Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 13. tammikuuta 2018

Liberaali demokratia ja ahdinko poliittisena välineenä

Liberaali demokratia on systeemi, jolla sosiaalidemokratiasta, ja sitä hallitsevasta kansainvälisestä plutokratiasta ja julkisesta byrokratiaverkostosta pyritään tekemään ikuisia.

Liberaalissa demokratiassa voidaan melkein aina ennustaa politiikan vaihteluväli. Politiikka vaihtelee enemmän tai vähemmän keskipisteen ympärillä, jota voidaan kutsua sosiaalidemokraattiseksi keskiarvoksi. Liberaalin järjestelmän politiikan vaihtelu ei juuri koskaan ylitä sosiaalidemokratian rajoja, ja jos joskus ylittää, sillä on taipumus jäädä väliaikaiseksi. Politiikka palaa suhteellisen nopeasti vaihtelemaan sosiaalidemokratian rajojen sisällä. Liberaalin demokratian joustavuus on osin suunniteltu ja osin kehittynyt kestämään hyvin taloudellisia shokkeja, poliittista tyytymättömyyttä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, melko suuria taloudellisia eroja, sotia, luonnonkatastrofeja, jne. Pääoma- ja suuryrityskeinen markkinatalous ja suuret julkiset byrokratiat tuottavat suuren osan näistä ongelmista, ja poliittisen järjestelmän on kestettävä niiden toiminnan seuraukset.

Liberaali demokratia, eli liberaali fasismi on monietnisen, monikulttuurisen ja suurkaupunkikeskeisen kansainvälisen järjestelmän tai 'imperiumin' sosiaalidemokraattista politiikkaa. Imperiumi laajenee ja kasvaa pääasiassa taloudellisin, väestösiirrollisin, poliittisin ja kulttuurillisin keinoin, mutta jos ne osoittautuvat riittämättömiksi tai joku valtio aiheuttaa  järjestelmässä suuria häiriöitä tai esteitä, imperiumi voi käyttää sotilaallisia keinoja.

Traditionaalinen fasismi ja kansallissosialismi ovat taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvaksi pyrkivän ja laajentumista tavoittelevan kansallisvaltion sosiaalidemokraattista politiikkaa. Fasistinen järjestelmä huolehtii riittävästä syntyvyydestä, jotta kansalaisia riittää talouden kasvun, armeijan, valloitussotien ja asutustoiminnan tarpeisiin. Fasistinen valtio karkottaa, eliminoi, vangitsee, propagoi tai uudelleenkouluttaa (oletettuja tai todellisia) heikkoja, vahingollisia tai petollisia yksilöitä ja ryhmiä, jotka heikentävät tai uhkaavat valtion asettamien päätavoitteiden toteuttamista. Fasistinen järjestelmä kasvattaa, kouluttaa ja karaisee yksilöistä vahvoja, kestäviä ja osaavia kansalaisia, ja sulauttaa heitä yhteen valtion johtamiksi kollektiivisiksi ryhmiksi, organisaatioiksi ja joukoiksi. Fasistinen valtio keskittää, ohjaa tai säätelee kaiken yhteiskunnan toiminnan ja tuotannon palvelemaan viime kädessä valtion päätavoitteita. Woodrow Wilsonin Yhdysvallat 1900-luvun alkupuolella ja Ruotsi 1930 -luvulla olivat enemmän talouteen ja tuotantoon painottuvia fasistisia järjestelmiä, 1930 -luvun Italia ja Saksa olivat enemmän sotilaallisuuteen ja valloitussotiin painottuvia fasistisia järjestelmiä.

Liberaalin sekatalouden sanotaan tuottavan taloudellisia eroja ja sitten tasoittavan niitä. Tämä pitää osittain paikkansa, mutta poliittisesti ja taloudellisesti yhtä tärkeää on se, että liberaali demokratia ylläpitää ja tuottaa lisää ahdinkoa, ja uusintaa ahdingon luokkajärjestelmää. Tämä voi tuntua intuition vastaista, koska liberaalin järjestelmän edustajat puhuvat usein retorisessa suojelussaan olevien ryhmien taloudellisesta ja muusta ahdingosta, sekä valtion ja kuntien sosiaalisista ohjelmista, joilla niitä voidaan lievittää.

Raha on puutteellinen motivoija. Jos henkilön palkka on jonkin verran yli keskimääräisen, lisäraha ei tuo juuri ollenkaan lisää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Mitä enemmän ihmiselle kertyy varallisuutta tai mitä vähempään ihminen on tyytyväinen, sitä heikommaksi rahan motivoiva vaikutus muuttuu. Monet ihmiset ovat tyytyväisiä jopa sosiaaliturvan ja perusterveydenhuollon yhdistelmäänkin. Toisaalta ahdinko on voimakas ja kestävä motivoija. Ihminen pyrkii jatkuvasti pois ahdingosta, suojaamaan itsensä siltä tai poistamaan ahdingon aiheuttajan. Ahdingon motivoiva vaikutus ei heikkene juurikaan ajan kuluessa. Ahdingon ja rahan motivoivat vaikutukset kietoutuvat yhteen ja täydentävät toisiaan. Kun järjestelmä ylläpitää tai lisää ahdinkoa, sille tarvitaan purkautumistie, johon sitä koko ajan puretaan. Demokraattinen politiikka on yhteiskunnallisen ahdingon purkautumistie ja hillitsijä, jotta se ei saa hallitsemattomia muotoja. Kun ahdinko vähenee tai pysyy liian kauan ennallaan, liberaalin järjestelmän täytyy tuottaa sitä lisää.

Monien suurten yksityisten yritysten prosentuaalinen tuotto on heikko, joskus pitkään negatiivinenkin. Jos taloudellinen voitto olisi niiden toiminnan ainoa motiivi, monet niistä lakkautettaisiin. Koska niiden toiminnan todellisena tavoitteena on suurimmalta osin tuottaa työtä ja palkkioita niiden työntekijöille ja johtajille, niiden toiminta jatkuu huonoista tuotoista huolimatta. Useimpien julkisten organisaatioiden hyötysuhde suhteessa niihin käytettyihin resursseihin on huono, koska ne eivät ole markkinoiden paineiden ja vaatimusten alaisia. Niiden toiminta jatkuu, koska ne tuottavat työtä ja toimeentuloa lukuisille byrokraateille ja etuja osalle byrokratioiden asiakkaista. Byrokraatit, byrokratioista riippuvaiset tai hyötyvät ihmiset ja byrokratioille myönteisiksi propagoidut ihmiset ovat motivoituneita pitämään julkisia organisaatioita yllä. Vaikka yritysten voitoilla ja julkisten byrokratioiden hyötysuhteella on vaikutusta, niitä on yliarvioitu ja jätetty suurelta osin huomiotta muut toiminnan motiivit.

Yleensä sanotaan, että ryhmät kilpailevat demokratiassa siitä, kuka pystyy saamaan itselleen eniten etuja muiden kustannuksella ja vähimmillä omilla panostuksilla, mutta erilaiset ryhmät kilpailevat demokratiassa myös siitä, kuka pystyy minimoimaan oman ja suojattiensa ahdingon ja tuottamaan sitä eniten muille. Ahdingon tuotanto ei ole nollasummapeli, vaan sen kokonaismäärää yhteiskunnassa pystytään lisäämään melkein kaikille. Ahdinkoa tuotetaan toisille ryhmille yksipuolisesti, ristiin, kehämäisesti, vastavuoroisesti ja erityisesti pyramidimaisesti alaspäin hierarkiassa.

Esim. ryhmä A tuottaa poliittisesti ahdinkoa ryhmälle B, ja B tuottaa myöhemmin ahdinkoa vastavuoroisesti ryhmälle A. A yrittää vakuuttaa B:lle ja kaikille muille, että A:lla on suuri ahdinko ja B:llä ei ole todellisuudessa juuri mitään ahdinkoa. B tekee samaa A:lle. A ja B sanovat edustavansa myös muita ryhmiä kuin itseään, jolloin ne saavat ulkopuolisilta tukea ja voivat esiintyä altruistisina. A:n ja B:n taidot, resurssit ja yhteiskunnallinen asema määrittävät pitkälti sen kuinka hyvin ne onnistuvat ahdingon tuottamisessa ja propagandassaan.

Ahdingon jakautumisella yhteiskunnassa on luokkarakenne.

Ylimpänä hierarkiassa olevat plutokraatit eli miljardöörit saavat rahalla kaiken tarvitsemansa ja he ovat lähes täysin suojattuja yhteiskunnallisilta ahdingoilta. Tämä erottaa heidät melkein kaikista muista ihmisistä. Miljardöörit 'pelaavat' resursseillaan peliä,  jossa he voivat voittaa lisää rahaa ja valtaa, mutta he eivät voi henkilökohtaisella tasolla juurikaan hävitä. Jos esimerkiksi miljardöörillä on 40 miljardia dollaria omaisuutta, ja hän sijoittaa rahojaan todella huonosti ja kilpailijat syövät hänen omaisuuttaan entisestään, hän voi huonoimmassa tapauksessa menettää vaikkapa 30 miljardia dollaria. Siinä vaiheessa hänellä on vielä 10 miljardia turvallisemmissa sijoituskohteissa. Hänen rahansa riittävät samanlaiseen elämään kuin ennenkin, koska monimiljardöörien elämisen kulut ovat pieni murto-osa heidän omaisuudestaan. Hän ei joudu yhteiskunnallisesta näkökulmasta ahdinkoon. Monimiljardööri voi toki sairastua syöpään, menettää lapsensa onnettomuudessa, päätyä masentavaan avioeroon tai kärsiä ahdistuksesta psyykkisen sairauden muodossa, mutta nämä eivät riipu hänen yhteiskunnallisen asemansa tarjoamista eduista, mahdollisuuksista ja turvasta.

Plutokraatit pystyvät vaikuttamaan politiikkaan pitkälti haluamallaan tavalla. He pystyvät tuottamaan yhdessä liberaalin fasistisen järjestelmän kanssa runsaasti ahdinkoa muille ja rikastumaan sillä. Plutokraatit pystyvät suojaamaan resursseillaan itsensä mahdollisilta vastareaktioilta. Liberaali demokratia vähentää plutokraatteihin kohdistuvia paineita riippumatta poliitikkojen mahdollisesta plutokraatteihin kohdistuvasta retoriikasta.  Plutokraatit esimerkiksi säästävät kuluja ja rikastuvat maahanmuuttajien pimeälla ja harmaalla halpatyövoimalla. Maahanmuuttajat aiheuttavat monenlaisia ongelmia alaluokalle ja keskiluokalle; työttömyys, asuintalojen ja asuinalueiden huonontuminen,  rikollisuus, palkkojen putoaminen, jne. Jos tämän tyyppisiä ahdinkoja ja niiden todellisia syitä yleensä edes käsitellään tieteellisissä tutkimuksissa, mediassa tai poliittisissa yhteyksissä, niistä puhutaan negatiivisina ulkoisvaikutuksina, melkein kuin ne tapahtuisivat tahattomasti tai vahingossa itsestään ja olisivat niiden tuottajia ehkä harmittaviakin sivuvaikutuksia. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta. Ahdingon lisääminen on keskeinen ja harkittu osa maahanmuuttopolitiikkaa. Alaluokan ja keskiluokan ahdingon lisääminen alentaa palkkoja, laskee työn ehtoja ja standardeja, vähentää lakkoilun todennäköisyyttä, jne. Sosiaalidemokraattinen järjestelmä on niin kankea ja luutunut, että ilman ahdinkoa haluttuja vaikutuksia ei juurikaan saada aikaan, katsottiinpa niitä negatiivisesti (palkkojen lasku, työolosuhteiden heikkeneminen, jne.) tai positiivisesti (parantunut kilpailukyky, suuremmat tuotot ja voitot, jne.).

Keskiluokka on ahdingon suhteen välikädessä. Keskiluokka hyötyy alaluokan ahdingosta, mutta ei läheskään niin paljon kuin yläluokan plutokraatit. Keskiluokka kärsii ahdingosta, mutta ei niin paljon kuin alaluokka. Suurempi ahdinko riippuu Damokleen miekkana keskiluokan yllä. Jos alaluokasta puristetaan ahdingon avulla kaikki mikä irti lähtee, ahdinko siirretään seuraavaksi täysimääräisenä puristamaan keskiluokasta kaikki mikä irti lähtee.

Politisoituneet tiedemiehet ja liberaalit toimittajat ovat keskiluokan draamakuningattaria. Siihen on useita syitä. He ovat riippuvaisia sanojensa vaikutuksesta muihin ihmisiin, joten heillä on taipumus käyttää niitä liioitellen tehostaakseen niiden vaikutusta. Em. tiedemiehet ja toimittajat ovat eräänlaisia liberaalin demokratian korruptoituneita pappeja. Heidän tehtävänsä on havaita, muotoilla ja ilmaista ihmisten tyytymättömyyttä, tavoitteita ja toiveita järjestelmän sallimilla tavoilla ja ohjata ne järjestelmän hyväksymiin kanaviin. Silti osin kuin tiedemiesten ja toimittajien retoriikka ei tyydytä ihmisiä, heidän täytyy opettaa, huijata, houkutella ja painostaa ihmisten ajattelua mukautumaan sallittuihin kanaviin.

Politisoituneet tiedemiehet vertaavat huonompaa yhteiskunnallista asemaansa ja palkkojaan "kapitalisteihin", koska he katsovat pystyvänsä itse samanlaiseen tai parempaan ohjausfunktioon yhteiskunnassa. Tämä toimii politisoituneiden tiedemiesten tyytymättömyyden perustana ja lisää heidän dramaattisuuttaan.
Tiedemiehet tarvitsevat ajatustyöhönsä ja tutkimuksiinsa paljon rauhaa, aikaa ja kiirettömyyttä. Heidän ajatustyönsä häiriintyy herkästi. Kun tiedemiehiä altistetaan pätkätöille, epävarmuudelle töiden säilymisestä, työhön liittyville arvioinneille ja vertailuille, aikatauluille, tulosvaatimuksille ja tulospalkkaukselle, tms., tiedemiesten pasmat menevät sekaisin. Politisoituneilla tiedemiehillä ja muillakin tiedemiehillä on taipumus reagoida tällaiseen kilpailutukseen voimakkaasti. Se suurentaa heidän dramaattisuuttaan.

Toimittajilla on paljon poliittista valtaa, mutta siihen suhteutettuna heidän tulonsa ja yhteiskunnallinen asemansa ovat suhteellisen alhaisia. Tämä toimii jatkuvana toimittajien tyytymättömyyden aiheena ja kasvattaa heidän dramaattisuuttaan.

Nämä tekijät lisäävät yhdessä politiikan retorista dramaattisuutta, ja tekevät politisoituneista tiedemiehistä ja toimittajista vakuuttavampia massojen tyytymättömyyden kanavoijia. Politisoituneiden tiedemiesten ja toimittajien tyytymättömyyden syyt muistuttavat toisiaan paljon, samoin kuin niistä seuraava dramaattisuus.

Liberaali yhteiskunta kehittyy, niiltä osin kuin kehittyy, hitaasti tai melko hitaasti, ja monilta osin se taantuu tai on pysähtynyt. Liberaalin demokratian politiikka on lähes pysähtynyttä lukuunottamatta joitakin non-konformistisia puolueita. Jos ihmiset näkisivät tämän todellisuuden sellaisena kuin se on, se lisäisi ihmisten tyytymättömyyttä, kyllästyneisyyttä ja muutospaineita. Tämän takia politisoituneiden tiedemiesten ja liberaalien toimittajien täytyy kuorruttaa yhteiskunta ja politiikka suurilla draamoilla, jatkuvilla tapahtumilla ja liioitelluilla kehitysaskeleilla.

Demokratian prosessi on itsessään suuri draama. Puolue A hävisi neljä vuotta sitten vaalit, mutta voittaa värikkäiden vaiheiden, paljastusten ja kovien retoristen taisteluiden jälkeen nykyiset vaalit. A:n kannattajien mielestä nyt kaikki on mahdollista, nyt kaikki hyvä toteutuu, nyt mennään vauhdilla kohti hyvää tulevaisuutta. Hallituskoalitioneuvottelujen aikana tavoitteista sulaa kompromissien takia kolmasosa pois. Hallituskauden aikana käy ilmi, että hallitus ei voi toteuttaa yhteiskunnan jarruttavien rakenteiden takia kolmasosaa tavoitteista. Lisäksi se kolmasosa tavoitteista, joka saadaan toteutettua, on vaikutuksiltaan ja seurausvaikutuksiltaan osin laimean hyvä ja osin negatiivinen, ei ollenkaan sellainen kuin kannattajat toivoivat. Kokonaisuutena oikeastaan juuri mikään ei muuttunut. A:n kannattajat ovat epämääräisesti pettyneitä kun seuraavat vaalit alkavat. A:n kannattajat purkavat patoumiaan puolue B:hen ja syyttävät sitä kaikesta, joka on huonosti. Värikkäiden vaiheiden jälkeen puolue B voittaa vaalit. A:n kannattajat varautuvat olettamiinsa B:n aiheuttamiin katastrofaalisen huonoihin aikoihin. B:n hallituskausi menee suunnilleen samalla tavalla kuin A:n, eli kokonaisuutena juuri mikään ei muutu. Seuraavissa vaaleissa A voittaa jälleen värikkäiden vaiheiden jälkeen, jolloin pysähtyneisyyden sykli alkaa uudestaan. Jos A:n kannattajilta kysytään kuinka paljon yhteiskunta on muuttunut syklin aikana ja kuinka paljon A on saanut aikaan, A:n kannattajat vastaavat kumpaankin kysymykseen paljon, koska he ajattelevat enemmän dramaattisia poliittisia tapahtumia, tappioita, pettymyksiä, uusia nousuja, innostusta, saavutuksia, voiton huumaa, työn määrää, paljastuksia, väittelyitä, riitoja, taisteluita, jne., joita sykliin kuuluu, ja vähemmän sitä mitä yhteiskunta todellisuudessa on tai miten paljon se on mahdollisesti kehittynyt.

Liberaalin demokratian tehokkuus voidaan tiivistää seuraavaan sanalliseen kaavaan: Todellinen politiikka ja yhteiskunta, melko staattisia + useat suuret ongelmat ja ahdinko kasvavia + poliittinen ja tiedotuksellinen draama ----> liberaali yhteiskunta tuntuu menevän vauhdilla eteenpäin ja ongelmat tuntuvat korjaantuvan kunhan vastapuolen poliitikot saadaan kerta toisensa jälkeen äänestämällä pois vallasta ja oma poliittinen ryhmä kerta toisensa jälkeen sen tilalle.

Dramaattisuus liberaalissa demokratiassa merkitsee valheita, vääristelyjä ja kertomatta jättämisiä. Ne ovat usein läpinäkyviä. Miten liberaalit toimittajat ja politisoituneet tiedemiehet saavat kannattajansa katsomaan niitä läpi sormien tai uskomaan niihin? Heidän täytyy kiinnittää kannattajiensa huomio koko ajan ylimpiin asioihin (useimmiten valheita), jotka oikeuttavat valheet pienemmissä asioissa. Jos esimerkiksi Trump on "kirjaimellisesti Hitler, joka pyrkii perustamaan fasistisen järjestelmän" (me tosin elämme jo sellaisessa), silloin kaikki Trumpia vastaan esitetyt muut valheet koetaan oikeutetuiksi, hyviksi tai välttämättömiksi. Se mikä usein ensin tiedetään enemmän tai vähemmän valheeksi, vääristelyksi tai liioitteluksi, muuttuu ajan kuluessa, sosiaalisella konformismilla, auktoriteettien vahvistuksella ja monen toiston jälkeen yhä enemmän "totuudeksi".

Yläluokan ja keskiluokan liberaalit halveksivat alaluokkaa, vaikka he käyttävät siihen liberaalissa yhteiskunnassa hyväksyttyä koodikieltä, jolla syyllisyys halveksimiseen ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseen voidaan kieltää. Yläluokka ja keskiluokka eivät enää toimi esimerkkinä alaluokalle, eivätkä opeteta sille hyveitä tai pyri kasvattamaan sen luonnetta. Vallitsevat liberaalit arvot ja todellisen kristinuskon heikentyminen ovat vähentäneet mm. alaluokan toimintakykyä, sosiaalisuutta ja vakautta. Yläluokka ja keskiluokka odottavat tästä huolimatta alaluokalta hyviä työsuorituksia, mukautumista ja kuuliaisuutta. Alaluokan alhaiset palkat eivät yksin riitä alaluokan motivoimiseksi ja ojentamiseksi, joten yläluokka ja keskiluokka käyttävät siihen myös ahdinkoa. Ahdingon aiheuttaminen on halvempaa kuin rahalla motivoiminen. Alaluokalle on helppo aiheuttaa ahdinkoa. Jos alaluokan jäseniltä jää yksi palkka saamatta, he ovat usein henkilökohtaisessa konkurssissa. Alaluokan resursseilla ja asemalla on usein vaikea saada kohtuullista puolisoa parisuhdemarkkinoilla. Alaluokan asuinalueet ovat alttiita ongelmien kasautumiselle. Alaluokka on riippuvaisin julkisten palveluiden tasosta ja tuista. Jne. Liberaalit käyttävät massamaahanmuuttoa erityisesti alaluokkaa vastaan lisätäkseen sen ahdinkoa kaikilla elämänalueilla.

Liberaali demokratia on suurelta osin ahdingon jakamista tai jakamatta jättämistä eri ryhmille. Ahdingon lisääntyminen on ihmisille useimmiten paljon merkityksellisempää kuin se saavatko he jonkin korotuksen etuihin tai vähennyksen veroihin. Siksi ihmisten ahdinko ja sen kytkökset toisten ihmisten hyötyihin on suotavaa liittää avoimesti osaksi politiikkaa. Ahdingon määrää pystytään arvioimaan vain sumeasti, mutta on suhteellisen helppoa laittaa erilaiset ahdinkojen luokat suuruusjärjestykseen. Niiden pohjalta voidaan käydä nykyistä parempaa ja rakentavampaa poliittista keskustelua. Liberaali demokratia itsessään ei ole enää korjattavissa.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Suomalaisten yhtenäisyyden lisääminen


Kello on 22.30 illalla. Raskaan sarjaan voimanostajan ovikello soi. Ovella on heiveröinen ja pienikokoinen mies, joka pyytää laittamaan musiikkia pienemmälle, koska bassojumputus kuuluu häiritsevän kovana alakertaan ja hän ei pysty nukkumaan. Voimanostaja toteaa, että hänen musiikkinsa ei ole kovalla, eikä se häiritse muita naapureita. Kukaan muu ei ole valittanut musiikista. Pieni mies sanoo, että hyvä niin, mutta alakertaan musiikki kuuluu kuitenkin valitettavasti liian kovana. Mitä voimanostajan pitäisi ajatella tästä tilanteesta? Onko pieni mies rasittava turhasta valittaja, jonka pitäisi kehittää itselleen normaali sietokyky ja kasvaa aikuiseksi? Pitäisikö voimanostajan käyttää fyysistä ja psyykkistä dominoivuuttaan, ja käskeä pientä miestä lähtemään sellaisella tavalla, että hän ei varmasti tule valittamaan toista kertaa. Voimanostaja laittoi jo hyvää hyvyyttään oma-aloitteisesti kahdeksan jälkeen musiikin pienemmälle, jotta se ei häiritsisi muita. Hän ei soita musiikkia joka päivä ja useimmiten melko lyhyen aikaa. Kaikki tuntuu viittaavan siihen, että voimanostajan tulisi puolustaa olemisen ja toiminnan vapauttaan omassa kodissaan tungettelijaa vastaan. Sitäpaitsi pieni mies ei kuulu voimanostajan viiteryhmään eli hänen voimanostajakavereihinsa, joten miksi hänen pitäisi tuntea myötätuntoa pientä miestä kohtaan?

Pieni mies on erityisherkkä henkilö. Erityisherkät reagoivat useimmiten voimakkaasti pieniinkin aistiärsykkeisiin ja he eivät pysty sulkemaan niitä pois mielestään toisin kuin normaalit ihmiset. Jos aistiärsykkeitä on liikaa tai ne ovat liian kovia erityisherkille, heillä on taipumus ahdistua tai pelätä. Erityisherkät uupuvat ja rasittuvat, jos ympärillä tapahtuu liian paljon tai liian pitkään asioita, olivatpa ne ihmisten, eläinten, koneiden tai luonnonympäristön aiheuttamia. Jos he eivät pääse vetäytymään itselleen kohtuullisessa ajassa rauhalliseen paikkaan lepäämään, heillä on taipumus stressaantua.

Jos esimerkiksi jossain suhteellisen kaukana erityisherkästä käynnistyy yhtäkkiä tiepora, hän voi säikähtää ja säpsähtää pahanpäiväisesti, ja joutuu pakenemaan juoksujalkaa sietämättömäksi ja kauheaksi kokemaansa meteliä. Normaali ihminen voi tulkita saman pieneksi kaupungin taustahälinäksi, johon hän ei kiinnitä mitään huomiota.

Muiden ihmisten mielialat ja tunteet vaikuttavat voimakkaasti erityisherkkiin. He järkyttyvät helposti toisten ihmisten ihmisten ristiriidoista ja kovaäänisistä riidoista. Erityisherkästä riippuen he voivat pelätä sekä riitaa että siihen liittyviä voimakkaita aistihavaintoja tai lähes pelkästään siihen liittyviä voimakkaita aistihavaintoja, ei itse riitaa.  He pelkäävät usein väkivaltaisia, nopeasti välähteleviä ja meluisia toimintaelokuvia. Erityisherkät ovat usein ujoja. Jos he joutuvat kilpailemaan tai olemaan muiden ihmisten huomion keskipisteenä, heillä on usein taipumus jännittää niin paljon, että he suoriutuvat huonommin kuin normaalisti. Erityisherkillä on usein matala kipukynnys, ja he kokevat kivun voimakkaampana kuin tavalliset ihmiset. He reagoivat usein voimakkaasti kiireeseen ja moniin samanaikaisiin tehtäviin, ja stressaantuvat niistä suhteellisen nopeasti.

Tämän vastapainona erityisherkät havaitsevat useimmiten tapahtumien, sosiaalisten tilanteiden, informaativirtojen ja aistihavaintojen sisältöjä, merkityksiä ja sävyjä enemmän ja tarkemmin kuin normaalit ihmiset, ja yhdistävät ne rikkaaseen sisäiseen maailmaansa. He prosessoivat havaintojaan usein monipuolisesti ja luovasti. Erityisherkät toimivat suhteellisen usein luovissa ammateissa, esim. taiteilijoina, säveltäjinä tai koruja tekevinä käsityöläisinä. He sopivat usein tehtäviin, joissa vaaditaan tarkkaa ja monipuolista haju- ja makuaistia, esimerkiksi viinien laaduntarkkailijoiksi, ravintoloita arvioiviksi toimittajiksi tai korkeatasoisten ravintoloiden kokeiksi.

Erityisherkät havaitsevat muita herkemmin vikoja, ongelmia ja uhkia. He huomaavat esimerkiksi muita paremmin koneen tuottamista äänistä, värinöistä ja toiminnassa näkyvistä mikroskooppisen pienistä muutoksista milloin kone on hajoamassa ja mikä osa on viallinen tai kulunut. Erityisherkät huomaavat sotatilanteessa viholliset tai muut uhkatilanteet useimmiten ennen muita. He huomaavat luonnossa uhkaavat eläimet ja tilanteet usein ennen muita, esimerkiksi vaanivan leijonan savannilla tai purjevenettä lähestyvän suuren myrskyn. Jos erityisherkkä työskentelee esimerkiksi toimistossa, hän havaitsee usein ensimmäisenä ne tekijät, jotka aiheuttavat työkavereille stressiä, esim. toimistossa on liian kuuma, hengitysilma on huonoa ja työtehtäviä on liian monta samanaikaisesti. Erityisherkät huomaavat usein muiden ihmisten tunteet ja mielialat ennenkuin he huomaavat ne itse, ja prosessoivat niiden vivahteita tarkkanäköisesti. Erityisherkkä voi esimerkiksi huomata kasvojen mikroilmeistä, pienistä muutoksista puheäänen vivahteissa ja liikkeiden rytmeistä, että hänen työkaverinsa on melko iloisella ja positiivisella tuulella, vaikka työkaveri ei ole huomannut omaa mielialaansa. Erityisherkät huomaavat herkästi sosiaalisissa suhteissa olevat ongelmat tai positiiviset tekijät. Jos heillä on riittävästi sosiaalista älykkyyttä ja sosiaalisuutta, he voivat toimia hyvinä ristiriitojen ratkaisijoina, neuvottelijoina, motivoijina ja hyvän yhteishengen luojina kunhan saavat tehdä sen ennemminkin ryhmän rivijäsenenä kuin johtajana.

Erityisherkkiä on ominaisuuksiensa takia usein tavallista vaikeampaa integroida sosiaalisiin ryhmiin ja työorganisaatioihin. Jos integroinnin eteen tehdään tarvittavat toimenpiteet ja heidän positiiviset ominaisuutensa otetaan huomioon, heistä voi olla niille monenlaista normaalia suurempaa hyötyä.

Jos psyykenongelmaiset yleisellä tasolla eivät pysty solmimaan kohtuullisia sosiaalisia suhteita ja löydä paikkaansa yhteiskunnassa, he muuntavat usein niihin liittyvät toiveet abstrakteiksi, idealisoiduiksi ja utopistisiksi poliittisiksi vaatimuksiksi. He voivat alkaa kannattamaan maailmanrauhaa ja yksipuolista pasifismia, kaikkien kansojen veljeyttä, ehdotonta suvaitsevaisuutta, subjektiivisia ja mielivaltaisia identiteettejä, universaalia tasa-arvoa, tms. Näitä ajatuksia tukevat yhteiskunnalliset virtaukset voimistavat tendenssiä.

Moniin psyyken ongelmiin voi liittyä erityisiä kykyjä ja lahjakkuuksia; maanis-depressiivisyys, hypomania, masennus, vaativa persoonallisuus, pakko-oireinen häiriö, riippuva persoonallisuus, huomiohakuinen persoonallisuus, skitsotypaalinen persoonallisuus, jonkinasteinen paranoidisuus, psykopatia, skitsofrenia, jne.

Esimerkiksi pakkomielteiden ajama monomaaninen, päättäväinen ja täydellisyyteen pyrkivä henkilö, jolla on pakko-oireinen häiriö, voi raivata organisaatiolle uusia teitä sellaisella työmäärällä, tarkkuudella, organisointikyvyllä, tahdonvoimalla ja joissakin tapauksissa luovuudella, joka näyttää tavallisista ihmisistä epäinhimilliseltä.

Tällaisia henkilöitä on kansallisissa ryhmissä kohtuullisen paljon määrällisesti, mutta ei prosentuaalisesti.

Tekevätkö tällaiset henkilöt tavalla tai toisella työtä utopioiden vai realististen tavoitteiden puolesta? Vastaus on merkittävä.

Integraation, yhteisymmärryksen ja yhteishengen puutteen ongelma koskee laajemminkin suomalaisia. Suomalaiset ovat jakautuneet lukemattomiin ja suurelta osin yhteensopimattomiin kuppikuntiin tai atomisoituneiksi yksilöiksi. Markkinointimiehet vs. insinöörit, johtajat vs. työntekijät, jääkiekkoilijat vs. taitoluistelijat, vasemmistolaiset vs. oikeistolaiset, yläluokka vs. keskiluokka vs. alaluokka, introvertit vs. ekstrovertit, jne. Myös normaalit ihmiset yrittävät paikata tätä kaaosta ja yhteisyyden puutetta abstrakteilla ja utopistisilla ideologioilla ja uskomuksilla. Mitä enemmän asiat menevät ihmisten hajautuneisuuden ja utopististen ideologioiden takia pieleen, sitä enemmän ihmiset takertuvat utopioihin ja yrittävät korjata todellisuutta niillä. Syntyy negatiivinen itseään voimistava yhteiskunnallinen vajoaminen tai syöksykierre.

Toisin sanoen vahingolliset ja epärealistiset ideologiat syntyvät suurelta osin spontaanisti kansallisten ja etnisten ryhmien hajotessa liikaa.

Palatkaamme alun kysymyksiin.

Jos voimanostaja on ajatteleva ja hyvä suomalainen, hänen tulee pyrkiä ymmärtämään toisia suomalaisia paremmin, ja lisäämään suomalaisten yhtenäisyyttä ja integraatiota. Sellaisillakin henkilöillä, jotka näyttävät päällepäin tai ensi silmäyksellä turhan valittajilta tai häiriköiltä, on useimmiten hyvät ja loogiset syyt toiminnalleen. Ne voivat poiketa radikaalisti normaalien ihmisten syistä. Heidän kanssaan keskustelemalla, heiltä kyselemällä, heidän kanssaan neuvottelemalla ja heille ratkaisuehdotuksia esittämällä on mahdollista päästä kaikille osapuolille hyvään lopputulokseen. Erityisherkästä miehestä ei koskaan tule voimanostajaa eikä voimanostajan urheiluseuran jäsentä, mutta hänestä voi tulla voimanostajan hyvä naapuri ja ystävä. He voivat molemmat kuulua asuinalueensa seuroihin, ja vaikuttaa asuinalueensa asioihin positiivisella ja merkittävällä tavalla. Yhtenäisyyttä lisäävien prosessien tulee olla suurimmalta osin skaalautuvia, eli se millä suomalaisten yhtenäisyyttä lisätään yksilö- ja pienryhmätasolla, sillä sitä lisätään myös suurempien ryhmien välillä.

Suomalaisten välistä integraatiota lisääviä periaatteita: Olkaa kiinnostuneita toistenne ajatuksista ja pyrkikää ymmärtämään toisianne paremmin. Antakaa toisillenne suhteellisen nopeasti ja helposti anteeksi. Auttakaa toisianne ja olkaa toisillenne anteliaita. Luokaa ja nostattakaa suomalaisten yhteishenkeä. Olkaa kiitollisia niistä hyvistä ja yhteisistä asioista, joita teillä on. Keventäkää vaikeita aikoja huumorilla ja iloisilla hetkillä. Olkaa ylpeitä suomalaisuudesta. Toimikaa esikuvina, ja inspiroikaa ja kannustakaa toisianne hyveisiin ja suurempiin saavutuksiin. Älkää korostako itseänne liikaa. Antakaa muille heille kuuluvat tunnustukset ja kunnia hyvästä työstä ja ansioista.

torstai 28. joulukuuta 2017

Kuka on moderni ihminen?


Kommentoin alla linkitettyä Hoyt Thorpen artikkelia Thermidor -lehdessä seuraavasti:

"Hoyt, educating and structurally well made article.
So what is modern and pre-modern? Is a person modern if he has laptop, tablet and smartphone, and can use them? Is a person modern if he lives like a caveman, but has liberal manners and talks exactly like vanguard liberals? Is a person modern according to how much he produces modernity and modern things (e.g. Trump's firm produces modernity and modern things in plenty)? When liberals define who is modern and who is not, could they have any self-serving and distorting biases in their definitions?
If we unwind the underlying and unsaid liberal definitions of modern person ...
a) Modern person is domesticated and meek. He is not any kind of threat to liberal elite, other persons or other groups, or their interests.
b) Modern person is fully usable and obedient human resource. He has no ethnic, religious, cultural, familial, linguistic, etc. ties, which could complicate recruitment and functions of large complex organizations. He can be moved or move himself wherever. He thinks his home is anywhere where he has a room and disposable IKEA furniture. He can intergrate himself fully to any organization or group he is assigned to and cooperates with anyone without reservations and conditions. He obeys the incentives, rules, orders, punishments, recognitions and prizes which are given to him by organizations. Modern man conforms. Modern man is universal play-dough waiting to be shaped.
c) Modern man is calculable and predictable, so that his thoughts, emotions, actions and aspirations can be predicted as part of masses with statistics, and to varying extent individually. His non-existent ethnic, religious, cultural, familial, etc. ties dont hamper, perplex or prevent this process. Modern man is analyzed, so that he can be efficiently manipulated and controlled. The more a modern man is dysfunctional in the eyes of liberal elite, the more must be known about him individually; psychological problems, health problems, wrong political opinions, criminality, unemployment, drug use, terrorism, etc. So good and functional liberal is mostly undifferentiated part of masses in statistics, but dysfunctional and bad citizen is fully analyzed and individuated.
d) Modern man follows liberal speech codes and liberal thought patterns, which are given to him from above in the hierarchy. Ideally he is so trained and constricted by words and pre-given thoughts that he cant think in the wrong way. E.g. positive discrimination might discriminate against modern man, but because it is positive discrimination, it is harder to think and feel it as a negative discrimination. It could and should arouse positive thoughts and feelings, i.e. the word choice at the same time persuades and demands these.
e) In sum, modern man is bland exchangeable unit in the system. This is unpalatable. Because of this and because modern man needs ideals toward which to aspire, system must produce mental images of ideal persons in an ideal system. These must be higher in the hierarchy than the average mass man. There are two possible universal ideals of the liberal system, which could in theory fulfill the task, intellectuals and those who govern the system.
Ideals must have at least the following qualities; higher in the hierarchy; morally and socially good; skillful, knowledgeable and wise; leader, trailblazer, powerful and/or winner; etc.
Those who govern often break, bend or circumvent the rules of the system, and get away with it because of their position. They make rules which favor themselves. They engage in corruption. Often their rapaciousness shows, although they try to hide. They impose one rigid morality on the masses, and give another plastic morality to themselves. Their public speeches and pronouncements, and actions and behavior are often contradictory. Etc. Because of this the governing elites think the present publicity is already too much, they dont want any in addition, especially such which constantly places metaphorical measurement sticks by their sides. Ideally governing elites would like to be almost invisible, excluding events in which they are celebrated and appreciated. Because of this people rarely know e.g. who are the leaders of the biggest international banks.
So intellectuals must be the ideals, and they are ideal for this job. People feel that they are somehow at the top of the system, although they are not. Intellectuals moral goodness is measured by their texts and to some extent their speeches, not their private lives and actions, personalities and characters, and negative collective externalities of their work. Intellectuals can always produce morally immaculate and perfect texts and speeches. Because intellectuals love the humanity, people notice much less that they hate many individuals and groups.
Intellectuals are pseudo-heroic. They venture to forbidden and unknown areas of society and reality, and when they encounter forbidden truths, they heroically vanquish these dragons by recycling them safely to the permissible areas of liberal society. There morally healing soup is made out of the dead dragons. Thus they may observe that blacks are less intelligent than whites, but they conclude that this is because of structucal discrimination and disadvantages in childhood, teen years and adult life. Then they suggest how these discriminations and disadvantages can be reduced or even eliminated. These intellectual procedures make all the people in the world symbolically equal, and if after this anyone refuses to hold hands in a circle which circles the globe or says the vanquished forbidden truths, then he is a morally bad person for the liberals. Lots of time, energy and resources have been consumed to symbolic intellectual work, so liberals feel that if somebody transgresses against the symbolic results, he is destroying something precious, important and delicate. Intellectuals are not held accountable for their work, because intellectuals symbolic heroic functions are more important than their concrete results. Thus the black - white intelligence gap has remained the same in the most g-loaded tasks despite a century of intellectuals best efforts. Because the variations in the black - white intelligence gap is explained in adulthood 75-80% by genes, intellectuals heve long lasting and abundant work ahead in this area.
*****
So the thinking man is not left a choice; he must refuse to be modern lifeless and emasculated man in the way liberals define it. Trump may sometimes curse and uses construction worker language, but he is as modern phenomenom as intellectuals, and he has produced more modernity than 1000 average intellectuals combined. Liberals want to govern intelligent life, and the hallmark of intelligent life is that it will do its own things; grows, fluorish and wilts in cycles; is often incompatible with other intelligent life; becomes dysfunctional, aggressive or inactive if it is forced too much; needs lot of room and freedom to grow and flourish; etc. Some structure is good, but only if it is in symbiosis and constructive interplay with life in its richness.
The last time life was forced too much to a rigid mold, 100 million people died. Have liberals learned anything?"

http://thermidormag.com/trump-and-the-return-of-pre-modern-incivility/

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää Jeesuksen syntymäpäivää

Suomalaiselta protestanttiselta kirkolta ei löydy tarvittavaa uskoa ja hartautta Joulun juhlistamiseen, joten annetaan ortodoksien laulaa Joulun hartaus.


lauantai 16. joulukuuta 2017

Luis Fonsi, Despacito - maailman eniten katsottu YouTube -video



Luis Fonsi - Despacito, yli 4,5 miljardia katsojaa alle vuodessa YouTubessa, eniten katsojia YouTuben historiassa. Onko latinomusiikki elvyttävä verensiirto kuihtuneelle Hollywood -vampyyrille, tässä tapauksessa Universal Musicille?

Latinomusiikista saattaa tulla ensimmäinen aidosti globaali musiikkilaji, jota kuunnellaan melko tasaisesti ja runsaasti kaikkialla maailmassa. Siihen on hyvät edellytykset.

Espanja on kaunis ja rytmikäs kieli puhuttuna, ja se luo laulettuna jo itsessään monipuolisen rytmin musiikkiin. Espanjan kielellä on helppoa ilmaista syviä ja korkeita tunteita, esimerkiksi riipaisevaa kaipausta, keinuvaa iloa ja tulista suuttumusta, joita latinomuusikoiden elekieli, eläytyminen ja äänensävyt korostavat. 

Latinomusiikki on sekoitus hallitsevaa espanjalaista vaikutusta, jota on maustettu rytmin ja improvisaation osalta afrikkalaisilla vaikutteilla. Espanjalaisesta musiikista tulee latinomusiikkiin melodioiden, laulun, tunneilmaisujen, rytmien, sanoitusten, yhtyeiden kokoonpanojen ja soittimien perusasetelmat, säännönmukaisuudet ja kehityskulut.

Hollywood kaupittelee latinomusiikin välityksellä vanhoja myrkkyjään hiukan uudistetussa paketissa, eli suoraan tai epäsuorasti rodunsekoitusta, liioiteltua ja/tai perverssiä seksuaalisuutta ja yleisesti liberaaleja arvoja.

Vaikka Hollywood on halutessaan teknisesti taitava musiikin tuottaja, se on pohjimmiltaan mekaanista massatuotantoteollisuutta, ja niinpä se turmelee lopulta kaiken musiikin, johon se koskee.

Tarkemmalla kuuntelulla kaikki merkit tästä on havaittavissa myös Despacito -kappaleessa.

Despacito on paljon vähemmän latinoamerikkalainen kappale kuin miltä se kuulostaa. Despacito alkaa melko yksinkertaisella akustisella latinokitaraosuudella, joka luo tunnelmaa ja odotuksia siitä mitä kappale tulee olemaan. Se jatkuu Luis Fonsin laululla, joka on melodialtaan, sävyiltään ja rytmeiltään mukavaa ja tunteikasta latinoamerikkalaista laulua, mutta taustan rytmit ja säestys ovat kuin mistä tahansa heikkotasoisesta nykyttävästä popkappaleesta. Alun jälkeen kitara on kuultavissa vain ajoittain lyhyinä mitäänsanomattomina näpyttelyinä.

Siihen kohtaan, jossa Luis Fonsin laulu voisi huipentua, on sijoitettu Daddy Yankeen rapsoolo, joka kuulostaa yhteensopimattomalta ja vieraalta mustan yhdysvaltalaisuuden tunkeutumiselta, vaikka sen rytmit ja melodiat on muutettu mahdollisimman paljon latinoamerikkalaiseen suuntaan. Daddy Yankeen rap on varmaankin parhainta mitä rapmusiikilla on tarjottavana, mutta koska rapmusiikki on yleisesti heikkotasoista tai ei musiikkia olleenkaan, Daddy Yankeen soolon parhaus on vain kohtuullista siedettävyyttä. Daddy Yankeen taidokkaat lauluosuudet kappaleessa osoittavat, että kun hänelle annetaan niin dominoiva rooli kappaleessa, olisi ollut parempi antaa hänelle latinomusiikillinen laulusoolo.

Kappale päättyy itselle hurraamiselta kuulostavaan hoilaukseen, jota on säestetty muutamalla laimealla bongorumpujen läpsäytyksellä. Tämän osan olisi voinut jättää kokonaan pois, ja käyttää saman ajan syventämään laulun kehityskulkua, esim. intro, cresendo, lyhyt suvanto, kliimaksi, vaimeneva kuiskaukseen päättyvä finaali.

Summa summarum, kappaleessa hyvää ja aidointa latinoamerikkalaisuutta ovat lauluosuudet, joiden ansiosta koko kappale kantaa ja nousee poptaivaan untuvapilviin.

Mutta kaikkein parasta Despacitossa on sen idea- ja esimerkkipotentiaali. Kun etelä-amerikkalaiset muusikot ja musiikintuottajat kuuntelevat Despacitoa ja näkevät sen suosion, he ajattelevat, "Me pystymme tekemään tuon saman paljon paremmin. Meidän tekemästämme latinomusiikista voi tulla maailman suosituinta musiikkia". Tämä voi johtaa etelä-Amerikassa tehdyn ja tuotetun latinomusiikin hallitsevaan asemaan globaaleilla markkinoilla, ja Hollywoodin musiikkiteollisuuden syrjäytymiseen soittamaan murheellista ja yksinäistä häviäjän viulua.

Etelä-amerikkalainen musiikki ansaitsisi voittonsa.

Ps. Yhdysvaltojen ja etelä-Amerikan maiden välillä on epätasainen taloudellinen, poliittinen, sotilaallinen ja kulttuurinen kilpailuasetelma, jossa etelä-amerikkalaiset ovat olleet useimmiten altavastaajan asemassa. Tämän takia etelä-Amerikassa suhtaudutaan usein negatiivisesti amerikkalaisiin.

Universal Music Latinon amerikkalainen tuottaja, joka tuotti Despaciton, on väistämättä tiennyt sen. Olisiko hän valinnut tahallaan laulajan, jonka nimi on Daddy Yankee (Isä Jenkki) piikitelläkseen etelä-amerikkalaisia hiukan ja totuttaakseen heitä epäsuorasti ajatukseen siitä, että jenkit ovat hallitsevia isähahmoja musiikkibisneksessä?

 *****

 Despaciton sanat englanniksi:

Yes, you know that I’ve been looking at you for a long time

I must dance with you today (DY)

(Daddy Yankee)

I saw that the look in your eyes was calling me

Show me the path that I will take (Oh)

(Luis Fonsi)

You, you’re the magnet and I’m the metal

I am getting closer and making a plan

Simply thinking about it makes my heart race (Oh yeah)

(Daddy Yankee)

Now, I’m already liking it more than usual

All of my senses are asking for more

We cannot do this in a rush

(Luis Fonsi)

Slowly

I want to breathe in your neck slowly

Let me murmur things in your ear

So that you remember if you’re not with me

Slowly

I want to undress you in kisses slowly

Firmly in the walls of your labyrinth

And of your body, I want to create a manuscript

Up, up

Up, up, up

I want to see your hair dance

I want to be your rhythm

Want you to show my mouth

Your favorite places (Favorite, favorite baby)

Let me trespass your danger zones

Until I make you scream

And you forget your last name

(Daddy Yankee)

If I ask for a kiss come give it to me

I know that you’re thinking about it

I’ve been trying to do it for awhile

Mami this is giving and giving it to you

You know that with me your heart goes bom bom

You know that from me that babe is looking for a bom bom

Come try my mouth and see if you like its taste

I want to see how much love fits in you

I’m not in a rush I want to experience this trip

Let’s start slowly, then savagely

Step by step, soft then softly

We come up against each other, little by little

When you kiss me in that state of distress

I see that you are malice and delicacy

Step by step, soft then softly

We come up against each other, little by little

And it’s just that your beauty is a puzzle

But to finish it here I have the missing piece

(Luis Fonsi)

Slowly

I want to breathe in your neck slowly

Let me murmur things in your ear

So that you remember if you’re not with me

Slowly

I want to undress you in kisses slowly

Firmly in the walls of your labyrinth

And of your body, I want to create a manuscript

Up, up, up, up

I want to see your hair dance

I want to be your rhythm

Want you to show my mouth

Your favorite places (Favorite, favorite baby)

Let me trespass your danger zones

Until I make you scream

And you forget your last name

Slowly

We’re gonna do it on a beach in Puerto Rico

Until the waves scream Oh Lord

So that my seal stays with you

(Daddy Yankee)

Step by step, soft then softly

We come up against each other, little by little

(Luis Fonsi)

I want you to show my mouth

Your favorite places (Favorite, favorite baby)

(Daddy Yankee)

Step by step, soft then softly

We come up against each other, little by little

(Luis Fonsi)

Until I make you scream

And you forget your last name

Slowly.

*****

https://www.youtube.com/watch?v=kJQP7kiw5Fk

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Elämää suomalaisessa yhteisössä

Suomalaiset voivat perustaa omia yhteisöjään esimerkiksi siten, että riittävän suuri joukko suomalaisia (noin 50 - 100 aikuista) päättää muuttaa samaan taloon tai talojen ryhmään. Minkälaisia käytännöllisiä asioita tulee huomioida yhteisössä elämisessä?

Yhteisön jäsenten tulee auttaa ja puolustaa toisiaan vastavuoroisesti niin, että jäsenten kohtalot liittyvät suuremmassa määrin yhteen. Yhteisön jäsenten on harmonisoitava päämääriään.

Yhteisön tehtäviä ei voi suorittaa tarkasti mitattuina, vastavuoroisina ja yhtä suurina 'taloudellisina' transaktioina. Jokaisen on tehtävä osansa, mutta käytännössä jotkut osaavat, pystyvät ja haluavat tehdä enemmän, ja siksi tekevät jossain määrin enemmän kuin muut. Heidän on annettava ylimääräinen tekemisensä lahjana muille, mutta toisaalta heille on myös osaamisensa, ahkeruutensa ja vastuunottonsa takia annettava pidemmän päälle enemmän päätösvaltaa ja vastuuta yhteisössä, kullekin omalla vahvuusalueellaan. Yhteisön perustaminen on alussa suurelta osin yhteiselosta ja yhteistoiminnasta syntyvää asettaumista ja neuvottelua siitä minkälaisen roolin kukin yhteisön jäsen ottaa yhteisössä. Suurin osa asettautumisista ja neuvotteluista tapahtuu jouhevasti ja melkein kuin itsestään, mutta on luonnollista, että siihen liittyy myös jonkin verran eripuraa. Ristiriitoja setvitään ja sovitellaan saman tien kun niitä ilmenee, jos ne ovat riittävän vakavia.

Kaikki hyötyvät siitä, että osaavimmat henkilöt johtavat ja edustavat yhteisöä. Johtajan osaamisella tarkoitetaan niitä kykyjä, taitoja ja tietoja, jotka ovat relevantteja yhteisön johtajalle. Yhteisön jäsenet voivat olla johtajaa osaavampia omilla vahvuusalueillaan. Jokaisen jäsenen työ, taidot ja tiedot on pyrittävä yhdistämään yhteisössä koherentiksi kokonaisuudeksi, joka on vahvempi kuin osiensa summa.

Johtajan vallan tyypit voidaan jakaa seuraavasti (osin päällekkäisiä) a) Mallivalta. Kyky johtaa yhteisöä esimerkillä, karismalla ja kunnioituksella. b) Asiantuntija- ja informaatiovalta. Johtaja tietää ja osaa tietyillä alueilla enemmän kuin muut. c) Palkinto- ja/tai rangaistusvalta. Johtaja palkitsee hyvistä asioista ja rankaisee pahoista asioista. Johtajalla on valta ylentää ja alentaa ihmisiä yhteisön hierarkiassa, tai karkottaa heitä pois yhteisöstä. d) Sääntöjen laatimiseen liittyvä valta.

Suomalaisessa yhteisössä sopiva esimerkillinen mallivalta, asiantuntija- ja informaatiovalta ja osin palkinto- ja rangaistusvalta ovat luontevimpia johtajan alueita. Yhteisössä johtaja on lähellä muita jäseniä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, yksi jäsen itsekin. Jyrkkiä tai suuria hierarkioita ja diktaattorimaisia johtajia ei tarvita, eivätkä sellaiset ole hyväksi yhteisölle. Jos yhteisön johtajalla on liikaa ehdotonta valtaa, se johtaa helposti klikkiytymiseen, jossa johtaja ja johtajan suosikit eriytyvät omaksi lahkokseen, joka on de facto jatkuvassa ristiriidassa muun yhteisön kanssa. Jos se saa jatkua ja pahentua, se voi johtaa siihen, että johtaja ja muutamat hänen suosikkinsa ovat mielivaltaisia ja käyttävät muita hyväkseen.

Klikkejä voi kehittyä mihin kohtiin tahansa yhteisöä, ja ne voivat alkaa aluksi harmittomilta tuntuvista asioista, kuten siitä, että joku pitää luonnostaan vähän enemmän joistain yhteisön jäsenistä ja vähän vähemmän toisista yhteisön jäsenistä, tai että yhteisön vuorovaikutukset alkavat esim. osaamisen jakautumisen perusteella eriytyä omiksi ryhmikseen. Klikkiytyminen, ja siitä seuraava yhteisön ristiriitojen kasvu ja yhteisön hajoaminen on yksi suurimpia yhteisöjen potentiaalisia ongelmakenttiä, ja siksi yhteisön on toimittava niin, että kanssakäyminen säilyy vilkkaana, säännöllisenä ja hyvänä kautta koko yhteisön. Jotta yhteisön jäsenet tuntevat hyvin kaikki muut jäsenet ja kommunikaatio säilyy tasaisena kautta yhteisön, yhteisön aikuisten määrän tulee olla alle sata. Samaan yhteisöverkkoon kuuluvien yhteisöjen jäsenmäärä voi luonnollisesti olla periaatteessa rajaton.

Yhteisö voi luoda tasapainon sen välille, että yhteisön johtaja tekee arkipäiväiset päätökset, on normaalitilanteissa yhteisön edustaja ulkopuolisten kanssa neuvoteltaessa ja on johtaja kriisitilanteissa, mutta suurimmat asiat päätetään useimmiten yhdessä, kuten säännöt, suuret muutokset yhteisössä, suuret rangaistukset, tärkeimpien tehtävien ja asemien jako yhteisössä, jne.

Jos yhteisöön kehittyy oppinut, hyväntahtoinen, lojaali ja kaikkien kunnioittama 'rabbi', hänelle voidaan siirtää yhteisön päätösvaltaa, sääntöjen laatimisvaltaa ja sääntöjen tulkintavaltaa. Yhteisöjen sääntöjen ja hierarkioiden toiminnan tulisikin olla sellaiset, että ne tuottavat luotettavasti sukupolvesta toiseen uusia 'rabbeja' ja tekevät kaikista yhteisön jäsenistä mahdollisimman oppineita. 'Rabbien' vallan lisääntyessä demokraattista valtaa voidaan vähentää.

Yhteisön jäsenet on tärkeää valita siten, että he ovat yleisellä tasolla mahdollisimman samanlaisia; etnisesti, uskonnollisesti, kulttuurisesti, älykkyydeltään, jne. Muuten persoonallisuuksissa, käytännöllisyydessä / teoreettisuudessa, osaamisalueissa ja taidoissa, sisään- tai ulospäin suuntautuneisuudessa, ajatusmaailmoissa, ammateissa,  jne. voi olla melko suuriakin eroja. Erot tuovat monipuolisia näkökulmia ja variaatioita yhteisöön, ja ne ovat sitä todellista diversiteettiä. Ne tuovat samalla joitakin ongelmia, mutta ne ovat ratkaistavissa tai ne kulkevat ajan mittaan soljuvasti itsestään ratkaisuunsa. Esimerkiksi teoreettisesti orientoituneet ihmiset oppivat käytännöllisiltä ihmisiltä paljon kunhan vain malttavat kuunnella, ja sama toisinpäin. Ihmiset arvostavat sitä, että he tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Vaikka muut ihmiset puhuisivat aiheista, jotka eivät ole omasta mielestä välittömästi kiinnostavia, niistä oppii pidemmän päälle paljon kun tieto ja ymmärrys toisen henkilön ajatusmaailmasta kertyy.

Yhteisössä on tärkeää, että ihmiset ylläpitävät leppoisaa ja hyvähenkistä ilmapiiriä. Vaikka sattuisi itse olemaan jossain määrin ärtynyt tai masentunut jostain asiasta, sitä ei pidä kaataa vuolaasti ja pitkään muiden niskaan. Yhteisön jäsenet ovat jossain määrin vastuussa toistensa mielialasta. Siksi ongelmat kannattaa käsitellä ytimekkäästi ja siten, että muiden hyvä mieliala säilyy, jos se on suinkin mahdollista. Jokaisen jäsenen tulee olla sellaisissa väleissä, että he tervehtivät toisiaan, eivät välttele toisiaan, tapaavat toisiaan säännöllisesti ja pystyvät puhumaan suhteellisen rauhallisesti mistä tahansa asiasta.

Kaikenlaisen tiedon välittäminen ja pienimuotoinen juoruilukin on normaalia yhteisöissä, mutta se ei saa muuttua poissaolevien henkilöiden halventamiseksi ja panetteluksi, voimakkaasti liioitelluiksi ja väritetyiksi kertomuksiksi, pahantahtoiseksi riidankylvämiseksi, tms. Yhteisön sosiaalinen elämä on useimmiten tasapainoilua kahden ääripään välillä, tässä esimerkissä 'ei ollenkaan juoruilua --- pahantahtoista ja hajottavaa juoruilua'.

Yhteisöissä on usein yksi henkilö / 50 - 100sta, joka aiheuttaa enemmän sosiaalisia ongelmia kuin koko muu yhteisö yhteensä. Hän voi olla esim. erittäin aggressiivinen henkilö, joka suuttuu mitättömistä pikkuasioista silmittömästi. Koska ihmisillä on usein taipumus käyttää hyödykseen niitä luonteenpiirteitä, joita heillä sattuu olemaan, liian aggressiivinen henkilö yrittää usein käyttää aggressiivisuuttaan muiden uhkailuun, hiljentämiseen, myöntymiseen, dominointiin ja nousuun yhteisön hierarkiassa. Ongelmallinen henkilö voi olla pahantahtoinen juonittelija, selkään puukottaja ja riidankylväjä. Ongelmallinen henkilö voi olla takertuva, runsaasti valittava ja jatkuvassa psyykkisessä hajoamistilassa oleva neurootikko. Ongelmallinen henkilö voi olla laiska työtä välttelevä, tehtävät puolitiehen jättävä, tekosyitä keksivä ja vastuuntunnoton vapaamatkustaja. Tms. Tällaisten henkilöiden suhteen paras keino on poistaa heidät yhteisöstä. Se on usein kuin ihmelääke; yhdessä yössä yhteisö paranee kuin vaikeasta sairaudesta, ja tulee terveeksi ja voimaantuu. Kaikki voivat paremmin ja sosiaaliset suhteet toimivat jouhevasti. Ihmisillä on pitkä yhteisöllinen historia, ja on todennäköistä, että ihmisillä on myös psykologinen taipumus pyrkiä poistamaan liian ongelmallinen henkilö tai henkilöt yhteisöstä.

Vaikka yksittäisten ihmisten karkottaminen toimii useimmiten yhteisöissä, se ei toimi läheskään yhtä hyvin tai ollenkaan laajojen yhteiskuntien tasolla. Liberaaleilla on taipumus esimerkiksi ajatella, että jos Halla-aho saataisiin pudotettua pois puoluejohtajan asemastaan ja syrjäytettyä politiikasta, maahanmuuttokriittiset heikkenisivät ja muuttuisivat liberaaliin suuntaan. Ehkäpä kaikki muuttuisi liberaalien kannalta hyväksi. Todellisuudessa sellainen ei joko vaikuttaisi maahanmuuttokriittisiin mitenkään, tai päinvastoin koventaisi maahanmuuttokriittisten asenteita.

Yhteisön koordinoimisessa ei riitä pelkästään se, että sovitaan se mitä tehdään yhdessä, esimerkiksi remontoidaan yhteisön talon katto kuntoon, vaikka kaikki yhteisön jäsenet osaisivat korjata kattoja. Ihmisillä on usein melko paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, mitä kunnossa oleva ja hyvä katto tarkoittaa. Se mikä on yhdelle yhteisön jäsenelle hyvä ja kunnossa oleva katto, voi olla toiselle yhteisön jäsenelle huonosti korjattu katto, ehkä jopa niin kelvoton, että se herättää epäilyksen, että edellinen on tehnyt pahantahtoisuuttaan tai välinpitämättömyyttään huonoa jälkeä. Tälläiset näkemysten erot synnyttävät yhteisössä kitkaa, kaunoja ja riitoja. Siksi yhteisön kattoremonttia suunniteltaessa ja sovittaessa on tärkeää, että määritellään tarkasti yhdessä mitä hyvä ja kunnossa oleva katto tarkoittaa, ja varmistetaan, että jokainen osaa korjata katon sillä tavalla.

Yhteisössä on paljon sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteita, ja melko suuri osa niistä on epäselviä. Kun toinen yhteisön jäsen meni edeltäni ovesta ja veti oven kiinni nenäni edestä, johtuiko se siitä, että hän ei huomannut minua vai siitä, että hän ei pidä minusta? Kun toinen sanoi venytellen kummallisella äänensävyllä, "Mitäpä tyypille tänään kuuluu?", oliko se vähättelevää herjausta vai tavallista miesten välistä pientä leikinlaskua? Miksei hän nimitä ketään muuta tyypiksi, vaan puhuttelee heitä nimellään?  Neljä yhteisön jäsentä lähti autolla matkaan ennen sovittua aikaa, joten en ehtinyt mukaan. Johtuiko se siitä, että he eivät muistaneet minun olevan lähdössä mukaan, vai siitä, että he halusivat jättää minut pois kyydistä? Jne. Jos yhteisön jäsenet ovat yhteisön sisällä hyvin herkkiä kunniastaan ja arvostuksestaan, epäluuloisia tai joskus melkein paranoideja, ja koko ajan kilpailuhenkisiä, statustietoisia ja vertailemassa itseään muihin, suuri osa sosiaalisista vuorovaikutustilanteista muuttuu potentiaalisesti konflikteja, kitkaa tai kaunaa synnyttäviksi tilanteiksi. Lisäksi näihin tilanteisiin liittyvillä negatiivisilla tunteilla on taipumus kumuloitua ja kasvaa. Siksi olisi parasta, etteivät yhteisön jäsenet odottaisi toisiltaan lähtökohtaisesti kunnioitusta tai arvostusta. Tällöin asioita pystyy tarkastelemaan realistisemmin ja rauhallisemmin, ja merkityksettömien asioiden voi antaa mennä menojaan. Jos jonkin yhteisön jäsenen suhtautuminen johonkin muuhun yhteisön jäseneen tai jäseniin on toistuvasti negatiivista tai yhden kerran räikeän negatiivista, niihin voidaan puuttua paremmin suoraan, kun epäselvät tilanteet on saatu suljettua rauhallisella suhtautumisella pois laskuista.

Järkevästi koottu, järjestetty ja sosiaalisesti hiottu yhteisö tulee toimeen hyvin vähillä ja miedoilla rangaistuksilla. Useimmiten 'virallisia tuomioistuimia' ei tarvita yhteisöissä. Mutta jos rangaistus tulee ajankohtaiseksi, se miten rangaistaan on merkityksellistä. Tuomittavat henkilöt ovat usein hyviä ystäviä monien tai kaikkien yhteisön jäsenten kanssa. Ystävyyssuhteet vaikeuttavat useimmiten rankaisemista, mutta se on silti tehtävä. Yhteisön jäsenten tulee sisäistää se, että yhteisö on tärkeämpi kuin kukaan yksilö. Sen oppii luonnostaan elämällä yhteisössä. Sen näkee vaikkapa siitä, että kun yhteisön jäseniä kuolee, heille järjestetään muistotilaisuudet ja hautajaiset, mutta yhteisö ei pysähdy koskaan. Jokaisena päivänä syödään, suoritetaan tarvittavat yhteisön ylläpitotoimenpiteet, pyöritetään liiketoimintaa, pidetään yllä sosiaalisia suhteita, jne. Vasta yhteisössä eläessään ihminen tajuaa oikeat mittasuhteensa omassa paikallisessa yhteisössään, kansakunnassaan, maailmassa ja mikseipä maailmankaikkeudessakin. Modernissa massayhteiskunnassa se ei ole mahdollista. Modernin yhteiskunnan  atomisoitu ja individualismissaan piehtaroiva ihminen elää usein pysyvässä ja valheellisessa suuruudenhullussa hallusinaatiossa. Suurelta osin juuri suuruudenhullujen hallusinaatioidensa takia moderni ihminen on todellisuudessa niin merkityksetön ja mitätön, ja kyvytön muuttamaan tätä asiaintilaa.

Tarvittavien rangaistusten toimeenpanolla yhteisö kantaa vastuunsa. Rangaistusten tulee olla lyhyesti ja ytimekkäästi perusteltuja, ja välittömästi toimeenpantavia. Välittömät rangaistukset yhdistyvät ihmisten mielissä paremmin tehtyyn rikkomukseen. Jos rangaistuksen tuomitsijat tai toimeenpanijat selittäisivät pitkälliseen keskustelevaan sävyyn tuomiota, se kutsuisi rangaistua osallistumaan joko käytännössä tai mielessään "keskusteluun", esittämään vastaväitteitä, kiistämään parhaansa mukaan syytteitä, tms. Lisäksi tuomion pitkä selittäminen saa tuomion antajat näyttämään epävarmemmilta omasta kannastaan. Siksi lyhyesti ja ytimekkäästi perustellut ja samantien toimeenpannut rangaistukset tuottavat parempia tuloksia, myös rangaistun mielestä.

Yhteisöstä tulee pyrkiä luomaan elävä ja viihtyisä paikka, melkein kuin keidas autiomaassa. Siksi se kannattaa sijoittaa hiukan kaupunkien ulkopuolelle, alueille, jossa tontit ja talot ovat halvempia, ja jossa on paremmin varaa ostaa suuri yhteinen piha- ja puistoalue talon tai talojen yhteyteen. Yhteisön jäsenten on hyvä pitää yhteiset tilat ja asuintilat siisteinä, mutta siisteys ei saa tarkoittaa sisustuksen askeettisuutta ja militaristista järjestystä. On hyvä, että yhteisön tiloihin ja varastoihin kertyy kohtuulliseen epäjärjestykseen kaikenlaista tavaraa, koristetta, tarviketta, kasvia ja työkalua. Se kertoo elävästä elämästä ja kannustaa luovuuteen. Kun esim. työkalu- ja tarvikevarastosta pitää aina jonkin verran etsiä ja kaivaa työkaluja ja tarvikkeita remonttia varten, remonttisuunnitelmat saattavat muuttua 'varastotutkimusretken' aikana. Yhteisön jäsenet suunnittelivat aluksi tekevänsä remontin tarvikkeilla A ja tavalla X, mutta kun varastosta löytyi yllättäen tarvikkeita B, he keksivät, että remontti on paljon parempi tehdä niillä tavalla Y. Viidakkomaisen varaston epäjärjestys luo spontaanisti luovuutta jopa silloin kun yhteisön jäsenet unohtavat olla luovia. Viidakkomaiset työkalu- ja tarvikevarastot, aarre-aittamaiset ullakkovarastot ja monipuolisesti ja runsaasti tavaroilla sisustetut yhteisön oleskelutilat ovat kiinnostavia ja virikkeellisiä tutkimuskohteita ja soveltuvilta osin leikkipaikkoja yhteisön lapsille. Tätä hyvää efektiä lisää lapsille se, jos rakennusten tilat ovat hiukan sokkeloisia, ja niistä löytyy jopa pieniä salakäytäviä, salahuoneita, torneja, kattopihoja, joilla kasvaa reheviä puutarhoja, tms.

Yksi hyvän yhteisön merkeistä on se, että yhteisössä on normaalia herätä aamuisin odottaen  tyytyväisenä ja rauhallisena tulevaa päivää ja sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Euroopan unioni ja poliittinen ruoska hallitsemisen välineenä

Miksi Euroopan unioni haluaa niin paljon muslimeja Eurooppaan? Muslimien työllistyminen ja usein sosiaaliturvalla rahoitetut tulot ovat keskimäärin niin heikkoja, että halpatyövoima ja lisäkuluttajien haaliminen selittävät vain osittain liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Mitkä ovat muslimien tärkeimpiä osaamisalueita, jotka erottavat heidät "edukseen" muista etnisistä ryhmistä?

Muslimit ovat muihin ryhmiin verrattuna aggressiivisia, tyytymättömiä, epäluuloisia, jossain määrin paranoideja ja ryhminä itsekeskeisiä; muslimit on helppo lietsoa väkivaltaan; muslimit ovat laajan organisoituneen ja lain ulkopuolisen väkivallan käyttäjiä; muslimit eivät assimiloidu, vaan säilyvät erillisinä ryhminään; muslimit ovat vaikeasti hallittavia vallanpitäjille; jne.

Eu on kehittymisvaiheessa oleva imperiumi, ja pyrkii tulevaisuudessa olemaan yhä enemmän täysimittainen imperiumi. Imperiumin hallitseminen on aina vaikeaa. Paikalliset toimijat, kansat ja vallanpitäjät voivat suhteellisen helposti kiertää keskusvallan päätöksiä, määräyksiä ja lakeja, tai jättää kokonaan noudattamatta niitä ja toimia omien lakiensa mukaisesti. Paikalliset vallanpitäjät voivat jopa erota imperiumista, kuten kävi Britanniassa ja on osittain käymässä itä-Euroopassa. Imperiumin toiminnan pelkkä koordinoiminenkin on vaikeaa ilman riittävää pakkovaltaa.

Yhdysvallat ja suuret eurooppalaiset valtiot ovat jo pitkään käyttäneet kansainvälisessä valtapolitiikassa ulkomaiden erilaisia vähemmistöjä ja tyytymättömiä ryhmiä poliittisina ruoskina vastustajiksi, sopeutumattomiksi tai tottelemattomiksi katsomiaan vastaan. Niillä on vankka kokemukseen perustuva osaaminen siitä miten sellaisia ryhmiä voidaan lietsoa, kouluttaa, rahoittaa, organisoida ja aseistaa toimintaan. Poliittisten ruoskien toiminta voi olla strategisesta tilanteesta riippuen rauhanomaista (esim. Gene Sharp, Politics of NonViolent Action, vol. 1, 2, 3), täysimittaista sotaa (esim. mujahediinien sota Neuvostoliiton joukkoja vastaan Afganistanissa), tai jokin niiden välimuoto tai sekoitus.

Kun poliittinen ruoska -metodi on toiminut niin hyvin kansainvälisessä valtapolitiikassa, samaa metodia voidaan käyttää myös laajan valtion tai imperiumin sisäisessä politiikassa.

Jos ajattelemme Eurooppaan päästettyjä muslimeja kehittämisvaiheessa olevina poliittisina Damokleen miekkoina paikallisten päättäjien ja kansojen pään yläpuolella, muslimien maahanmuutto on loogista imperiumin politiikkaa. Jos paikalliset toimijat venyttävät imperiumin liekaa liian pitkälle, imperiumi voi lietsoa, rahoittaa ja organisoida poliittisen ruoskan toimintaan, ja ajaa maan tarvittaessa myös laajamittaiseen väkivaltaan, kaaokseen ja sisällisotaan.

Englanti on liian vaikutusvaltainen ja itsenäinen, Eu on vielä liian heikko, kansalaisten vapauksista on vielä liian paljon jäljellä ja Britanniassa kasvava poliittinen ruoska on vielä liian varhaisessa vaiheessa, jotta poliittista ruoskaa olisi voitu käyttää Englantia vastaan. Mutta jos ja kun kaikki valta keskitetään Eu:lle, valtiot heikentyvät ja muuttuvat pelkiksi Eu:n etäpäätteiksi, kansalaisten vapaudet tukahdutetaan kaikissa merkityksellisissä asioissa ja maahanmuuttajien ryhmät ovat kasvaneet kaikkialla valtaviksi massoiksi, poliittiset ruoskat muuttuvat tehokkaiksi poliittisiksi välineiksi.

Eu imperiumin valtapolitiikan kannalta hyvää ovat potentiaalisesti mm. seuraavat asiat a) Muslimien väkivalta ja muu rikollisuus, sekä terrorismi, kunhan nämä yhdistetään liberaalin median propagandaan, ja liberaaliin koulutukseen ja kasvatukseen. Liberaali disinformaatio kouluttaa kantaväestöjä reagoimaan muslimien väkivaltaan ja terrorismiin passiivisen alistuneesti ja de facto hyväksyvästi parhain päin selitellen. Kun kansalaiset sisäistävät tämän ajattelu- ja tuntemismallin, he reagoivat herkästi poliittisen ruoskan sivalluksiin alistumalla passiivisesti. Sellaiset kansalaiset ovat ihanteellisia Eu -kansalaisia. b) Imperiumin perustaminen ja ylläpitäminen on eräänlaista poliittista epävakaata uhkapeliä, kuin politiikka olisi perustettu heiluvan keinulaudan päälle. Kun näin on joka tapauksessa, Eu:n päättäjien on parempi olla keinulaudan tasapainopisteessä päättämässä mihin suuntaan keinulauta heilahtaa. Tai käyttääkseni toista vertausta, jos imperiumin politiikka on joka tapauksessa kuin villi tiikeri, on parempi ratsastaa tiikerillä kuin olla sen syötävänä. Hallitse kaaosta lisäämällä kaaosta, ohjaamalla sitä ja käyttämällä sitä hyväksesi. c) Kun Euroopan maat syöksyvät liiallisen maahanmuuton myötä kaaokseen, dysfunktionaalisuuteen ja väkivaltaan, eivätkä paikallisten päättäjien hallintoresurssit riitä ratkaisemaan ongelmia, ne tulevat täysin riippuvaiseksi siitä avusta, jonka Eu voi antaa. Paikalliset päättäjät joutuvat pysyvästi kerjäämään apua Eu -päättäjiltä. Tämä on se hallintosuhde, jonka Eu haluaa viime kädessä muodostaa paikallisiin päättäjiin.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Voisimmeko tulevaisuudessa erota Euroopan unionista ja ryhtyä Kiinan liittolaiseksi?



Leonid Bershidsky, How Western Capital Colonized Eastern Europe.

https://www.bloomberg.com/view/articles/2017-09-12/how-western-capital-colonized-eastern-europe

Linkitetty Bloombergin artikkeli kertoo tärkeimmästä tekijästä, jolla Eu kiristää ja pakottaa eurooppalaisia poliitikkoja toimimaan vastoin itsenäisiä näkemyksiään ja tavoitteitaan. Artikkelin ilmaisua lainatakseni myös Suomi on tällä hetkellä Eu:n siirtomaa. Jotta voisimme saavuttaa suuremman itsenäisyyden, riippuvuutta ulkomaisesta pääomasta on vähennettävä.

Kiina teki sen seuraavilla tavoilla.

Kiinalaiset ovat opiskelleet huolellisesti niitä tuotantomenetelmiä ja teknologioita, joita länsimaiset yritykset ovat käyttäneet ja tuottaneet Kiinassa, jolloin kiinalaiset ovat voineet lisääntyvässä määrin alkaa tuottamaan ja kehittämään niitä itse, esim. kiinalaisen puhelinten tuottaja Huawein ja sen tytäryhtiö Honorin menestys, ja ne lukuisat hiukan tuntemattomammat kiinalaisyritykset, jotka tuottavat kaikenlaista käyttökelpoista elektroniikkaa ja tietotekniikkaa.

Kun kiinalaisten yhteenlasketut voitot, tuotot ja palkkatulot tuotantotoiminnasta ovat kasvaneet erittäin suuriksi, kiinalaisista on tullut suuria sijoittajia sekä Kiinassa, että ulkomailla. Kiina ei ole enää ollenkaan niin riippuvainen ulkomaisesta pääomasta kuin ennen.

Kiina on panostanut voimakkaasti korkeaan koulutukseen.

Kiinan suhteellinen itsenäisyys ei synny siitä, etteikö Kiinassa olisi paljon ulkomaisia sijoituksia. Kiinan itsenäisyys syntyy siitä, että ulkomaiset sijoittajat eivät voi uhkailla Kiinaa sijoitusten pois vetämisellä Kiinan suurten pääomien ja korkean teknologisen osaamisen takia, sekä sen takia, että ulkomaiset sijoittajat ja markkinat ovat riippuvaisia Kiinan tuotannosta, pääomista ja osin markkinoistakin.

Itsenäisyys ei tarkoita sitä, että ulkomaisia sijoituksia yritetään estää pääsemästä maahan, vaan sitä, että oman maan itsenäisyyttä lisääviä tekijöitä lisätään, ja sitten kussakin tilanteessa kysytään mikä on tällä hetkellä suunnilleen maksimaalinen määrä ulkomaisia sijoituksia, joita voimme ottaa joutumatta riippuvaisiksi ulkomaisista sijoittajista. Itsenäisyys tarkoittaa aina valmiutta luopua jostain jonkin muun tärkeän saavuttamiseksi.

Itsenäisyys on osittain sellaista mitä rahalla ei voi ostaa, mutta itsenäisyyttä voidaan ajatella osittain myös rahana. Jos Eu:n annetaan pilata eurooppalaiset maat muiden tekijöiden ohella maahanmuutolla, hyvät, puhtaat, toimivat ja turvalliset asuinalueet ja kaupungit, jotka ennen kaikki saivat 'ilmaiseksi' oman etnisen ryhmän sosiaalisen olemuksen sivutuotteena, joudutaan monietnisessä ja -kulttuurisessa ympäristössä hankkimaan kalliiden asuinalueiden kalliilla asunnoilla, yksityisillä turvallisuuspalveluilla, turvalaitteilla, korkeilla poliisikustannuksilla, rajoittamalla liikkumisenvapautta, valikoimalla niitä osto- tai virkistyspaikkoja, joihin voi mennä, jne. Rikkaastakin henkilöstä tulee sellaisessa systeemissä vanki kultaisessa häkissä.

Suurten pankkien, suurten yritysten ja suurten sijoittajien uskomusten mukaan Euroopan maiden kurjistaminen ja väkivaltaistaminen on kuitenkin erinomaista liiketoimintaa. Se minkä sai ennen ilmaiseksi, joudutaan kehitysmaa -Euroopassa hankkimaan kalliilla rahalla, joka lihottaa suurten yritysten ja sijoittajien voittoja.

Eu on suurten pankkien, suuryritysten ja suurten sijoittajien toimeenpano- ja pakkovaltaa käyttävä väline, jonka vähäisemmät etäispäätteet toimivat mm. suomalaisina poliitikkoina. Ei ole sattumaa, että Suomen pääministerinä on tällä hetkellä hyvä veli -verkoston tuki- ja korruptiorahoilla rikastunut Juha Sipilä. Hyvä veli -verkosto nosti Sipilän myös pääministeriksi. Kun Sipilä on kouliintunut Suomessa tukien ja korruption käyttäjäksi, hän sopeutuu hyvin Eu:n suurempien tukien ja korruption käyttäjäksi, suosijaksi ja edistäjäksi. Suomessa Sipilä tottui siihen, että viime kädessä hyvä veli -verkosto ohjaa häntä. Nyt Sipilä tottelee luontevasti suurempaa ja vaikutusvaltaisempaa Eu:n hyvä veli -verkostoa.

Eu:n kuristusotteen kiristyessä, Euroopan kurjistuessa ja Kiinan noustessa eurooppalaisten on kysyttävä olisiko Kiina tulevaisuudessa parempi kumppani tai liittolainen kuin Euroopan unioni? Kiinalla ei ole kansainvälisille liittolaisilleen ja kumppaneilleen mitään poliittisia vaatimuksia, riittää, että ne toimivat hyvinä kauppakumppaneina. Kiina tarjoaa liittolaisilleen näiltä tärkeiltä osin parempia ehtoja kuin julkisten kulissien takana diktaattorimainen Eu.

torstai 31. elokuuta 2017

Miksi liberaalit ovat niin viehtyneitä poikkeaviin vähemmistöihin ja "alistettuihin" ryhmiin?

Valtavirtaiset normaalit ihmiset tarvitsevat jossain määrin poikkeavia ihmisiä ja ryhmiä sosiaalisten, moraalisten ja poliittisten rajojen määrittelyyn ja ylläpitämiseen. Normaalius on normaalia suhteessa johonkin ulkopuoliseen. Poikkeavia suljetaan ulkopuolelle tai jos heitä päästetään sisäpiiriin, se tehdään joidenkin poikkeavuutta rajoittavien ja muokkaavien ehtojen vallitessa. Poikkeavia vaaditaan esimerkiksi muuttumaan normaalimpaan suuntaan, suorittamaan puhdistavia rituaaleja tai salaamaan poikkeavuutensa. Poikkeavuutensa tai henkilöllisyytensä salaava osallistuu valtavirran kanssa jossain määrin poikkeavuutensa ylläpitämiseen. Salaaminen viestittää tavallaan muille, että poikkeavuus on huonoa tai pahaa, se ei kestä päivänvaloa tai kriittistä tarkastelua, tai että salaaja häpeää poikkeavuuttaan ja pelkää sen julkistamisen seurauksia.

Poikkeaviin kohdistetaan ylimääräisiä sosiaalisia ja virallisia toimenpiteitä, joita muihin ei kohdisteta, kuten tehostettua valvontaa; kovempia ja ylimääräisiä rangaistuksia; parantavia terapeuttisia hoitoja; pidempiä ja vaivalloisempia byrokraattisia prosesseja; korkeampia pääsyvaatimuksia koulutukseen tai työhön; tms.

Poikkeavuudet nähdään usein vaihtelevassa määrin kansakuntaa heikentävinä, haittaavina, sairastuttavina tai uhkaavina tekijöinä. Yhteiskunta toimii tehokkaammin, moraalisemmin tai paremmin kun poikkeavuutta vähennetään, muokataan tai säädellään.

Normaalit ihmiset etsivät ja löytävät säännöllisesti poikkeavia ihmisiä ja rankaisevat heitä symbolisesti tai konkreettisesti. Löydetyillä ihmisillä ei ole välttämättä itsessään kovin paljon merkitystä kokonaisuuden kannalta. Tärkeintä on useimmiten siihen liittyvä prosessi, jolla ryhmän yhteistoimintaa ylläpidetään ja tehostetaan, ryhmän periaatteita ja rajoja määritellään, ja poikkeavuutta suljetaan ryhmän ulkopuolelle.

Poikkeavuus on tämän analyysin mukaan osittain itsenäinen ilmiö, osittain sosiaalisesti konstruoitua. Sosiaalisen konstruktion osuudesta huolimatta poikkeavuus on aina jotain todellista ja sillä on todellisia vaikutuksia sosiaaliseen kokonaisuuteen, kyse on vain siitä missä määrin ja minkälaisia, millaisia johtopäätöksiä siitä kannattaa tehdä, ja millaisiin toimenpiteisiin on suotavaa ryhtyä.

Esimerkiksi jos yhteiskunnalle on tärkeää pitää yllä hyvää perhe-elämää, riittävää syntyvyyttä ja yhteistä kollektiivistä identiteettiä, on samalla suotavaa vastustaa jossain määrin homoseksuaalisuutta. Jos homojen annetaan toimia vapaasti, he edistävät sellaisia elämäntyylejä, ajattelumalleja ja asioita, jotka vahingoittavat em. tavoitteita. Homojen seksuaalisuutta korostava identiteetti on kapea ja sosiaalista kokonaisuutta hajottava. Homot tavoittelevat usein lyhyitä ja vaihtuvia seksiin perustuvia suhteita. Koska homoseksuaalisuuteen liittyy usein taipumus nautinnonhakuisuuden ohjaamaan jatkuvaan kokeiluun, pyhät asiat ja itsensä hyveellinen rajoittaminen näyttäytyvät heille usein rasittavina ja turhina esteinä, jotka on syytä purkaa. Homoseksuaalit haluavat usein maksimaalisen vapauden elämäntyylilleen, joka johtaa luonnostaan liberaalin politiikan kannattamiseen ja konservatiivisuuden vastustamiseen. Homoseksuaalisuuteen liittyvät seksuaaliset roolit heikentävät usein maskuliinisuutta, tai vaihtoehtoisesti korostavat sarjakuvamaista ja teennäistä maskuliinisuutta. Jne.

Tämä ei merkitse sitä, että homot olisivat yksin vastuussa perhe-elämän, syntyvyyden ja yhteisen kollektiivisen identiteetin heikkenemisestä, tai suurimpia syyllisiä siihen. Suurimmat syylliset löytyvät niiden heteroseksuaalien keskuudesta, jotka ovat hylänneet traditionaalisen moraalin ja edistäneet sille vastakkaisia asioita.

Traditionaalinen homojen vastustaminen on siten johtunut homoseksuaalien elämäntyylistä, ajattelumalleista ja toiminnasta + homoseksuaalien vastustamisen tuomista hyödyistä ryhmälle ja sen jäsenille. Kun esim. heteroseksuaalinen perheenisä vastustaa homoseksuaalisuutta, hän vastustaa samalla myös mm. itsessään ilmenevää hedonistisuutta ja halua lukuisiin irtosuhteisiin. Vastustamalla homoseksuaaleja hänestä tulee parempi ja hyveellisempi perheenisä ja aviomies. Lisäksi homoseksuaalit toimivat kontrapunktina, jota vasten oman ryhmän kollektiivista toimintaa, periaatteita ja politiikkaa voidaan hioa paremmiksi.

Melkein samalla tavalla voimme todeta, että jos liberaalit haluavat säilyttää lähes täysin avoimet rajat, heillä on todellisia syitä vastustaa maahanmuuttokriitikkoja. Kun liberaalit nimittävät maahanmuuttokriitikkoja liioitellen fasisteiksi, natseiksi, tms., kyse voi olla suurelta osin siitä, että liberaalit pyrkivät tekemään itsestään parempia liberaaleja ja vahvistamaan liberaalia ryhmää. Jos liberaalien kuvitteellisten fasistien, natsien, tms. vastustaminen yltyy liikaa, se muuttuu lisääntyvässä määrin fasistiseksi. Se johtuu suurelta osin siitä, että liberaalit pelkäävät menettävänsä kontrollin politiikasta ja yhteiskunnasta.

Poikkeavan ryhmän ylimääräinen syyttäminen voi vaikuttaa oikeudellisen mittapuun mukaan epäoikeudenmukaiselta, siinähän poikkeavaa ryhmää syytetään sellaisesta mitä se ei ole tai ei ole tehnyt, ja lisäksi syyttäminen johtuu usein suurelta osin valtaapitävän ryhmän sisäisistä tarpeista. Mutta valtaapitävän ryhmän syytökset eivät todellisuudessa kohdistu yksilöihin, vaan kokonaiseen ryhmään, jolloin normaalit oikeudenmukaisuuden periaatteet eivät toimi.

Jos yksi henkilö olisi syytettynä esimerkiksi maanpetoksesta ja hänet tuomittaisiin elinkautiseen vankeuteen, häneen liittyvät asiat olisivat yhteiskunnan kannalta lähes loppuunkäsitelty.

Kun syytösten kohteena on suhteellisen laaja poikkeava ryhmä, yhden poikkeavan henkilön tuomitseminen mihin tahansa rangaistukseen ei vaikuta juuri ollenkaan. Poikkeava ryhmä muodostaa omien tavoitteidensa, ja sosiaalisten ja yhteiskunnallisten paineiden seurauksena alakulttuurin tai vastakulttuurin, joka toimii valtakulttuurin vastapainona. Paineet saavat poikkeavan ryhmä lisäämään yhteistoimintaansa ja ryhmäkoheesiota. Poikkeava ryhmä auttaa omiaan ja ryhtyy vastatoimiin. Jne.

Ylimääräiset syytökset ja paineet sulavat usein moneen kertaan näihin vastavoimiin ja vastatoimiin. Toisin sanoen poikkeava ryhmä ei useimmiten ole avuton kohde, jolle valtaapitävä ryhmä voi tehdä mitä haluaa, vaan aktiivinen toimija, joka kohdistaa omia toimenpiteitään ja vastatoimenpiteitään valtaapitävään ryhmään. Jos ajattelemme oikeutta vaakana, jossa oikeuden muodostaa sellainen tasapaino rikoksen ja rangaistuksen välillä, joka tekee rikoksen oikeudenmukaisuuden periaatteita noudattaen mahdollisimman kannattamattomaksi, valtaapitävän ryhmän ja poikkeavan ryhmän välille syntyy usein jonkinlainen hivenen hutero voimatasapaino, jossa vaaka on kallistunut enemmän valtaapitävän ryhmän puolelle, mutta niiden muodostama pitkäkestoinen pattitilanne vastaa eräänlaista tasapainoa. Se saattaa olla parasta mitä poikkeava ryhmä voi sillä hetkellä saavuttaa.

Poikkeavat vähemmistöt muodostavat usein tärkeän osan yhteiskunnan luovista muutosvoimista. Osa poikkeavien vähemmistöjen luovasta muutospaineesta on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, osa haitallista. Ajan kuluessa tai muuttuvissa tilanteissa hyödyllisyys ja haitallisuus voivat muuttua. Se mikä oli vaikkapa aluksi pienessä määrin hyödyllistä, voi ajan kuluessa kasvaa liian suureksi ja muuttua vahingolliseksi. Se mikä on vaikkapa rauhan aikana haitallista, saattaa sotatilanteessa muuttua hyödylliseksi.

Yhdysvaltojen perustajaisät, jotka johtivat sotajoukkoja Amerikan vallankumoussodassa tai olivat muuten merkittävissä tehtävissä vallankumouksessa, olivat britti-imperiumin kansalaisten joukossa "poikkeava" vähemmistö, rikollisia, kapinallisia ja vallankumouksellisia, jotka pyrittiin tappamaan. Kiinni saataessa heidät olisi todennäköisesti tuomittu kuolemaan. He toimivat silti merkittävänä ja positiivisena yhteiskunnallisena luovana voimana. Jeesus tuomittiin syyttömänä kuolemaan ja teloitettiin naulitsemalla hänet ristiin. Rooman imperiumi kävi sotaa kristittyä vähemmistöä vastaan ennen kuin muuttui itse kristityksi. Vuonna 2010 maailmassa oli 2,2 miljardia kristittyä. Usein yhteiskunta määrittelee tärkeät uudistajat aluksi rikollisiksi tms., ja ehkä vainoaa heitä systemaattisesti.

Yhteiskunnan tehtävänä on siten usein tasapainoilla sen suhteen, miten se suhtautuu vähemmistöihin. Vastustuksella saattaa olla optimaalinen määrä, joka ei ole liian suuri eikä liian pieni. Voidaan myös kysyä menettäisivätkö vähemmistöt luovuutensa ja uudistusvoimansa, jos yhteiskunta ei vastustaisi heitä? Vastustus kun suorastaan pakottaa luovuuteen ja kekseliäisyyteen.

Liberaalin eliitin sateenkaarikoalitio koostuu monista ryhmistä; seksuaalisista vähemmistöistä, alistetuiksi väitetyistä naisista ja feministeistä, erilaisista maahanmuuttajaryhmistä, kansallisista vähemmistöistä, uskonnollista vähemmistöistä (tosin lähinnä silloin kun niihin yhdistyy maahanmuuttajuus tai kansallisen vähemmistön asema), sekalaisista sosialistiryhmistä, kulttuurimarxilaisista ryhmistä ja anarkistiryhmistä, ns. taistelevista ateisteista, jne. Selvimmin liberaalin eliitin koalition ulkopuolelle on jätetty valkoiset tai valkoiset heteromiehet, joka tarkoittaa käytännössä työväenluokkaisia ja keskiluokkaisia valkoisia miehiä ja tilanteiden mukaan vaihtelevasti valkoisia naisia. Lisääntyvässä määrin myös menestyneitä maahanmuuttajaryhmiä, esim. itä-aasialaisia, on työnnetty liberaalin sateenkaarikoalition ulkopuolelle.

Liberaalin eliitin tarkoituksena on kerätä sateenkaarikoalitioon kaikki muutosvoimaisimmat tai muutosta eniten haluavat vähemmistöt. Kun kaikki suurimmat muutosvoimat ovat liberaalin eliitin hallinnassa, yhteiskunnassa ei ole juurikaan vastavoimia liberaalin eliitin politiikalle, jolloin liberaali eliitti voi periaatteessa tehdä mitä haluaa, eikä kukaan pysty vastustamaan heitä tehokkaasti. Vakiintuneet ja suhteellisen hyvätuloiset valkoiset työväen- ja keskiluokkaiset ryhmät eivät ole luonnostaan kovin muutosvoimaisia.

Eliitti ryhtyy tällaiseen järjestelyyn silloin kun se aikoo vahingoittaa politiikallaan hallinnoimaansa kansaa. Liberaalin eliitin tapauksessa kansaa vahingoittava politiikka on maahanmuuttopolitiikka. Maahanmuuton haitat ja kustannukset kohdistuvat eniten valkoiseen työväen- ja keskiluokkaan. Liberaali eliitti rikastuu maahanmuuttajien avulla ja laajentaa kansallista ja kansainvälistä valtaansa. Rikastuminen ja vallan laajentaminen ovat liberaalin eliitin ensisijaisia tavoitteita.

Liberaali hallinnoi sateenkaarikoalitiota ja oppositiota mm. seuraavilla tavoilla.

a) Kiinnittämällä kaikkien huomio suurimmalta osin pois liberaalin eliitin rikastumisesta, vallan lisääntymisestä ja tulo- ja varallisuuseroista. Tämä takia esim. talouteen ja talouden rakenteisiin keskittyvä marxilaisuus korvattiin kulttuurimarxilaisuudella, poliittisella korrektiudella, postmodernismilla ja liberaalilla identiteettipolitiikalla.

b) Kiinnittämällä kaikkien huomio suurimmalta osin liberaalin eliitin kannalta toissijaisiin kulttuurisiin, identitaarisiin ja symbolisiin asioihin, jotka kuitenkin tukevat suoraan tai epäsuorasti liberaalin eliitin ensisijaisia tavoitteita.

c) Kohdistamalla muutosvoimaisimpiin, ongelmallisimpiin ja radikaaleimpiin vähemmistöihin vähiten vastustusta (erityisesti julkista vastustusta), myötäilemällä ja tukemalla niitä eniten (tukeminen koostuu kustannustehokkaasti suurimmalta osin symbolisesta ja retorisesta tuesta, ja julkisesta perusturvasta), ja luomalla positiivisimpia valheellisia mielikuvia niistä (poliittinen korrektius, etnopositiivisuus ja uhrihierarkia). Toisin sanoen liberaali eliitti varoo mielikuvien tasolla asettumasta muutosvoimien esteeksi ja asettuu mielikuvien tasolla muutosvoimien puolelle, jolloin muutosvoimilta otetaan muutosvoima suurelta osin pois. Muutosvoima työntää normaalisti vertauskuvallisesti esteitä pois tavoitteidensa tieltä, tai tuhoaa tai murentaa niitä.

Jäännökseksi jäävä vähemmistöjen viha, tyytymättömyys ja muutosvoima ohjataan syyttömiä syntipukkeja eli geneerisiä valkoisia vastaan, pois liberaalista eliitistä.

Mitä ongelmallisempia ja muutosvoimaisempia vähemmistöt ovat, sitä korkeampi asema niillä on liberaalissa uhrihierarkiassa. Julkisesti uhrihierarkiaa perustellaan historiallisilla ja nykyisillä vääryyksillä ja puolueellisuuksilla. Mitä ongelmallisempia ja muutosvoimaisempia vähemmistöt ovat, sitä enemmän ne vaativat liberaalin eliitin muutosvoimaa tyynnyttäviä ja heikentäviä toimenpiteitä, joita väitetään julkisuudessa historiallisten ja nykyisten vääryyksien ja puolueellisuuksien hyvittämiseksi ja korjaamiseksi, ja oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteuttamiseksi.

d) Syntipukkeina toimivat valkoiset ovat jo lähtökohtaisesti vähiten muutosvoimaisia, ja sitä pyritään lisäämään sillä, että heitä halvennetaan ja vähätellään, heidän symbolejaan ja traditioitaan heikennetään tai poistetaan, heidän identiteettejään ja lojaliteettejaan dekonstruoidaan, jne. Mitä epävarmempia ryhmän jäsenet ovat ja mitä huonompi itseluottamus heillä on, sitä vähemmän muutosvoimaisia he ovat. Mitä vähemmän ryhmällä on yhteisiä symboleita, joiden avulla muodostetaan yhteishenkeä ja jotka toimivat tavoitteiden vertauskuvallisina polttopisteinä, sitä vähemmän muutosvoimaa sillä on. Mitä vähemmän ryhmän jäsenillä on yhteisiä traditioita ja historiansa elävää tuntemusta, jotka antavat sen jäsenille moraalista ja psykologista voimaa, yhteishenkeä, viisautta ymmärtää maailmaa ja keinoja saavuttaa tavoitteitaan, sitä vähemmän heillä on muutosvoimaa. Jne.

Liberaalin eliitin tavoitteena oli, että tämä poliittinen järjestely olisi antanut liberaalille eliitille yhteiskunnallisten aikajaksojen mittakaavassa pitkäksi aikaa vapauden toimia haluamallaan tavalla ilman vastavoimia. Liberaali eliitti on järkyttynyt siitä kuinka nopeasti ja voimakkaasti valkoiset ovat liberaalin politiikan seurauksena muuttuneet muutosvoimaisiksi.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Informaatiobonanza

1. Dinesh D'Souza, Hillary's America, The Secret History of the Democratic Party. Äänikirja, pituus n. 9 tuntia ja 30 minuuttia.

https://www.youtube.com/watch?v=JIncF6FX3nE

2. David Goodhart, Why the Left is Wrong about Immigration.

https://www.theguardian.com/books/2013/mar/27/why-left-wrong-mass-immigration

3. Professor Bruce Charlton, Genius Famine.

http://geniusfamine.blogspot.fi/

4. Nassim Nicolas Taleb, The Most Intolerant Wins, The Dictatorship of the Small Minority.

https://medium.com/incerto/the-most-intolerant-wins-the-dictatorship-of-the-small-minority-3f1f83ce4e15

5. Steve Sailer, War of the Classes.

http://takimag.com/article/war_of_the_classes_steve_sailer/print#axzz4qZENLbf2

6. Steve Sailer, The Trillion Dollar Question.

http://takimag.com/article/the_trillion_dollar_question_steve_sailer/print#axzz4pG2HSra9

7. Undercover video, CNN Producer Admits Russia Narrative Mostly 'Bullshit', Pushed for Ratings.

http://www.informationliberation.com/?id=56940

8. Jarno Liski, Juha Sipilästä tuli miljonääri valtion tuella ja härskeillä tutunkaupoilla.

https://seura.fi/asiat/seuran-selvitys-juha-sipilasta-tuli-miljonaari-valtion-tuella-ja-harskeilla-tutunkaupoilla/

9. Lauri Seppälä, Yritystuet ovat tolkutonta pönkkäämistä, talouselämä vastustaa, poliitikot puoltavat elinkeinotukia.

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yritystuet-ovat-tolkutonta-ponkkaamista-talouselama-vastustaa-poliitikot-puoltavat-elinkeinotukia/

10. Olli Pusa, Eu ja liittovaltio.

http://beta.oikeamedia.com/o1-22476

11. Olli Pusa, Euroopan hulluuden taustat?

https://beta.oikeamedia.com/o1-8229

12. Vincent Law, Whites Can't Compete with Minorities in the Free Market.

https://altright.com/2017/08/24/whites-cant-compete-with-ethnic-minorities-in-the-free-market/

13. Bob McEwen, Government Can't Fix Healthcare.

https://www.youtube.com/watch?v=qBfC1YG9wIs

14. Pete Hegseth, Single Payer Healthcare, America Already Has It.

https://www.youtube.com/watch?v=VCU1JQzvoyM

15. Jukka Aakula, Ideologioiden taistelusta koheesion edistämiseen.

https://sarastuslehti.com/2017/07/02/ideologioiden-taistelusta-koheesion-edistamiseen/

16. Joshua Charles, Were the Founders Religious?

https://www.youtube.com/watch?v=uDFsG4xzfDw

17. Anatol Lieven, Don't Fear the New Nationalism.

http://nationalinterest.org/feature/dont-fear-the-new-nationalism-21307

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto