Median poliittinen sitoutuneisuus ja vapauden illuusio

Kaksi Facebook -kommenttiani:

Olli Immonen kyseli aiemmin median toimittajien poliittisesta sitoutuneisuudesta. Liberaali media haki päivystävän professorin selittämään, että sellaista ei saa kysellä, se loukkaa toimittajien yksityisyydensuojaa ja uhkaa toimittajien poliittista riippumattomuutta. Toimittajien poliittisuus on yhtä julkinen ja poliittinen asia kuin Olli Immosenkin poliittisuus. Jos media analysoi Olli Immosen poliittisia näkemyksiä, ja kyselee hänen poliittisten näkemystensä perään, yhtä suurella syyllä Ollilla ja meillä muilla on oikeus kysellä toimittajien poliittisesta sitoutuneisuudesta.

Nykyään ei ole mitään selkeärajaista mediaa. Me kaikki olemme nykyisin osa mediaa, osa median sisällöntuottajia. Tämä kirjoitus ja sinun kirjoituksesi internetissä ovat osa median sisällöntuotantoa. Kun meillä ei ole liberaalien median poliittista immuniteettiä ja yksityisyydensuojaa, niin meillä ei ole myöskään mitään syytä antaa niitä liberaaleille toimittajille. Se vain suojelisi liberaaliin valtaan liittyviä ansaitsemattomia etuoikeuksia ja ylivaltatavoitteita. Valta ei ole pysyvä olotila. Valta on dynaaminen prosessi. Valta määritetään joka päivä uudestaan poliittisten konfliktien avulla. Kun päivystävä professori de facto sanoo, että meidän liberaalien etuoikeuksien ja ylivaltajärjestelyjen perään ei saa kysellä, oikea vastaus on kysellä lisää niin kauan kunnes kaikki liberaalien korruptoituneet hyvä veli -verkostot ja -järjestelyt on paljastettu ja raahattu kaiken kansan nähtäväksi. Tästä järjestelystä tulee sitten uusi yhteiskunnallisen avoimuuden, läpinäkyvyyden ja korruptionvastaisuuden normi.

Uhkaa liberaalin median poliittista riippumattomuutta? Liberaali media on poliittisesti sitoutunut liberaaliin konsensukseen. Toimittajat ovat niin suurelta osin poliittisia sätkynukkeja ja niin paljon mukana korruptoituneissa hyvä veli -verkostoissa, että vastaavaa poliittista sitoutuneisuutta joutuu hakemaan Neuvostoliiton toimittajien keskuudesta. Suurin ero liberaalien toimittajien ja kommunististen toimittajien välillä on se, että konsensus järjestetään heidän keskuudessaan jossain määrin eri tavalla ja eri menetelmillä, ja se, että liberaali konsensus kattaa merkityksellisimmät ja "sensitiivisimmät" poliittiset asiat, kun taas kommunistinen konsensus kattaa suuremman osan poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista. Kummassakin poliittisessa järjestelmässä konsensus on yhtä jäykkä ja joustamaton.

***

Mikä on liberaalin systeemin suurin ja salakavalin psykologinen manipulaatio? Sanoisin, että se on vapauden illuusion luominen. Sosiaalipsykologian tutkimuksissa on havaittu, että sellaisten ihmisten toiminnallinen konformismi / totteleminen lisääntyy selvästi, joille sallitaan sanallinen erimielisyys määrätyn tai velvoitetun tehtävän suhteen. He myös havaitsevat muita ihmisiä huonommin oman konformisminsa ja tottelemisensa, toisin sanoen heille syntyy suurempi illuusio vapaudesta, itsenäisyydestä, yksilöllisistä valinnoista ja käyttäytymisestä, ja yksilöllisestä ajattelusta ja tahdosta. He kokevat olevansa vähemmän vastuullisia suorittamastaan tehtävästä, melkein kuin he olisivat tehtävän ulkopuolisia tarkkailijoita. Heidän mielestään tehtävästä ovat lähes kokonaan vastuussa auktoriteetit, organisaatio, muut työntekijät, sosiaalinen viiteryhmä, yhteiskunta tai jokin muu sellainen ulkopuolinen taho. Em. tutkimukset käsittelevät puheen ja toiminnan välistä ristiriitaa, mutta samaa psykologista periaatetta voidaan soveltaa myös ihmisten puheen ja puheen välisiin ristiriitoihin.

Jos yhteiskuntaa tarkastellaan pelkästään vallankäytön maksimoimisen kannalta, joka on tyypillistä liberaalille systeemille, on helppo nähdä miten yhteiskunta kannattaa järjestää. Vaaditaan merkityksellisimmissä, kriittisimmissä ja "sensitiivisimmissä" puheissa, toiminnoissa ja tehtävissä erilaisten rangaistusten ja velvoitteiden avulla konformismia, ja auktoriteetit, sosiaaliset ryhmät, organisaatiot tms. luovat kovan psykologisen paineen valikoivaan konformismiin ilmaisemalla, että erimielisyyttä ei katsota hyvällä, tai siihen suhtaudutaan avoimen vihamielisesti ja tuomitsevasti. Jälkimmäinen voi johtaa epävirallisiin tai virallisiin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin rangaistuksiin. Kovaa psykologista painetta voidaan myös itsessään pitää tietynlaisena sosiaalisena rangaistuksena. Muilta osin, suurimmassa osassa asioita, sallitaan suhteellisen vapaa sanallinen erimielisyys ja toiminnallinen itsenäisyys.

Näiden syiden vuoksi näemme liberaaleja, jotka noudattavat orjallisesti liberaalia ideologiaa, liberaalien auktoriteettien kirjoituksia, liberaaleja velvoitteita ja virtauksia, liberaaleja sosiaalia paineita, jne., mutta kokevat olevansa vapaita ja itsenäisiä henkilöitä, joilla on lähes rajoittamaton oma tahto. Jos heidät laittaa konformismiin liittyen selkä seinää vasten, he useimmiten marssittavat esiin esimerkkejä siitä miten he ovat kritisoineet jotakin liberaalia politiikkaa tai olleet eri mieltä jostakin liberaalista politiikasta, tai sitten he vetoavat omaan tahtoonsa sellaisissa asioissa, jotka eivät liity mitenkään liberaaliin konsensukseen. Kun heidän liberaaliin politiikkaan liittyvää 'ei-konformismiaan' tarkastelee lähemmin, huomaa, että se pysyy huolellisesti liberaalin konsensuksen sallittujen rajojen sisällä; se on normaalia liberaalia väittelyä tai keskustelua liberaalista politiikasta.

Mutta ei aito konservatiivi ole juuri yhtään sen vapaampi em. psykologisesta taipumuksesta. Hän voi olla jopa alttiimpi vapauden illuusiolle suuremman toisinajattelunsa takia.

Jos liberaalin konformismi osoitetaan hänelle väittelyssä tai keskustelussa, hän tietysti kiistää sen julkisesti, koska tilanne on kilpailullinen, ja tuntuisi todennäköisesti häpeälliseltä ja nöyryyttävältä häviämiseltä myöntää se vastapuolelle. Mutta jossain rauhallisemmassa tilanteessa hän saattaa myöntää mielensä yksityisissä sopukoissa itselleen: "Kyllähän minä aika konformistinen olen. Lammas. Laumaeläin."

Tällainen sisäinen tunnustus johtaa vain harvoin konformismin vähenemiseen. Kaikki sosiaaliset ja yhteiskunnalliset paineet ovat samalla tavalla kiskomassa ja uhkaamassa liberaalia kuin ennenkin. Paljon todennäköisempää on se, että liberaali rationalisoi konformisminsa itselleen jollain osittain tai kokonaan valheellisella, mutta psykologisesti tyydyttävällä tavalla, joka voi johtaa liberalismin lisääntymiseen. Mitä enemmän ja pidempään liberaali elää, toimii ja puhuu valheen mukaan, sitä enemmän siitä tulee hänelle todellisuutta ja sitä enemmän se muuttuu hänen minäkuvakseen.

Liberaali voi esim. sanoa itselleen: "Minä en noudata liberaalia ideologiaa jne. sen takia, että olisin konformistinen. Minä noudatan sitä sen takia, että minä todella haluan noudattaa sitä, sen takia, että minä olen erittäin liberaali henkilö" / "Ok, minä olen jossain määrin konformistinen, mutta muut ihmiset ovat minua paljon konformistisempia, joten minun ei tarvitse välittää siitä. Minä olen tässä suhteessa parempi kuin muut" (Tämä illuusio syntyy havainnoijan ja havaintojen kohteiden informaatioepäsuhdasta ja itseä palvelevasta puolueellisuudesta. Havainnoijalla on pääsy kaikkiin omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Niissä on mukana ei-konformistisia tyytymättömyyksiä, erimielisyyksiä, suuttumisia, turhautumisia jne. liberaalia konsensusta kohtaan. Vaikka hän ei käytöksellään ja puheillaan juuri millään tavalla riko liberaalia konsensusta, hänen ei-konformistiset sisäiset ajatuksensa ja tunteensa tuntuvat hänestä ei-konformismilta. Havainnoija ei havaitse muiden ihmisten vastaavia sisäisiä tapahtumia, hän näkee ja kuulee vain heidän ulkoisen konformisminsa. Niinpä he näyttävät hänestä konformistisemmilta kuin hän itse. Tätä illuusiota lisää se, että ihmisillä on keskimäärin taipumus nähdä itsensä suhteessa muihin ihmisiin parempana kuin he ovat. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että n. 90% ihmisistä pitää itseään keskimääräistä parempina autoilijoina, opettajina, sijoittajina, tutkijoina, oppilaina, jne.) / "Konformismia tarvitaan, kyllä se meidän konformismi on pelkästään hyvää konformismia. Eikä sitä paljoa ole. Katsokaa kaikkea sitä ei-konformismin määrää yhteiskunnassa. Paremminkin on ihme, että systeemi pysyy kasassa ollenkaan tällä konformismin määrällä. Kollektiivista konformismia tarvitaan oikeastaan lisää, jotta yhteiskunta toimii paremmin! Me olemme todellisia hyväntekijöitä, kun me vaadimme lisää konformismia, vaikka perussuomalaisten kaltaiset ihmiset eivät sitä ymmärrä. He eivät ymmärrä omaa parastaan." (Toisin sanoen liberaali vähättelee konformismin määrää ja haittoja; ja paisuttelee ei-konformismin määrää, konformismin hyötyjä, vastustajien typeryyttä ja liberaalien toimien universaalia hyvyyttä. Hän alkaa havainnoimaan, muistamaan ja ajattelemaan ympäristöään aiempaakin valikoivammin siten, että se vahvistaa mahdollisimman suurelta osin hänen puolueellisuutensa oikeiksi.) / jne.

Konservatiivit ovat toki aloittaneet suuremmasta kapinallisuudesta kuin liberaalit, mutta psykologinen paine; poliittiset ja sosiaaliset kompromissit ja vaatimukset; tietämättömyys poliittis-psykologisesta manipuloinnista; tietämättömyys konservatismista; yhteisten sosiaalis-poliittisten sääntöjen ja periaatteiden vähäisyys; liian vähäinen yhteishenki; omien selkäänpuukottaminen; jne. ovat alkaneet kuluttaa kapinallisuutta, mutta eivät juuri ollenkaan konservatiivien mielikuvaa omasta kapinallisuudestaan. Niin kauan kuin liberaalit jaksavat jankuttaa perussuomalaisten olevan kauheita kapinallisia, ja niin kauan kuin konservatiivit lausuvat sanallisia erimielisyyksiään, liberaaleimminkin toimiva, puhuva ja äänestävä konservatiivi kuvittelee aidosti olevansa ei-konformistinen kapinallinen. Liberaali sentään saattaa joskus huomata olevansa liian konformistinen, ja joutuu rationalisoimaan toimintaansa. Latistunut konservatiivi ei välttämättä koskaan tule huomaamaan olevansa liian konformistinen suhteessa liberaaliin konsensukseen, ellei sitä tehdä hänelle vastaansanomattoman selväksi. Eikä tajua välttämättä sittenkään. Väljähtäneen konservatiivin vapauden illuusio ja konformismi on siten suurempaa kuin liberaalin.

Ps. Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella sanoa, että kaikki konformismi on pahasta. On olemassa hyvää ja huonoa konformismia. Yhteisöllisellä konformismilla on suurempi taipumus olla hyvää. Kollektiivisella konformismilla on suurempi taipumus olla pahaa. Kollektiivinen konformismi on laumojen ja ihmismassojen konformismia. Konformismi on kuin tuli. Sopivasti hallittuna ja jännitteisessä vuorovaikutuksessa tulta rajoittavien ja vastustavien elementtien kanssa se on todennäköisesti hyvä asia. Valloilleen päässeenä kovana tai pehmeänä totalitarismina se on paha asia.

Hyvä mieli kirjoja lahjoittamalla

Sidotut ja nidotut paperikirjat ovat esineistä hienoimpia ja tärkeimpiä. Jokaisessa sivistyneessä kodissa on suotavaa olla kirjahylly tai kirjahyllyjä, joissa on kirjoja sekä hyötyesineinä, että koristeina.

Antikvariaattien määrä on vähentymässä. Syynä siihen on osaltaan se, että antikvariaattien myyntihinnat ja voittomarginaalit ovat pieniä, jolloin ne joutuvat antamaan myytäviksi tuoduista kirjoista pieniä rahasummia, jotka usein lasketaan kymmenissä senteissä / kirja. Ne ovat niin pieniä rahamääriä, että ihmiset eivät useimmiten viitsi viedä käytettyjä kirjojaan antikvariaatteihin, vaan heittävät ne roskalaatikoihin. Se on sääli, koska paljon hyviä vanhoja ja uusia kirjoja menetetään, ja antikvariaattien kirjavalikoimat yksipuolistuvat.

Jotta näin ei tapahtuisi, ehdotan seuraavaa. Älkää ajatelko käytettyjen kirjojen viemistä antikvariaatteihin taloudellisena toimenpiteenä, vaan hyväntekeväisyytenä ja lahjoituksena, jolla te autatte kirjojen lukijoita ja antikvariaatin pitäjää. Te tuotatte kirjalahjoituksella ihmisille hyvää mieltä ja iloa, ja annatte heille monenlaista hyötyä. Muiden ihmisten auttaminen saa myös teidät hyvälle mielelle ja tyytyväiseksi, ja lisää teidän yleistä onnellisuuttanne.

Voitte antaa vanhoille kirjoille uuden elämän myös ostamalla niitä säännöllisesti antikvariaateista. Niitä voi nykyisin tilata helposti ja edullisesti internetistä. Olen tilannut monta kirjaa antikvariaateista, ja tilaukseni ovat lähes aina olleet onnistuneita ja sujuvia. Kirjojen kunto on ollut käytännöllisesti katsoen aina juuri sellainen kuin on kuvailtu tai jonkin verran parempi; keskimäärin jonkin verran parempi kuin odotukseni. Yksi kirja on ollut jonkin verran huonompi kuin odotukseni, mutta kuitenkin ihan hyvin luettavassa kunnossa. Olen parantanut joidenkin vanhojen kirjojen kestävyyttä ja miellyttävää käsiteltävyyttä laittamalla niiden kansiin muovipäällysteen.

Mutta mitä jos teillä on kirjoja, jotka herättävät teissä ristiriitaisia tunteita, esim. tietokirjoja, joissa on suhteellisen paljon hyvää tietoa, mutta myös räikeää propagandaa, vääristelyjä, virheitä ja/tai valheita? Ehkäpä te ette halua antaa sellaisia kirjoja kenellekään, ehkäpä te haluatte heittää sellaiset kirjat suoraan roskalaatikon kitaan? Tähän ehdotan ratkaisuksi sitä, että te kirjoitatte mustekynällä johonkin kirjan tyhjälle alkusivulle asiallisesti, sivistyneesti ja siistillä käsialalla näkemyksenne kirjan hyvistä ja huonoista puolista. Tällä on suuri merkitys ihmisille. Ihmisten on vaikeaa olla yksin eri mieltä auktoriteettien ja "yleisen" mielipiteen kanssa, joita kirjat ihmisten mielissä usein edustavat. Mutta kun he näkevät, että joku muu on eri mieltä kirjan sisällön kanssa, heidän on paljon helpompi olla myös itse eri mieltä kirjan sisällön kanssa. Konformismiin liittyvät tutkimukset vahvistavat tämän.

Monet kierrätyskeskukset vastaanottavat ja myyvät käytettyjä kirjoja. Monissa kierrätyskeskuksissa edellytetään lahjoitettavilta tavaroilta ja kirjoilta suhteellisen hyvää kuntoa, jolloin myytävien tuotteiden taso säilyy hyvänä. Joidenkin kierrätyskeskusten kirjavalikoima on laaja ja monipuolinen. Kierrätyskeskusten kirjojen hinnat ovat usein vielä edullisempia kuin antikvariaattien.

Vanhoja kirjoja voi viedä jonkin verran kirjastojen vaihtokirja- tai poistokirjahyllyihin, 5 kirjaa / henkilö pääkaupunkiseudulla. Näen kuitenkin antikvariaattiliiketoiminnan tukemisen hyväntekeväisyydellä tärkeämpänä kuin kirjojen viemisen kirjastojen vaihtokirjahyllyihin.

Sivumennen sanoen kirjastojen palvelut ovat nykyään monipuolisia. Kirjastoista voi lainata paperikirjoja, -lehtiä ja -sarjakuvia; äänikirjoja ja musiikkia cd-levyinä ja ladattavina tiedostoina; dvd-elokuvia; e-kirjoja; jne. Lisäksi kirjastoissa voi käyttää tietokoneita ja internettiä, tulostaa tiedostoja ja käyttää kopiokonetta.

Kirjoja voi lahjoittaa ihmisille, mutta siinä on tärkeää, että varautuu säilyttämään mielen tyyneyden silloin kun kirjoja ei oteta vastaan. Kirjojen käsittelemät aiheet ovat useimmiten rajattuja tiettyyn kiinnostuksen kohteeseen. Jos kirja käsittelee esimerkiksi kalastusta, ja se henkilö jolle kirjan pyrkii lahjoittamaan ei harrasta kalastusta, niin todennäköisesti hän ei joko ota kirjaa vastaan tai ottaa sen vastaan vain kohteliaisuudesta, ja pahimmassa tapauksessa heittää kirjan vähän ajan kuluttua käyttämättömänä roskalaatikkoon. Tämän takia kirjoja ihmisille lahjoitettaessa on suotavaa kysellä ennen lahjoittamista heidän kiinnostuksen kohteitaan, ja sitä sopivatko lahjoitettavat kirjat niihin.

Melkein kaikista Suomen antikvariaateista voi hakea ja ostaa kirjoja seuraavan kahden internetsivuston kautta.

http://www.antikka.net/

http://www.antikvariaatti.net/

Kristinusko, markkinatalous ja kateus

Kommentoin ekonomistiksi opiskevalle libertaari Thomas Taussille kateuden ja markkinatalouden toimintaa toisaalla seuraavasti:

"Kateuden tunne kertoo ihmiselle, että hänellä on jotain tärkeää toimeentuloon, statukseen, valtaan, parinvalintaan jne. liittyvää resurssia tai ominaisuutta vähemmän kuin muilla, ja ohjaa häntä tekemään jotain sen tilanteen muuttamiseksi. Kateuden synnyttämiä vaihtoehtoisia toimintamalleja on monia; itsensä kehittäminen; yhteistyö lisäresurssien hankkimiseksi; kapuloiden heittäminen muiden toiminnan rattaisiin; muiden pakottaminen yhteistyöllä redistribuutioon; muiden psykologinen manipuloiminen ja huijaaminen itselle edullisilla tavoilla (psykologinen manipuloiminen voi olla esim. korkean statuksen henkilöiden vähättelyä ja halventamista, ja oman viiteryhmän kehumista ja arvostuksen nostoa muiden silmissä); erottautuminen tai eristäytyminen kilpailijoista (esim. muuttaminen toisaalle toisenlaiseen tai samantyyppiseen ekologiseen ja/tai sosiaaliseen lokeroon, jossa on vähemmän kilpailua tai itselle sopivamman laatuista kilpailua); sodankäynti kilpailjoita vastaan; jne.

On usein helpompi haitata, estää, pakottaa, kiristää, jne. kilpailijoita, ja ottaa heiltä erilaisin tavoin pois niitä etuja, joita heillä on kuin nostaa ja kehittää itseään ja omaa yhteisöään. Koska libertaarit ovat suurelta osin ateistisia materialisteja, heillä ei ole mitään vakuuttavaa keinoa suostutella ihmisiä luopumaan ensin mainituista keinoista. On totta, että ensinmainituilla keinoilla yhteiskunnan kokonaisresurssien ja todennäköisesti kateellistenkin resurssien määrä jää vähäisemmäksi kuin jälkimmäisillä keinoilla, mutta sillä ei ole ihmisille juurikaan merkitystä. Ihmisille tärkeintä on oma asema yhteisössä tai yhteiskunnassa, toisin sanoen ihminen on keskimäärin mieluummin esim. 3. statuksessa ja omistaa 800 euroa kuin 9. statuksessa ja omistaa 1200 euroa. Tämä siksi, että parinvalinta määräytyy statuksen, ei resurssien absoluuttisen määrän perusteella. Ihminen ottaa mieluummin korkeatasoisemman kumppanin kuin suuremman määrän resursseja/rahaa.

Tätä dilemmaa pahentaa libertaarien kannalta se, että kateus on ihmisille ja markkinataloudelle välttämätön käyttövoima. Ilman sitä ihmisten ja markkinatalouden toiminta ei ole tarpeeksi motivoitunutta. Markkinatalous yksinään on itsetuhoutuva voima, joka ensin kukoistaa, ja tuottaa vaurautta ja tuloeroja suurelta osin kateuden motivoimana, ja jossa sitten uuteen tilanteeseen joutuneet samat kateuden voimat alkavat hyydyttää markkinataloutta puhtaaksi sosialismiksi tai byrokratisoiduksi voimakkaan redistributiiviseksi sekataloudeksi.

Kirjoitin toisaalla seuraavaa, joka täydentää edellä mainittua:

"Taolaisen yin ja yang -filosofian mukaan jokaisessa voitossa on tappiota ja tappion siemeniä, jokaisessa rikkaudessa on köyhyyttä ja köyhyyden siemeniä, jokaisessa hyvyydessä on pahuutta ja pahuuden siemeniä, jne. Mitä enemmän äärimmilleen jokin asia viedään, sitä enemmän se alkaa sisältää ja tuottaa vastakohtiaan. Siksi esimerkiksi kiinalaiset yritykset eivät välttämättä pyri olemaan tuottoisimpien kolmen yrityksen joukossa vaan vaikkapa 5. tai 7. 1. - 3. menevät helposti kilpailussaan, ahneudessaan, vallanhimossaan, sokeudessaan, jne. äärimmäisyyksiin ja järjettömyyksiin, ja kilpailevat ja sössivät itsensä hengiltä. 5. tai 7. voittaa siten lopulta pitkällä tähtäimellä. Sanoisin, että länsimaisten yrittäjien, poliitikkojen, tiedemiesten, toimittajien ja arkkitehtienkin (esim. Le Corbusier ja kumppanit) hulluus, typeryys ja järjettömyys johtuu pitkälti tästä ilmiöstä."

Ilman kristinuskoa markkinatalouskaan ei ole kestävällä pohjalla."

Jatkoin kommentointia seuraavasti:

"... Tunteille on yhteistä, se että ne rajoittavat ihmisten vaihtoehtoja. Tunteet rajoittavat ihmisten huomiota, ajattelua, muistamista ja motivaatioita tiettyihin asioihin. Tunteet ovat suurelta osin myös signaaleja muille ihmisille. Tunteilla on taipumus pakottaa ihmiset toimimaan tietyllä tavalla, ja siten ne lisäävät ihmisten uskottavuutta toisten ihmisten silmissä.

Jos joku on vihainen, silloin on todennäköisempää se, että hän ei välitä yhteiskunnallisista säännöistä; käyttää väkivaltaa; kostaa; on leppymätön ja periksiantamaton; häntä ei voi suostutella; jne. Tällöin muut ovat taipuvaisempia antamaan vihaiselle henkilölle periksi; neuvottelemaan hänen kanssaan; näkemään hänet korkeammalla statuksessa; sopeutumaan hänen tahtoonsa; jne. Jos joku katuu ja tuntee syyllisyyttä sosiaalisesta tai muusta rikkomuksestaan, silloin hänen on vaikeampaa toimia muiden kannalta väärin, ja tämä lisää hänen luotettavuuttaan, uskottavuuttaan, riskittömyyttään ja rehellisyyttään muiden ihmisten silmissä. Siten syyllisyydentuntoinen otetaan todennäköisemmin esim. liike- tai yhtiökumppaniksi tai hänelle annetaan helpommin lainaa.

Jos mies on rakastunut naiseen, hän suuremmalla todennäköisyydellä auttaa ja suojelee naista ja yhteisiä lapsia; tuo perheelle resursseja; ei toimi väärin naista kohtaan / toimii hyvin ja ystävällisesti naista kohtaan; ei petä naista naiselle merkityksellisellä tavalla; jne. Jos joku on kateellinen, hän on todennäköisesti valmis tekemään suuria uhrauksia saavuttaakseen tavoitteensa; hän on taipuvaisempi leppymättömään pitkäjänteisyyteen toimissaan; hän on taipuvainen vihaamaan kateuden kohdetta; hän on valmiimpi muodostamaan sosiaalisia tai kollektiivisia liittoja saavuttaakseen tavoitteensa; hän huijaa, manipuloi, pettää, heittää kapuloita rattaisiin, sabotoi, kylvää riitoja, varastaa, tappaa, jne. suuremmalla todennäköisyydellä; jne. Vaikka muut ihmiset eivät usein pidä kateellisista ihmisistä, kateellisuus on uhkaava signaali, ja muilla ihmisillä on taipumus pyrkiä tyynnyttelemään ja lepyttelemään kateellisia ihmisiä; maksamaan heitä hiljaisiksi; tekemään heille myönnytyksiä; antamaan heille etuja ja parempia statuksia; ottamaan heitä organisaatioihinsa; muuttamaan yhteisiä sääntöjä heille edullisemmiksi; jne."

Hyviä tekoja suomalaisia kohtaan

Internetissä spekuloidaan sillä mikä on syynä Suomen huonoon maahanmuutto- ja Kreikka-politiikkaan. Syyllisiä ovat kuulemma poliitikot, Eu, suurpankit, jne., ja onhan se suurelta osin tottakin. Mutta eräs merkittävä syy on jäänyt käsittelemättä; se mikä on huonointa suomalaisissa. Kerron tapauksesta, joka on tapahtunut minulle, mutta josta olen muuttanut hivenen yksityiskohtia.

Alakerran naapuri on jostain syystä alkanut säännöllisesti poraamaan, hakkaamaan vasaralla ja sahaamaan sähkösahalla 24.00 - 4.00 välisenä aikana huoneistossaan. Se on häirinnyt melkein kaikkien rapun asukkaiden unta. Lähden puhumaan hänen kanssaan. Sanon kohteliaasti ja rauhallisesti, että melu on häirinnyt rapun asukkaita ja että talon järjestyssäännöt velvoittavat asukkaita suhteelliseen hiljaisuuteen 22.00 - 8.00 välisenä aikana. Voisiko naapuri naapuri tehdä puu- ja metallitöitä päiväaikaan? Silloin se ei joko aiheuta haittaa asukkaille tai aiheuttaa sitä suhteellisen vähän. Naapuri katsoo minua muutaman sekunnin tyrmistyneenä, ja alkaa kiljumaan täyttä huutoa, "Sinä yrität aina viedä minulta kaiken hyvän, sinä yrität aina viedä minulta kaiken hyvän! (Naapuri huutaa irrationaalisesti tunnekuohun vallassa. Hän on asunut alakerrassa kolme vuotta, ja viimeaikaista yöllistä askartelua lukuunottamatta naapuri ei ole aiheuttanut minulle tai muille asukkaille mitään ongelmia. Olen ollut häneen yhteydessä vain siten, että olemme tervehtineet nähdessämme ja puhuneet ajoittain ystävällisesti ja lyhyesti niitä näitä säästä ja joskus hiukan talon tapahtumista. En ole vienyt, enkä yrittänyt viedä häneltä koskaan yhtään mitään.) Sinä itse huudatat musiikkia täydellä volyymilla joka yö, ja se häiritsee kaikkia! Minä valitan sinusta isännöitsijälle! (Hätävalhe, jonka naapuri keksi omasta päästään päästäkseen lyömään minua sanallisesti, ja päästäkseen tasoihin vaatimuksissa / "uhkauksissa". Sanon, että asian kierrättäminen isännöitsijän kautta sopii minulle oikein hyvin. Naapurit tukevat minun tilannekuvaustani, mutta eivät sinun väitteitäsi.) Naapuri jatkaa huutoaan vielä hetken aikaa samaan tyyliin. Puhdin vähennyttyä hän rauhoittuu hiukan. Ehdotan hänelle vielä kaikille osapuolille sopivaa ja hyvää ratkaisua, mutta hän on liian vastentahtoinen. Asia selvitellään ja ratkaistaan lopulta isännöitsijän kautta. Yöllinen puu- ja metallitöiden tekeminen loppuu. Myöhemmin käy ilmi, että naapuri kantaa kaunaa ja yrittää kostaa tekemällä kaikenlaista pientä jäynää, mm. yrittämällä levittää minusta selän takana valheita muille asukkaille. Mitä tapahtui?

Naapuri ei tehnyt puu- ja metallitöitä sen takia, että hän olisi halunnut tahallaan aiheuttaa ongelmia muille asukkaille tai tehdä pahaa muille asukkaille. Hän ei ollut pahantahtoinen henkilö. Hänessä oli joitakin narsistisia piirteitä, hän oli itsekeskeinen ja jossain määrin solipsistinen, hän teki omia juttujaan muista välittämättä, ja hän oli suhteellisen välinpitämätön sen suhteen, mitä hänen toimensa aiheuttivat muille. Hän vältti oma-aloitteisesti tekemästä monia sosiaalisesti häiritseviä asioita todennäköisesti sen takia, että koki sen olevan osa hänen muista erottautuvaa identiteettiään; toisin sanoen hän vältti useimmiten häiritsemästä muita enemmänkin itsekeskeisistä minäkuvaan liittyvistä syistä kuin sen takia, että hän ottaisi muut ihmiset huomioon ajattelussaan ja toiminnassaan, tai olisi sosiaalinen, lämmin ja hyväntahtoinen henkilö.

Kaikki menee sellaisten ihmisten kanssa pintapuolisella tasolla hyvin niin kauan kunnes he tekevät puolivahingossa jotain niin paljon muita ihmisiä häiritsevää, että joku esittää heille sosiaalisen yhteiselämään liittyvän vaatimuksen, heidän toimintaansa liittyvän vaatimuksen. Sosiaaliset vaatimukset ovat heille valtavia loukkauksia, ja musertavan suuria ja raskaita vaatimuksia. Sosiaaliset vaatimukset asettavat kyseenalaiseksi kaiken sen mitä he ovat ja mitä heillä on; heidän itsemääräämisoikeutensa; heidän sosiaalisen statuksensa; heidän miehuutensa ja kyvykkyytensä; heidän oikeutensa nautintoihin, mielihyviin ja omiin järjestelyihinsä; heidän oikeutensa omaisuuteensa, jne. Heistä tuntuu, että heidän koko elämänsä ja kaikki energiansa ryöstetään heiltä, jos he joutuvat ilman omaa aloitettaan, joidenkin toisten ihmisten pyynnöistä tekemään jotain toisten ihmisten puolesta, ja siksi he vastustavat sellaisia irrationaalisesti, sokeasti ja raivoisasti. Heistä tuntuu tuntuu, että heidän sosiaalinen luottamuksensa muihin on petetty, ja yhteisymmärrys ja (pintapuolinen) ystävyys on rikottu. Heistä tuntuu, että heidän henkilökohtaisia sosiaalisia rajojaan on loukattu verisesti, heidän reviirilleen on hyökätty oikeudettomasti, ilman mitään syytä tai tekosyiden verukkeella. He ovat pitkään kohtuuttoman vihaisia, kaunaisia, katkeria ja kostonhimoisia, ja suorittavat vastatoimiaan täynnä tunnetta valheellisesta ja kieroutuneesta oikeudenmukaisuudesta ja tilien tasoittamisesta.

Mistä tullaankin siihen, että kuvitelkaapa tuollaisten henkilöiden sosiaalista elämää. Sellaisia henkilöitä on Suomessa paljon ja hiukan lievempiä versioita vieläkin enemmän. Ihmisten arkipäiväisessä sosiaalisessa kommunikoinnissakin on nykyään paljon vihaista, katkeraa ja kaunaista sivaltelua. Ne, jotka eivät halua osallistua sellaiseen, vetäytyvät solipisistisiin tai sosiaalisiin miellyttäviin illuusioihin tai utopistisiin ideologioihin. Ihmisten keskimääräinen sosiaalisten vaatimusten kestokyky on heikko. Ihmiset ovat useimmiten itsekeskeisiä ja heissä on usein narsistisia piirteitä. Hyvän tekeminen toisille koostuu enimmäkseen sosiaalisesta poseeraamisesta tai symbolisista merkityksettömistä eleistä. Harvat tuntuvat ottavan aidosti huomioon toiset ihmiset. Ihmiset kyllä puhuvat toisten ihmisten huomioon ottamisesta, mutta sitä käytetään enimmäkseen välineellisesti muiden ihmisten psykologiseen kiristämiseen, jotta heiltä saadaan itselle rahaa, palveluksia, ystävällisyyttä, yksipuolista periksiantamista, sopeutumista omiin tavoitteisiin, jne. Itse he eivät ole valmiita vastavuoroisuuteen, valmiita vastaaviin tekoihin, suhtautumisiin ja myönnytyksiin. Tämä turmelee muiden huomioon ottamista ihmisten mielissä; se aletaan nähdä yhä enemmän pelkkänä manipulointina. Sosiaaliset suhteet ovat useimmiten pintapuolisia, heikkoja ja ohuita, usein myös lähisukulaisiin. Paradoksaalisesti tällaisessä ympäristössä myös kollektiivinen sosiaalinen konformismi kukoistaa. Niihin auktoriteetteihin, jotka koetaan voimakkaiksi, suhtaudutaan useimmiten kiltisti, nöyrästi ja alistuvaisesti, vaikka auktoriteetit käyttäisivät todistettavasti asemaansa väärin ja konformisteja vastaan. Se vähemmistö, joka sellaisia auktoriteetteja vastustaa, lyö niitä usein voimattomalla sanallisella raivolla, jonka tarkoituksena enemmänkin purkaa negatiivisia tunteita kuin saada jotain konkreettista aikaiseksi.

Vähintään 70% suomalaisista on vaihtelevassa määrin maahanmuuttokriittisiä, mutta vain alle 20% ihmisistä äänestää maahanmuuttokriittistä puoluetta tai vaatii poliitikoiltaan maahanmuuttokriittisyyttä. Se, että sellainen löyhä alle 20% kollektiivi on olemassa tässä maassa, on melkein kuin Jumalan ihme. Mitä tässä maassa tarvitaan, että suomalaiset voidaan lyödä hajalle, keskenään eripuraisiin ja yhteensopimattomiin pieniin kuppikuntiin? Eipä paljon mitään. Riittää, että esim. vähän vihjaillaan, että maahanmuuttokriittisyys on marinaa ja narinaa, eli toisin sanoen turhia, inhottavia ja rasittavia sosiaalisia vaatimuksia. Tai että maahanmuuttokriittiset ovat hankalia ja rasittavia ihmisiä. Tai että maahanmuuttokriittiset aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Tms. Entisen naapurini kaltaisten ihmisten sankat armeijat pitävät sen jälkeen huolen, että suomalaisten sosiaalinen kokonaisuus hajoaa sirpaleiksi kuin auton tuulilasi kovassa nokkakolarissa. Suomalaisten rikki mennyttä sosiaalista kokonaisuutta ei ole vielä tähän mennessä kukaan pystynyt korjaamaan.

Sellaiset ihmiset valitsevat itsensä kaltaisia ihmisiä poliitikoiksi, ja jos joku poliitikko ei sopeudu siihen muottiin, häneen kohdistetaan kova sosiaalinen paine mukautua. Oikeastaan poliitikot ovat usein pidemmälle vietyjä versioita kansalaisista. Siksi monet suomalaiset valitsevat vaaleissa esim. Stubbin, tyylikkään, pintapuolisen, sisällyksettömän ja energisen itsekeskeisen narsistin. Jos poliitikko ei ole jo valmiiksi korruptoitunut, kansalaiset korruptoivat hänet vaatimuksillaan.

Syvälliset, merkitykselliset ja kestävät sosiaaliset suhteet, ja rikas ja antoisa sosiaalinen elämä vaatii sitä, että normaaleihin sosiaalisiin vaatimuksiin suhtaudutaan leppoisasti, hyväntahtoisesti ja jouhevasti. Jokainen joustaa vuorollaan, se ei ole keneltäkään pois, ja kaikki saavat siitä sosiaalista hyvää. Aidosti sosiaalisille ihmisille on ilo ja onni tehdä muille hyvää, on ilo ja onni tehdä muut tyytyväisiksi. Aidosti sosiaalisilla ihmisillä on myötätuntoa, rakkautta, empatiaa, ymmärrystä, hyväntahtoisuutta ja anteeksiantoa toisiaan kohtaan. Me suomalaiset tarvitsemme enemmän todellisen ja virtuaalisen elämän hyviä sosiaalisia tekoja toisiamme kohtaan, yli niiden rajojen, jotka meitä tällä hetkellä erottavat. Kristityt ovat varmasti motivoituneempia toimimaan niin, mutta kaikki voivat toimia hyväntahtoisemmin toisiaan kohtaan.

On suomalaisissa paljon hyvääkin, selvästi suurin osa. Sitäpaitsi meitä on muokattu tahallaan ja tahattomasti huonoon suuntaan, me olemme tällä hetkellä huonoimmillamme, ja me pystymme paljon parempaan. Tämä on minun kansani, ja minä haluan elää ja kuolla suomalaisten keskuudessa riippumatta siitä mitä hyvää tai pahaa Suomessa tapahtuu. Minä haluan tehdä hyviä tekoja suomalaisille, ja auttaa heitä parhaan kykyni mukaan. Toivottavasti sinä tunnet samoin.

Suomi lähti Ruotsin maahanmuuttopoliittiselle tielle (edit)

Hyvät lukijat, tiedän että teidän joukossanne on monia henkilöitä, jotka ovat julkisesti liberaaleja, mutta salaa maahanmuuttokriittisiä. Tällä järjestelyllä te katsotte saavanne kaiken hyvän molemmista maailmoista ilman negatiivisia vaikutuksia. Te saatte sosiaalista hyväksyntää ja arvostusta liberaaleilta. Maahanmuuttokriittiset tekevät vaikean ja likaisen työn teidän puolestanne, ja te toivotte heidän tuovan järkeä huonoon maahanmuuttopolitiikkaan. Kuitenkin jos aiheesta syntyy julkinen keskustelu jossain, te arvostelette maahanmuuttokriittisiä samalla tavalla kuin muutkin liberaalit. Te ette todennäköisesti tee mitään maahanmuuttokriittisten puolesta edes anonyymisti; kirjoittamalla, äänestämällä, antamalla lahjoituksia tms. toiminnalla. Myönnän sen, että jos hyväksyy liberaalit filosofiset perusperiaatteet, tällainen toimintapa on jossain määrin looginen, vaikka esim. liberaalin velvollisuusetiikan mukaan on mahdollista päätyä myös toisenlaiseen toimintatapaan. Katsoisin kuitenkin, että Eu:n pakolaistaakanjaon myötä sellainen toimintamalli ei enää aja sinun, ja läheistesi ja sukulaistesi etua. Jos avaat silmäsi, huomaat, että maahanmuuttokriittisyys on niin tärkeää sinun, läheistesi ja sukulaistesi elämän ja tulevaisuuden kannalta, että sen eteen kannattaa tehdä se mikä tarvitaan. Jos te äänestätte vaaleissa anonyymisti Perussuomalaisia, siitä tulee saman tien Suomen suurin puolue. Se on tärkeä ensimmäinen askel. Otetaan vastuu tästä maasta ja sen ihmisistä, ja luodaan meille yhdessä parempi tulevaisuus.

@@@

Suomi lähti Eu:n pakolaistaakanjaon hyväksymisen myötä Ruotsin viitoittamalle tielle väkivaltaiseksi kehitysmaaksi. Syyllisiä päätökseen ovat Kokoomus ja Keskusta, ja henkilöistä suurimpia syyllisiä ovat Sipilä, Orpo ja Stubb. Perussuomalaiset vastustivat Eu:n pakolaistaakanjakoa ylintä johtoa myöten, mutta Kokoomus ja Keskusta kävelivät hallituksen äänestyksessä enemmistöllä Perussuomalaisten ja hallitusohjelmassa sovittujen linjausten yli. Kokoomus ja Keskusta ovat petollisia puolueita, joiden hallitussopimuksessa lupaamat asiat kestivät n. 2 kuukautta. Sisäministeri Orpo myöntää Eu:n tavoitteen tehdä pakolaistaakanjaosta pysyvä ja pakollinen systeemi käyttämällä siitä ristiriitaista termiä "vapaaehtoinen pakko". Eu-komission Juncker sanoi, että ensimmäinen pakolaistaakanjako on vaatimaton ensimmäinen askel, joka osoittaa, että Eu pyrkii lisäämään pakolaistaakkaa eksponentiaalisesti tulevina vuosina, juuri niinkuin on ennustettu. Juncker sanoi myös kirjaimellisesti, että hän ei välitä p.skaakaan Euroopan unionin 28 jäsenmaasta, ainoastaan siitä, että hän saa Eu:n pakolaistaakanjakosysteemin luotua. 

Kokoomuksen ja Keskustan takia tämä hallitus tekee pahempaa maahanmuuttopolitiikkaa kuin edelliset huonot hallitukset. Pakolaistaakanjakopäätös on Suomen poliittisen historian huonoin päätös.

Maahanmuuttoteollisuudelle annetaan Eu:n pakolaistaakanjaon myötä enemmän rahaa samaan aikaan kun kansalaiset kiristävät laman ja säästöjen takia nälkävöitään.

Liberaalit puolueet ovat veronmaksajien kustantamien maahanmuuttoteollisuuden rahojen ja etujen, sekä Eu:n palkintovirkojen ja tukirahojen korruptoimia, joten ne kannattavat niitä vaihtoehtoja, jotka tuovat eniten maahanmuuttajia Suomeen. Pakolaistaakanjaolla ei ole mitään tekemistä auttamisen, hyväntahtoisuuden, humaanisuuden, tms. kanssa; nämä narratiivit ovat osa sitä propagandaa, jolla kansalaiset yritetään saada hyväksymään itselleen haitallinen päätös.

Liberaali media ja liberaalit puolueet ovat jo pitkään yrittäneet hajottaa Perussuomalaisia. Perussuomalaiset ovat tähän saakka pyrkineet vain kasvamaan puolueena. He ovat aiheuttaneet muiden puolueiden kannatukseen häiriöitä vain oman toimintansa tahattomana sivuvaikutuksena. Tästä lähtien on suotavaa, että Perussuomalaiset pyrkivät kasvamisen lisäksi hajottamaan Keskustaa, Kokoomusta ja Vihreitä, ja tekemään näistä tavoitteista yhtä tärkeitä. Tämä vaatii tarkkoja analyyseja siitä, minkä takia liberaalien puolueiden kannattajat kannattavat vanhoja puolueita, ja mitkä tekijät estävät heitä siirtymästä muihin puolueisiin. Lisäksi on suotavaa tehdä maahanmuuttokriittisyydestä samanlainen erilaisia puolueita yhdistävä kattoideologia kuin liberalismi on, ja perustaa sellainen uusi maahanmuuttokriittinen puolue, joka on alusta saakka suunniteltu keräämään kannattajia pois liberaaleilta puolueilta, mutta ei Perussuomalaisilta. Uuden puolueen täytyy olla sellainen, että se vastaa niihin tyydyttymättömiin haluihin ja toiveisiin, joita vanhojen puolueiden kannattajilla on. Yksi puolue voi Suomessa saada maksimissaan n. 1/4 äänistä, ja se ei demokratiassa riitä enemmistöön. Myös maahanmuuttajia kannattaa käännyttää maahanmuuttokriittisyyteen; hehän ovat monin tavoin maahanmuuton suurimpia häviäjiä. Näitä tekijöitä voidaan täydentää niiden filosofis-psykologisten tekijöiden arvioinnilla, joiden vuoksi kaikki länsimaat tekevät itsemurhaa maahanmuutolla, mutta Kiina, Japani ja Taiwan eivät tee. Nämä askeleet ovat tärkeitä siirryttäessä vahingollisesta maahanmuuttopolitiikasta parempaan huomiseen.

http://www.talouselama.fi/uutiset/tulossa+ehka+miljoonia++junckerin+mukaan+eusopu+40+000+siirtolaisesta+on+vaatimaton+ensimmainen+askel/a2312654

@@@

Heikki Porkka kirjoitti Facebook -päivityksessään seuraavaa:

Käteen osui pari päivää sitten Harry Rositzken vuonna 1981 julkaiseman kirjan ”The KGB – the eyes of Russia” suomennettu painos (julkaistu vuonna1984). Aivan kirjan ensi sivuilta löytyy lause: ”KGB:n toiminta ja työ perustuu käsitykseen, joka heijastaa sen näkemystä ihmisen tai ainakin kapitalistin luonteesta: jokainen on ostettavissa.” KGB:n käsitys koskettanee läheisesti myös suomalaisia poliitikkoja.

Suomen sisäministeri Orpo väitti, että EU-maiden enemmistö on pakkojaon takana.
Miksi Orpo valehteli? Miellyttääkseen taakanjakoa vaatinutta EU - komission puheenjohtaja Junckeria, Kokoomuksen vuoden 2014 EU - vaalien lobbaria? Saiko Orpo opastusta Kataiselta ja Kataisen kabinetilta, johon kuuluu mm. vihreän aatteen ja Sirpa Pietikäisen linjoilla oleva Juho Romakkaniemi?

Entä miten pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Stubb selittävät sen, että heidän humaanisuutensa muodostaa suomalaisille riskin mm. potentiaalisten terroristien soluttautumisen johdosta? Lisäksi Sipilän ja Stubbin humaanisuus kostautuu taloudellisesti osalle suomalaisista.
Poliitikkojen humanismi on aina kallista kansalaisille.

Eivätkö Sipilä, Orpo ja Stubb (=SOS) olekaan isänmaan ja suomalaisten asialla, kuten erityisesti Stubb julisti useita kertoja hallitusneuvottelujen loppusuoralla? Maksaako Suomen hallitus Kataisen (kok) / Kiviniemen (kesk) palkkiopestien muodostamaa kiitosvelkaa Junckerille? Myös Urpilaiselle (sdp) oli tarjolla palkkiovirka EU:n piirissä.

Salaliittoteoriaa? Ei, vaan nykyajan ahneen, egoistisen ja epäisänmaallisen poliitikkosukupolven normaaliin toimintaan hyvin soveltuva ajatusrakennelma.

Siispä KGB:tä tulkiten.

Kuka on helpommin ”ostettavissa” kuin poliitikko, joka kurottelee yhä ylemmäs? Kultainen oksa pyritään varmistamaan poliittisesti (=sulle, mulle), vaikka isänmaa tai äiti myymällä. Katainen möi isänmaan, äidin kohtalosta ei ole tietoa.

Lainaus (HS 17.4.2014):

"Haluaisin hänet korkean profiilin tehtävään. Suomella on erinomainen pääministeri, jota kollegat Euroopassa arvostavat", Juncker sanoi. "Mutta se ei riipu vain minusta", hän lisäsi. Juncker toivoi, että Suomen hallitus nimeää Kataisen komissaariehdokkaaksi. Hän muistutti myös, että hän ja Katainen ovat sekä poliittisia että henkilökohtaisia ystäviä."

http://www.hs.fi/kotimaa/a1397630428964

Lainaus (IL 31.12.2014):

”Yksi kaupankäynnin aiheista oli Suomen nimikkokomissaarin paikka, joka vapautuisi vuonna 2014. Katainen hankki tuon viran kokoomukselle. Nyt tiedämme, että hän varasi sen omaksi vihreäksi oksakseen. Millä hinnalla Katainen paikkansa hallituskumppaneiltaan lunasti, sitä emme vielä tiedä.

Kun Katainen ilmoitti keväällä lähdöstään, median mielenkiinto siirtyi oitis seuraajaehdokkaisiin. Hallituksen vetovastuusta kesken kaiken luopuminen ei herätellyt oikeastaan ketään. Jopa tärkein oppositiopuolue keskusta on ollut aika hampaaton Kataisen urapolusta.

Selitys on todennäköisesti tässä: Viime kesänä entinen pääministeri, keskustan Mari Kiviniemi valittiin OECD:n korkeaan virkaan Pariisissa. Kiviniemi oli kolme vuotta turhautuneena etsinyt uutta työtä politiikan ulkopuolelta. Ilman nykyisen pääministeripuolueen kokoomuksen apua Kiviniemi ei olisi nyt iso johtaja Ranskassa. Mulle sulle.”

***

”Kataiselle ykkösasia ei ollut Suomen etu, ei edes kokoomuksen etu. Tärkeintä hänelle oli oma ura, kivat hommat, politiikan suihkuseurapiirit ja elinikäinen diplomaattipassi.
Voiko johtaja raukkamaisemmin toimia.
Kokoomuksen puheenjohtajapäivillä vuonna 2012 Kataisen puheen avainvirke oli: "Jos välittää, niin kantaa vastuuta." Vitsi vitsi.”

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014123118963919_uu.shtml

Kataisen hallituksen talouspolitiikka ajoi Suomen katastrofin partaalle. Joutuvatko suomalaiset vielä sen lisäksi maksamaan kalliin aineellisen ja turvallisuuspoliittisen hinnan siitä, että Katainen onnistui toteuttamaan egoistisen tavoitteensa Junckerin tuella?

@@@

Tässä on vähintäänkin osaselitys sille miksi terrori-iskut, rikollisuus ja muut negatiiviset maahanmuuttoon liittyvät tapahtumat eivät herätä liberaaleissa itsesuojeluvaistoa, 'maalaisjärkeä' (common sense), älykästä ongelmanratkaisua, kunnollisesti motivoitunutta toimintaa, jne:

http://charltonteaching.blogspot.fi/2015/06/the-destruction-of-common-sense-and.html

@@@

Veronmaksajien kustantaman sosiaalituen varassa elävä maahanmuuttoteollisuus on erittäin tuottavaa, ja sen tarjoamat rahat, edut, palvelukset ja palkkiovirat ovat korruptoineet suoraan tai epäsuorasti kaikki suomalaiset liberaalit puolueet ja muut liberaalit poliittiset toimijat:

http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2015/06/13/sosiaalisen-asuntotuotannon-voitot-suuremmat-kuin-supercellin/

http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Kolumnit/2015/06/27/Kolumni%3A%20Lamu-bisnes%20on%20tuottoisaa/2015319215305/68

@@@

Eu on kansainvälisten suurpankkien korruptoima ja suomalaiset poliitikot ovat Eu:n korruptoimia:

http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197103-paatimme-vahan-huorata

http://mainlymacro.blogspot.fi/2015/06/the-eurozones-cover-up-over-greece.html

@@@

Lähi-idän kristityt, kuten Elie El-Khouri, tietävät tuhansien vuosien kokemuksella mitä maahanmuutosta seuraa, joten he suhtautuvat siihen järkevästi:

http://elieelkhouri1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197475-kohta-eu-on-eri-uskontojen-taistelutanner

@@@

Demokratia on Alexander Stubbin mielestä epämiellyttävää, jos se häiritsee Eu:n hyvä veli -verkostojen toimintaa:

http://seura.fi/isanpikajuna/2015/06/28/demokratia-oli-stubbille-epamiellyttava-yllatys/

Ministeri Orpo ja Eu:n pakolaistaakanjako (edit)

Kirjoitin seuraavan kommentin Facebookiin. Facebookin kielellis-kulttuurilliseen ympäristöön soveltuen käytin hiukan värikkäämpää kieltä kuin blogikirjoituksissani:

Hyvät lukijat,

Suosittelen lukemaan tämän kirjoituksen kokonaan, koska minulla on tärkeää sanottavaa. Hyvän politiikan luominen on suurelta osin huonojen poliittisten sitoumusten, velvollisuuksien, käytäntöjen ja sopimusten vastustamista. Sinulle maahanmuutto on todennäköisesti suurimmalta osin reagoimista siihen todellisuuteen, joka sinua ja muita suomalaisia ympäröi, ja reagoimista maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyviin uutisiin ja informaatioon. Poliitikoille maahanmuutto on suurimmalta osin ihmisoikeussopimuksia (jotka ovat selkokielellä mm. byrokratioiden, liberaalin eliitin ja maahanmuuttoteollisuuden oikeuksia); liberaalien välisiä vakiintuneita taloudellisia ja poliittisia vastavuoroisuuksia ja käytäntöjä; Eu:n, länsimaiden ja muiden kansainvälisten ryhmien sitoumuksia, velvollisuuksia, käytäntöjä ja sopimuksia; jne.

Ne määrittelevät suurelta osin sen mitä poliitikon mielestä voi tehdä, pitää tehdä, ei saa tehdä, ei voi tehdä, täytyy ehdottomasti tehdä, on suotavaa tehdä, jne. Poliitikot reagoivat edellä mainittuihin asioihin tunteilla ja rationaalisuus on suurimmalta osin tunteiden orja, tunteita jälkeenpäin selittelevä ja oikeuttava tekijä. Vertauskuvallisesti huonot poliittiset sitoumukset tms. ovat poliitikkojen epäjumalia, saatanoita, jotka kuiskuttavat selkien takaa määräyksiään poliitikkojen korviin ja houkuttelevat heitä lankeamaan kaikenlaisiin synteihin ja pahuuteen. Kun huonot poliittiset sitoumukset tms. on kerran saatu synnytettyä, ne alkavat elää omaa elämäänsä; ne laajentavat lonkeroitaan kaikkialle, jos se vain vähänkin on niiden luonteelle ominaista; ja niistä ja niiden vaikutuksista on hyvin vaikeaa päästä eroon.

Ihmisoikeussopimukset ovat olleet länsimaiden vitsauksena 1940-luvulta lähtien Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen poliittisten lehmänkauppojen tuloksena. Suomen tabuilla suojattu maahanmuutto ja maahanmuuttoteollisuus ovat pitkälti ihmisoikeuksien syytä. Pakkoruotsi on vähentänyt suomalaisten kielten osaamisen kirjoa 1970-luvun alusta lähtien vain sen takia, että Rkp otettiin mukaan hallitukseen, eikä pakkoruotsista ole päästy sen jälkeen eroon, vaikka selvästi suurin osa suomalaisista vastustaa sitä. Suomi liittyi Ottawan miinasopimukseen vuonna 2011, ja nyt kun suomalaiset tarvitsisivat Venäjän aggressiivisen politiikan takia kipeimmin kaikenlaisia maamiinoja, poliitikot levittelevät Ottawan sopimuksen takia kyvyttöminä käsiään. Jne.

Poliittiset sitoumukset tms. syrjäyttävät poliitikkojen mielissä kansan tahdon, silloinkin kun kansa on objektiivisesti rationaalinen ja oikeassa. Vaikka 98% kansasta vastustaisi jotakin huonoa asiaa, poliitikot voivat vetäytyä poliittisten sitoumusten tms. selän taakse ja puhallella toimettomina käsiinsä. Pahat ja syntiset poliitikot rakastavatkin sen takia poliittisia sitoumuksia tms.; ne tekevät kansan tahdosta merkityksettömän ja kaappaavat kaiken poliittisen vallan korruptoituneelle poliittiselle eliitille. Poliittisen eliitin tahdosta tulee poliittisten sitoumusten tms. myötä kuin poliittinen luonnonvoima.

Kaikki huonon ja pahan poliittisen sitoumuksen tekijät materialisoituvat Eu:n pakolaistaakanjaossa. Se alkaa näennäisesti siten, että se ei muuta mitään (Suomi ottaisi aluksi pakolaisia jo olemassaolevien kiintiöidensä mukaisen määrän), mutta se on alusta saakka massiivinen vallansiirto suomalaisilta Eu:lle. Kun pakolaistaakanjako saadaan vakiintuneeksi käytännöksi, Eu alkaa vaatia yhä suurempien pakolaismäärien vastaanottamista. Kun kansa herää pakolaistulvaan, ja alkaa vastustaa sitä, poliitikot kieltäytyvät kuuntelemasta, koska sitoumukset ja sopimukset velvoittavat jne. Eu:n tavoitteet ovat byrokraattisen imperiumin tavoitteita. Imperiumin luonnollisiin tavoitteisiin kuuluu tehdä imperiumin kansat poliittisesti merkityksettömiksi, hajautuneiksi ja tilkkutäkkimäisiksi, jolloin ne eivät pysty muodostamaan yhteisiä poliittisia rintamia imperiumin politiikkaa ja valtaa vastaan, ja jos ne yrittävät, ne on helppo pelata erilaisilla suorilla tai epäsuorilla keinoilla toisiaan vastaan. Lisäksi imperiumi yrittää maksimoida valtaansa lisäämällä kansalaisten määrää maksimaalisen paljon maahanmuutolla. Näiden imperiumeille ominaisten tavoitteiden mukaisesti Eu:n kannalta ideaali vaihtoehto on se, että suomalaiset jäävät omassa maassaan pieneksi vähemmistöksi sekavien, pääasiassa afrikkalaisten ja lähi-idästä kotoisin olevien ryhmien alle. Siksi Eu:n pakolaispolitiikka tarkoittaa keskipitkällä aikavälillä suurella todennäköisyydellä suomalaisten vaiheittaista hukuttamista maahanmuuttajatulvan alle.

Tässä voidaan nähdä myös Kokoomuksen Troijan hevonen Perussuomalaisille. Jos perussuomalaiset ovat mukana luomassa tällaista hallitsematonta maahanmuuton helvetinkonetta, perussuomalaisten maahanmuuttokriittinen uskottavuus tuhoutuu ikuisiksi ajoiksi, ja Kokoomus saa haluamansa maahanmuuttopolitiikan ilman, että kukaan pystyy vastustamaan sitä. Aina kun perussuomalaiset kritisoivat maahanmuuttoa, ei tarvitse muuta kuin osoittaa olemassa olevaa Eu:n pakolaistaakanjakoa, ja perussuomalaisten sanat kuihtuvat heidän suihinsa. Tällainen saattaa johtaa myös lisääntyvään perussuomalaisten sisäiseen jakautumiseen ja ehkä lopulta hajoamiseen. Kaikki nämä tekijät satavat suoraan vanhojen puolueiden laariin.

Kuinka paljon Eu:n pakolaistaakanjakoa kannattaa vastustaa? Kuin sinun elämäsi riippuisi siitä, koska sinun elämäsi riippuu siitä. Kertokaa tästä kaikille, levittäkää tietoa ja luokaa perussuomalaisiin poliitikkoihin niin paljon poliittista painetta, että heidän on pakko tehdä kaikkensa sen estämiseksi. Sovittuun hallitusohjelmaan kuuluu se, että Eu:n pakolaistaakanjakoa ei hyväksytä, ja perussuomalaisilla ei ole mitään syytä antaa periksi tässä asiassa.

Eu-komissio ei pysty pakottamaan taakanjakoa Suomelle. Sen valta on mitätöntä niin kauan kuin sille ei anneta valtaa. Eu:n pakolaistaakanjako voi syntyä vain hallituksen omasta kieroutuneesta tahdosta.

Kiitokset Jussi Hallaaholle, Mikael Lithille ja muille perussuomalaisille, jotka ovat jo avoimesti ryhtyneet vastustamaan ministeri Orpon ehdotusta pakolaistaakanjakoon osallistumisesta.

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/orpo%20ylella%20suomi%20taipuu%20pakolaiskiintioihin-37280

Sukupuolenvaihtaja Bruce Jenner / Caitlyn Jenner ja liberaali symbolismi (edit)

Bruce Jenner ja Caitlyn Jenner

Yhdysvalloissa 1970-luvun maskuliininen kymmenottelija ja olympiavoittaja Bruce Jenner on "vaihtanut sukupuoltaan", ja on nyt Caitlyn Jenner. Maskuliinisesta miehestä tuli feminiininen nainen, joten muutos on siltäkin kannalta suuri. Liberaalit ovat innostuksesta sekaisin, ja Jenner sai miljoona Twitter -seuraajaa nopeammin kuin kukaan ennen häntä, hiukan yli neljässä tunnissa. Barack Obamalta meni Obaman presidenttiehdokkuuden alkuaikoina samaan neljä ja puoli tuntia. Jennerin tapaus on sinänsä merkityksetön, mutta miksi hän on symbolisesti niin tärkeä liberaaleille, miksi hän on liberalismin symboli ja maskotti, liberaali muoti-ilmiö? Miksi liberaalit tekevät sukupuolenvaihtajista, joilla on keskimäärin paljon psyykkisiä ongelmia ja jotka ovat leikkausten, hormonihoitojen ja muiden prosessien jälkeenkin keinotekoisia miehiä tai naisia, ja usein hiukan tai melko groteskeja ulkonäöltään, liberalismin tärkeimpiä symboleja? Erityisesti muutos miehestä naiseksi näyttää olevan esteettisesti vaikeaa; Caitlyn Jenner on sukupuolenvaihtajien joukossa kauneimmasta päästä. Tarkoitukseni ei ole tässä kritisoida sukupuolenvaihtajia, heillä on useimmiten riittävästi ongelmia jo omasta takaa; tarkoitukseni on ainoastaan pohtia heidän suhdettaan liberaaliin ajatteluun ja symbolismiin.

1930-luvulla rikkaat miehet saattoivat esim. rakentaa pilvenpiirtäjiä valtansa symboleiksi. Ihmisten suuremmalla pituudella on taipumus edesauttaa dominoivaa sosiaalista asemaa. Parempi sosiaalinen status on korkeampi sosiaalinen status, ja huonompi sosiaalinen status on alhaisempi sosiaalinen status. Hyvä moraali on korkea moraali. Pahaa ja huonomoraalista henkilöä saatetaan kutsua esim. kieroksi käärmeeksi, alhaiseksi matelijaksi tai selkärangattomaksi nilviäiseksi. Vauva, joka ei vielä hallitse itseään ja omaa elämäänsä, konttaa; osaava ja kykenevä aikuinen mies kulkee pystyasennossa, korkeammassa asennossa. Parempi sotilasstrateginen asema on useimmiten korkeammalla sijaitseva paikka, ja huonompi on useimmiten alempana sijaitseva paikka. Parhaat saavutukset ovat korkeimpia saavutuksia. Voittaja seisoo muiden yläpuolella palkintokorokkeella, tai taistelutantereella kaatuneiden yläpuolella. Jne. On helppo nähdä minkä takia ihmiset pitävät useimmiten emotionaalis-rationaalisesti korkeampia asioita parempina. Se käsitys ihmisillä on jo osittain valmiiksi ohjelmoituna syntyessään, mutta heidän sosiaaliset vuorovaikutuksensa ja elämänkokemuksensa vahvistavat ja lisäävät korkeuden preferointiin liittyviä hermoratoja. Pilvenpiirtäjiä on nähty symbolisesti taivaita halkovina falloksina; raketteina, jotka ovat valmiina kohoamaan vielä korkeammalle; mahtavina hirviöinä, joilla on tuhansia silmiä, seisovina suurina miehinä; valtavina valtikkoina tai voimaa henkivinä nuijina kaupungin yläpuolella; tms. Tietysti korkeat pilvenpiirtäjät ovat melkein aina myös insinööri- ja rakennustyön taidonnäytteitä, ja useimmiten merkkejä rakennuttajansa suuresta omaisuudesta.

Miksi pilvenpiirtäjät tai muut vastaavat korkeat asiat eivät kelpaa liberalismin symboleiksi ja maskoteiksi?

Sukupuolenvaihtajien rooli liberalismin symboleina on kaksijakoinen. Tärkeämpi, liberaalien intellektuellien ja vallanpitäjien sisäisten keskustelujen symbolismi on se, että sukupuolenvaihtajat edustavat ihmisten ja siten maailman maksimaalista muutosta. Sukupuolenvaihtajat luovat illuusion siitä, että intellektuellit ja vallanpitäjät voivat muokata tahdollaan, vallallaan ja osaamisellaan  (välikäsien kautta) ihmisiä rajattoman paljon, vaikkapa muuttaa heidän sukupuolensa toiseksi. Tämä valaa liberaalin eliitin uskoa siihen, että se pystyy muuttamaan kaikkia maailman ihmisiä niin paljon, että heistä tulee liberaaleja, yhden koko maailman kattavan liberaalin maailmanvaltion kansalaisia, liberaalin vallan alaisia; valaa uskoa siihen, että liberaali utopia on mahdollista toteuttaa, että vaikeimmatkin ihmiset, esimerkiksi sotaisat ja taantumukselliset muslimit, on mahdollista muuttaa säyseiksi, kunnollisiksi, tottelevaisiksi ja edistyksellisiksi liberaaleiksi. Lisäksi sukupuolenvaihtaja on alkujaan ja ihmisten suorittamien muutosoperaatioiden seurauksena erilainen ihminen kuin normaalit ihmiset. Liberaali valta haluaa kattaa kaikki erilaisimmatkin maailman ihmiset, olivatpa he erilaisia luonnostaan, kulttuurillisesti ja/tai ihmisten muutosoperaatioiden seurauksena. Pilvenpiirtäjät ovat symbolisesti valtaa korostavaa, dominoivaa, maksimaalisen näkyvää, käskevää ja jossain määrin aggressiivista symbolista valtaa. Liberaali valta haluaa olla näkymätöntä, huomaamatonta ja sisäänsä sulkevaa, ja että sitä luullaan hoivaavaksi, huolehtivaksi, sallivaksi, hymyileväksi, suvaitsevaiseksi, jne. Pilvenpiirtäjät eivät sovi sellaiseen imagoon ollenkaan.

Bruce Jenner Olympialaisissa

Toisen kansalaisille suunnatun sukupuolenvaihtajasymbolismin tarkoitus on uskotella kansalaisille, että he ovat vapaita, että he voivat omalla tahdollaan muokata itsensä ja kehonsa sellaiseksi kuin he haluavat, muuttaa itseään niin paljon kuin haluavat. Kansalaisten kaikki vapauteen ja omaan tahtoon liittyvä huomio ja aktiivinen toiminta pyritään suuntaamaan omaan itseen ja pieneen henkilökohtaiseen elämänpiiriin. Sellainen, useimmiten puuhasteleva ja harrasteleva, vapaus ja tahto on liberaalien vallankäyttäjien kannalta harmitonta ja merkityksetöntä, koska se ei esim. kyseenalaista valtarakenteita ja valtaideologiaa, ja siksi ihmisten vapaa aika ja energia on hyvä suunnata sellaiseen. Sukupuolenvaihtaja toimii muutoksen ja erilaistumisen arvostettuna ja juhlittuna esikuvana ja ideaalina kansalaisille. Se kannustaa ja rohkaisee kansalaisia muuttumaan ja erilaistumaan, kilpailemaan siinä kuka muuttuu ja erilaistuu eniten, ja tukemaan toisiaan muuttumisessa ja erilaistumisessa; ts. esikuva ohjaa pyrkimään sukupuolenvaihtajan erilaisuustasoa kohti, samalle tasolle tai jopa ylittämään sen. Jos ja kun kansalaiset muokkaavat itseään erilaisiksi, monista ihmisistä tulee erilaisia suhteessa luonnollisiin viiteryhmiinsä. Kun sosiaalisten ryhmien jäsenet ovat muutostoimiensa takia liian erilaisia, kuin ulkopuolisia toisilleen, he eivät sovi yhteen, jolloin ryhmillä on taipumus hajota ja ihmiset atomisoituvat. Vallanpitäjien on helpointa hallita, säädellä ja käskyttää atomisoituja yksittäisiä kansalaisia. Siksi liberaali valta pyrkii kansalaisten atomisoimiseen. Erilaistuneet ihmiset toivovat, että heidän erilaisuuttaan siedetään ja suvaitaan, jolloin he ovat taipuvaisempia kannattamaan myös liberaalia koko maailman erilaisuuden kattavaa "suvaitsevaisuutta". Sukupuolenvaihtajien konformistinen juhliminen ja ylistäminen kouluttaa kansalaisia sietämään, suvaitsemaan, arvostamaan, kunnioittamaan, mielistelemään ja liehittelemään myös monenlaista muuta erilaisuutta, myös sellaista erilaisuutta johon kansalaisten on luonnostaan vaikeaa suhtautua positiivisesti ja helppo suhtautua negatiivisesti. Kun kansalaiset ovat valmiita muuttamaan itseään kaikenlaisilla satunnaisilla tavoilla ja ovat jatkuvassa muutoksen tilassa, he ovat alttiimpia muuttumaan myös liberaalin eliitin vallankäyttöön liittyvien manipulointien ohjaamana, valmiimpia muuttumaan siten kuin liberaali eliitti kulloinkin haluaa. Suurin osa liberaaleista ei tiedä edes näistä kansalaisille suunnatuista symbolismeista mitään. Heille on tärkeintä olla konformistisia ja osoittaa kaikille olevansa hyviä liberaaleja; juhlia, ihailla, suvaita ja arvostaa muiden liberaalien mukana sitä mihin liberaalit auktoriteetit ihmisten tunnemaailman kulloinkin kohdistavat.

Konservatiivina en arvosta juuri mitään vallan symboliikkaa. Minulle pilvenpiirtäjä on kaunis tai ruma korkea rakennus, ja sukupuolenvaihtaja on vain sukupuolenvaihtaja. Minua kiinnostaa enemmän se mihin etniseen ja kulttuurilliseen ryhmään sukupuolenvaihtaja kuuluu, ja minkälainen hän on ihmisenä.

*****

Ps. nimimerkki Vasarahammer kiinnitti huomiotani siihen, että Caitlyn Jennerin ulkonäköä on paranneltu paljon kuvankäsittelyllä Vanity Fairin kuvassa. Siltä vaikuttaa esimerkiksi seuraavan kuvan perusteella, vaikka kauneusleikkaukset ovat saattaneet parantaa tilannetta jonkin verran:

Caitlyn Jenner

Valkoisten etuoikeudet ja rasismi (edit)

Valkoisten etuoikeudet + rasismi (white priviledges + racism)? Huijaus, jolla taloudellisesti etuoikeutetut valkoiset luokat levittävät syytöksen etuoikeuksista kaikkien valkoisten keskuuteen, myös köyhimpien valkoisten keskuuteen, ja oikeastaan eniten köyhimpien valkoisten keskuuteen. Köyhät valkoiset ovat tyytymättömimpiä; he esittävät eniten syytöksiä etuoikeuksista etuoikeutetuille valkoisille; he esittävät suurimpia poliittisia vaatimuksia tilanteen korjaamiseksi karkeilla omaisuuden pakkolunastuksilla ja uusjaoilla, jotka johtaisivat talouden romahdukseen; jne. Köyhät valkoiset eivät pysty intellektuaalisesti puolustamaan kaunopuheisia ja monimutkaisia valkoisten etuoikeudet -syytöksiä vastaan, eivätkä pysty tulkitsemaan niiden sisältöä auki paljastaakseen huijauksen. Köyhille valkoisille jää vain epäselvä tunne, että heitä syytetään aiheettomasti etuoikeuksista, joita heillä ei ole.

Valkoinen etuoikeutettu intellektuelli tavallaan sanoo, "Älkää syyttäkö minua etuoikeuksista, minähän puhun niitä vastaan, minä en ole syyllinen, kaikki valkoiset ovat syyllisiä, ja oikeastaan nuo alaluokan valkoiset ovat kaikkein syyllisimpiä, katsokaa kuinka rasistisia ne ovat, rasismi on paha, rasistiset valkoiset yrittävät saada itselleen ansaitsemattomia etuoikeuksia rasismillaan ja he nauttivat joka päivä suurista ansaitsemattomista valkoisuutensa tuomista etuoikeuksista vaikka eivät olisi rasistisiakaan, tuijottakaa vain kiinteästi rasistista ja etuoikeutettua valkoista alaluokkaa ja tuomitkaa se ankarasti, älkääkä vain huomatko minua ja minun etuoikeuksiani, minä olen ihan näkymätön ja tuomitsen teidän kanssanne kauhean ja syyllisen rasistisen ja etuoikeutetun valkoisen alaluokan." Näin etuoikeutettuun valkoiseen luokkaan kohdistuva yhteiskunnallinen syytös ei pelkästään kumoudu, vaan kääntyy ylösalaisin ja kohdistuu niihin valkoisiin, joilla etuoikeuksia ei juurikaan ole. Valkoinen etuoikeutettu luokka ei pyri eikä pysty poistamaan täysin itseensä kohdistuvia syytöksiä ja vaatimuksia; se pyrkii säätelemään ja kontrolloimaan niitä, ja kohdistamaan suurimman osan huomiosta, syytöksistä ja vaatimuksista valkoiseen alaluokkaan.

Tämä on epärehellinen, typerä ja dysfunktionaalinen tapa hoitaa tällainen tilanne. Valkoinen etuoikeutettu luokka saa toki lyhytaikaista ja pintapuolista poliittista helpotusta, mutta ei edes yritä ratkaista pinnan alla olevia todellisia ja perustavaa laatua olevia ongelmia, ja tuo mukanaan pahempia ongelmia, kuten kyseenalaistamattoman maahanmuuton, ja länsimaisen itsetunnon ja itseluottamuksen heikkenemisen. Tällaisia ratkaisuja tehdään myöhäisvaiheen taantumuksellisessa demokratiassa, jossa paheelliset kansalaiset ja ryhmät kilpailevat enää siitä, kuka saa itselleen eniten etuja muiden kustannuksella, ja jossa rikkinäistä, väärin toimivaa ja lahoa systeemiä yritetään korjata teipillä, valheellisilla kulisseilla ja ulkokuoren kiillotuksilla.

Ongelmana tässä prosessissa on myös se, että itse itselle annettu kontrolloitu ja säädelty häpeä ja syyllisyys käynnistävät suurimmalta osin niitä samoja aivoalueita, jotka käynnistyvät normaalin mielihyvän ja palkitsevuuden yhteydessä, ts. paradoksaalisesti tahallisesti itselle sälytetty häpeä ja syyllisyys tuottavat mielihyvää ja palkitsevat. Siten valkoiselle liberaalille valkoisten syyllistämisestä voi tulla itsetarkoitus, nautinnon lähde, jonka aiheuttamat negatiiviset seuraukset ovat toissijaisia tai jopa merkityksettömiä. 

Perussuomalaisten parhaimmat mahdollisuudet hallituksessa

Hyvät perussuomalaiset / perussuomalaiset poliitikot, seuraavassa joitakin niistä syistä joiden vuoksi Perussuomalaisten kannattaa ajaa voimakkaita uudistuksia, voimakasta uudistuspolitiikkaa hallituksessa ollessaan:

Suomi on syvässä lamassa ja hallituksen on pakko tehdä suuria leikkauksia. Jos hallitus ei leikkaa, syvenevä laman kierre jatkuu, ja ihmiset rankaisevat siitä seuraavissa vaaleissa. Jos hallitus leikkaa, mutta ei tee sen lisäksi hyödyllisiä uudistuksia, ei yhdistä leikkauksia voimakkaisiin yhteiskuntaa kehittäviin ja parantaviin uudistuksiin, se häviää seuraavat vaalit, koska ihmiset rankaisevat leikkaamisesta. Perussuomalaisilla ei siten ole mitään hävittävää, mutta kaikki voitettavana voimakkaita uudistuksia tehdessään. Jokainen positiivinen uudistus on suomalaisten ja sitä kautta perussuomalaisten voitto.

Lisäksi hallituksen positiiviset saavutukset tulevat enemmän Perussuomalaisten kuin Keskustan ja Kokoomuksen ansioksi. Perussuomalaiset eivät ole jämähtäneet sellaiseen pysähtyneeseen politiikkaan, vanhoihin käytäntöihin ja hyvä veli -kytköksiin, joihin vanhojen puolueiden toiminta perustuu. Perussuomalaisilla on tarve näyttää kykynsä, joten he ovat psykologisesti valmiit tekemään suuria tekoja ja muutoksia. Perussuomalaisten kannattajat ja poliitikot ovat luonteeltaan 'aggressiiviseen' nykytilanteen muutokseen pyrkiviä, joten heillä on muita puolueita suurempi kyky ja potentiaali muutokseen (tämä on varmasti liberaalien mielestä paradoksaalista, mutta sellaista elämä on).

Kuvitelkaapa sellaista tilannetta, että hallituksessa olisi Perussuomalaisten sijasta Sdp. Tuloksena olisi ollut samanlaista pysähtynyttä politiikkaa kuin aina ennenkin, kun vanhat puolueet olisivat noudattaneet vanhoja pysähtyneitä kaavojaan. Nimenomaan Perussuomalaisten mukanaolo hallituksessa tekee suuren muutoksen mahdolliseksi. Nekin, jotka suhtautuvat perussuomalaisiin lähtökohtaisesti negatiivisesti ovat taipuvaisia tähän. Jos X odottaa Y:ltä pelkästään negatiivista, mutta saakin häneltä yllättäen jotain positiivista, se on suurempi positiivinen asia, suurempi positiivinen yllätys verrattuna siihen, että X suhtautuu Z:taan neutraalisti tai positiivisesti, ja saa häneltä yllättäen jotain positiivista. Siksi Y:n positiivisuus näyttää, osittain vastoin hänen tahtoaankin, X:stä suuremmalta kuin samansuuruinen Z:tan positiivisuus. Näiden tekijöiden takia perussuomalaisten kannattaa käyttää jokainen tilaisuus hallituksessa voimakkaiden uudistusten ajamiseen. Hyviä uudistuksia perussuomalaisille ovat mm. seuraavat:

1) Yrittämisen edistäminen, ja sitä kautta työllisyyden, tuotannon ja hyvinvoinnin lisääminen. Byrokratian, yrittämisen esteiden ja verotuksen vähentäminen kaikkialta, kautta linjan. Paisuneen julkisen sektorin pienentäminen, josta säästyvät rahat pyritään ohjaamaan mahdollisimman suurelta osin veronkevennyksiin. Leikkaukset on syytä aloittaa ja niitä on tehtävä eniten kansalaisten kannalta haitallisimpiin ja turhimpiin sektoreihin, eli maahanmuuttoteollisuuteen ja kehitysapuun.
Tällä hetkellä sellaisille ihmisille maksetaan paljon julkisia tukia, jotka tulisivat ihan hyvin omillaan toimeen. Kun ihmisiltä karsitaan julkisia tukia, on pyrittävä siihen, että heille annetut veronalennukset korvaavat menetyt tuet niin, että taloudellinen lopputulos on mahdollisimman lähellä plus-miinus nollaa tai jopa positiivinen.

Yrittämiseen liittyvän koulutuksen ja harjoittelun lisääminen ylä-asteen ja lukion opetussuunnitelmiin, niin että jokainen vähintään normaaliälyinen kansalainen pystyy koulusta valmistuessaan perustamaan yrityksen ja pyörittämään sitä. Koulutuksen aikana koululaiset voivat yksin tai yhdessä perustaa pieniä todellisia tai virtuaalisia yrityksiä (mieluummin todellisia), joita he johtavat ja hallinnoivat.

Yritysten innovatiivisuutta, kekseliäisyyttä ja vientiä on pyrittävä lisäämään. Monet suomalaiset yritykset ovat liian byrokraattisia ja hierarkisia; liian paljon ylhäältä käskytettyjä; liian vähän työntekijöiden kyläyhteisömäiseen miellyttävään ja tehokkaaseen yhteistyöhön ja oma-aloitteisuuteen panostavia; liian tottuneita suljettujen tai rajoitettujen markkinoiden vähäiseen kilpailuun; liian jäykkiä ja kankeita; liian kaavamaisia; liian tottuneita siihen, että kohtuullisen tai siedettävän hyvä tuote kelpaa; jne. Hallituksen on osaltaan edistettävä sitä, että yritykset tuottavat mahdollisimman paljon innovatiivisia laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyisiä tuotteita, jotka käyvät kaupaksi kaikkialla maailmassa, ts. edistettävä yritysten globaalia kilpailukykyä.
Voimakas vientisektori vähentää kotimarkkinoiden suhteellista merkitystä, ja siten kotimarkkinayritysten poliittista painetta lisätä voittojaan kepulikonstein maahanmuuton avulla (Pysyvästi sosiaalituella elävä anti-sosiaalinen maahanmuuttajakin lisää esim. kauppakeskuksen asiakkaiden määrää, ja siten sen omistajien voittoja. Tällaisten maahanmuuttajien avulla kotimarkkinayritys saa hyödyn, mutta sosialisoi kustannukset ja haitat kansalaisille).

Yrityskulttuurin luomisessa kannattaa ottaa mallia esim. Israelin innovatiivisesta yrityskulttuurista. Siellä pienille innovatiivisille start-up yrityksille järjestetään paljon riskirahoitusta, ja niiden perustamiselle ja toiminnalle on luotu hyvät edyllytykset. Huonosti meneviä yrityksiä ei kuitenkaan tueta julkisilla varoilla. Viiden vuoden kuluessa yli puolet yrityksistä menee konkurssiin, ja siten vain parhaat yritykset jäävät henkiin. Konkurssin seuraukset ovat yrittäjälle kohtuullisia (häntä ei esimerkiksi muserreta ikuisen velkataakan alle, ja hän voi palata nopeasti tuottavaan ja kannattavaan työhön). Konkurssia ei myöskään pidetä häpeällisenä polttomerkkinä, joka haittaa työllistymistä tai liiketoimintaa, vaan päinvastoin opettavaisena ja kokemuksia lisäävänä tapahtuma. Usein konkurssin tehnyttä yrittäjää suositaan työnhaussa, jos nähdään, että hän on oppinut virheistään ja lisännyt siten osaamistaan ja tietouttaan. Sellaisella yrittäjällä, joka ei ole kokenut konkurssia, saattaa olla yrittämiseen liittyviä harhaluuloja ja puutteellisia tietoja. Israelissa on sen hyvän yrityskulttuurin ansiosta paljon menestyviä ja tuottoisia high-tech yrityksiä. Monet kansainväliset suuryritykset tekevät niiden kanssa yhteistyötä päästäkseen osalliseksi niiden osaamisesta ja menestyksestä, joka tietysti samalla hyödyttää paljon myös israelilaisia.

Näillä toimilla vähennetään samalla yritysten ja kaupankäynnin karkaamista Eestiin ja muualle maailmalle.

Käytännön yrittämiseen laajalti perehtyneitä henkilöitä, kuten Pauli Vahtera, kannattaa vähimmilläänkin käyttää hallituksen konsultteina näissä asioissa.

2) Huippukoulutuksen ja huippututkimuksen edistäminen. Suomella on kohtuullisen hyvä tasalaatuinen koulutusjärjestelmä, mutta Suomessa on suhteellisen vähän erikoislahjakkaille tarkoitettuja kouluja, tutkimusmahdollisuuksia, työuria, jne. tarjolla, nimenomaan sellaisia, jotka tähtäävät tuottavan työn lisäämiseen tai tukemiseen (eli poislukien turha tai haitallinen politisoitunut ja sosialistinen tiede ja tutkimus). Yksi nero voi tuottaa taloudellista hyötyä, etuja ja hyvinvointia enemmän kuin miljoona tavallista ihmistä. Nerojen ja muiden huippuälykkäiden saavutuksia ei tietenkään voi tuottaa mahtikäskyllä, mutta heidän löytämiselleen, tukemiselleen, kehittymiselleen ja toiminnalleen voidaan luoda hyvät edellytykset.

3) Korkean teknologian ja robottien laaja käyttöönotto, kehittäminen, hankkiminen ja suosiminen yhteiskunnassa. Tässä suhteessa voidaan ottaa oppia Japanista, joka on kehittänyt ja ottanut laajasti käyttöön korkeaa teknologiaa ja robotiikkaa. Robotit ja korkea teknologia tekevät joitain ihmisten töitä, tehostavat ihmisten toimintaa tai auttavat yksittäisiä ihmisiä tekemään monien ihmisten työt. Robotteja ja korkeaa teknologiaa voidaan käyttää esim. vanhustenhoidossa apuna nostoissa, liikutteluissa, lisävirikkeiden antamisessa dementiapotilaille, tms.; automaattisissa pyörä- ja autohotelleissa, joissa hissit nostavat ja siirtelevät kulkuvälineitä säilytyspaikoilleen, ja jotka ovat siis eräänlaisia parkkipaikkoja; etäyhteyksillä suoritetuissa leikkauksissa (leikkaava lääkäri on Kuopiossa ja suorittaa internet-yhteyden ja robottikäsien avulla leikkauksen Helsingissä); lääkkeiden käsittelyissä ja annostuksissa; erilaisissa kauko-ohjatuissa sodankäyntivälineissä lentokoneista tankkeihin; jne. Robottien ja korkean teknologian avulla maahanmuuttajien tarve työelämässä vähenee. Maahanmuuttajat ovat menneen ajan huono low-tech menetelmä nykyisen high-tech yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen. Suuren viennin, robotiikan ja korkean teknologian yhdistelmä on suurelta osin auttanut Japania pitämään maahanmuuton lähellä nollaa, ja se vähäkin koostuu lähes pelkästään japanilaisille läheisistä etnisistä ryhmistä. Japanin yrityskulttuuria meidän ei kuitenkaan pidä kopioida, se on kohtuullinen, mutta liian kankea ja keskitetty.

Jne.

Psyykkisten sairauksien hyötyjä (edit)

Psyykkisesti sairailla on potentiaalisesti etulyöntiasemia suhteessa psyykkisesti terveisiin.

Psyykkisesti sairaat ovat usein tunteidensa orjia, tunteidensa riepoteltavia ja kivualiaalla tavalla tietoisia siitä. He ovat kerta toisensa jälkeen melko samanlaisina toistuvien psyykkisellä tuskalla pakotettujen, tuotettujen ja ohjattujen näytelmien näyttelijöitä. Pakkomielteiset, masentuneet, epävakaat persoonat, sosiaalisista fobioista kärsivät, yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät, välttelevät persoonat, perfektionistit / vaativat persoonat, tms. Psyykkisesti terveillä tunteet myötäilevät melkein aina persoonaa. Ne soljuvat useimmiten sulavasti, luonnollisesti ja melko huomaamattomasti yhdessä heidän elämänsä kulkujen mukana. Vaikka psyykkisesti terve tuntisi esim. jonkin verran korkean paikan pelkoa, josta hän ei pidä, se tuntuu kuitenkin järkevältä ja tarkoituksenmukaiselta tunteelta, kuin aiheelliselta varoitusmerkiltä huimaavan korkean jyrkänteen reunalla. Korkean paikan aiheuttama jännitys valmistaa häntä optimaalisesti tehokkaaseen ja päättäväiseen toimintaan, jos se on tarpeen, vaikkapa hyppäämiseen ja juoksemiseen turvaan sortuvalta kallionkielekkeeltä. Toisin kuin psyykkisesti sairaalla, psyykkisesti terveellä ei ole juurikaan tarvetta muuttaa tai vähentää negatiivisia tunteitaan.

Psyykkisesti terve on keskimäärin myös taitavampi sosiaalisten suhteiden taikuri. Mikään negatiiviseksi koettu tunne ei jarruta häntä, ja hänen positiiviset tunteensa öljyävät sosiaalisten suhteiden karusellien pyörimistä. Psyykkisesti sairas on sosiaalisissa suhteissaan usein liian itsetietoinen, liian paljon sisäisiä tunnetilojaan ja niiden vaihteluja tarkkaileva, liian paljon negatiivisten tunteidensa kanssa kamppaileva, ja siksi myös liian itsekeskeinen. Hänen negatiivisilla tunteillaan on taipumus kuohua yli äyräiden, ja saastuttaa ja vahingoittaa hänen sosiaalisia suhteitaan. Psyykkisesti sairaan sosiaaliset tunteet ovat liiallisia, vääriä tai aiheettomia, hänen sisäisten myrskyjensä projisointeja seesteisille sosiaalisten suhteiden kankaille. Hän voi olla sosiaalisissa suhteissaan kömpelö, pois vetäytyvä / välttelevä, liian ärtyisä, liian helposti suuttuva, jatkuvasti varuillaan oleva, poissaoleva / etäinen, liian pelokas, teennäinen ja jäykkä yrittäessään olla normaali tai jopa 'täydellinen', mielistelevä, liian myöntyvä, liian riippuvainen, liian takertuva, liian herkkä, liian kylmä, tms.

Yksi psyykkisesti sairaiden potentiaalisista eduista on kuitenkin juuri se, että heidän tunteensa, ja niiden henkilökohtaiset ja sosiaaliset vaikutukset ovat jatkuvasti heidän edessään kuin kirkas aurinko. Riittävän älykäs ja tarkasti havainnoiva psyykkisesti sairas näkee oman orjuutensa tunteidensa edessä ja niiden säteilevät vaikutukset ympäristöönsä. Hän näkee samantyyppisen tilanteen psyykkisesti terveissä, jotka eivät omaa tunneorjuuttaan ja sen säteilyvaikutuksia juurikaan huomaa. Psyykkisesti terveet tuntevat ja/tai kuvittelevat useimmiten tekevänsä rationaalisia ja viisaita päätöksiä; että heillä on rationaalinen vapaa tahto, joka on heidän persoonansa korkein auktoriteetti; että vaikka tunteet ovat luonteva osa heidän elämäänsä, ne eivät juurikaan vaikuta heidän päätöksiinsä ja toimintaansa; että heillä ei ole tunteiden aiheuttamia kognitiivisiä tai rationaalisia vääristymiä tai puolueellisuuksia; että heidän päätöksensä, valintansa ja toimintansa ovat hyviä, jos ne melkein kuin huomaamatta tuntuvat hyviltä, jolloin niitä ei tarvitse pohtia ja analysoida sen enempää; tms. Tästä huolimatta ei ole olemassa erillistä ja puhdasta rationaalisuutta, joka olisi melkein kuin automaattisesti oikeassa. Tästä huolimatta tunteet ovat useimmiten henkilökohtaisessa elämässä hyviä, toimivia ja tarkoituksenmukaisia. Kyse on siitä, että psyykkisesti terveet eivät näe itseään ja muita tarpeeksi realistisesti, jolloin he eivät näe rationaalisuuden ja tunteiden puutteita, ja haitallisia vaikutuksia tai sopimattomuutta joihinkin tehtäviin tai tilanteisiin. He eivät voi siten tehdä tarvittavia korjauksia ja säätöjä rationaalisuuteen ja tunteiden vaikutuksiin silloin kun niin olisi suotavaa tehdä. Psyykkisesti sairas näkee, että tunteet voittavat rationaalisuuden itsessä ja lähes kaikissa muissa ihmisissä; psyykkisesti terve ajattelee, että tunteet voittavat rationaalisuuden lähinnä psyykkisesti sairaissa ja voimakkaan emotionaalisissa ihmisissä. Psyykkisesti terve voi toki ymmärtää lukemansa informaation perusteella tunteiden hallitsevuuden teoriassa, mutta, toisin kuin psyykkisesti sairaalla, hänellä on käytännön elämässä taipumus aliarvioida niiden vaikutus, eikä hänellä ole niin suurta kokemuksiin, introspektioihin, rationaaliseen prosessointiin ja potentiaalisesti sosiaalisiin havaintoihin perustuvaa ymmärrystä tunteiden vaikutuksesta. Osaltaan näiden syiden vuoksi psyykkisesti sairaat voivat ymmärtää muita ihmisiä, sosiaalisia suhteita ja yhteiskuntaa paremmin kuin muut.

Kuinka usein tämä psyykkisesti sairaiden potentiaalinen etulyöntiasema toteutuu? Harvoin. Psyykkisesti sairaat ovat useimmiten niin uppoutuneet päivittäiseen selviämistaisteluunsa, pyörittelevät sen historiaa, nykyisyyttä tai tulevaisuutta mielessään niin paljon, että heidän huomionsa kiinnittyy suurimmalta osin vääristyneeseen sisäiseen maailmaan ja sen urautuneeseen ja kieroutuneeseen vuorovaikutukseen ulkomaailman kanssa. Psyykkisesti sairas on tunteidensa takia useimmiten suhteellisen huono ulkomaailman havainnoija ja prosessoija. Jotkut älykkäät psyykkisesti sairaat kuitenkin ylittävät omat tunteensa, ja kohdistavat huomionsa, mielenkiintonsa ja mietiskelynsä sisäisen maailmansa lisäksi laajasti ja realistisesti, mutta samalla luovasti ulkomaailmaan. Heistä voi silloin tulla psyykkisen sairautensa avulla esimerkiksi poikkeuksellisen vaikutusvaltaisia tähtiä intellektuellien tähtitaivaalle. Historia tuntee paljon sellaisia tapauksia. Psyykkisistä sairauksista voi olla kaikesta huolimatta monilla tavoilla hyötyä suhteessa psyykkiseen terveyteen; tässä oli vain yksi esimerkki. Ehkäpä psyykkisesti sairaiden ja muiden ihmisten kannattaisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota psyykkisten sairauksien potentiaalisiin hyötyihin. Se voi osaltaan edistää myös psyykkisesti sairaiden parantumista, sosiaalisten suhteiden kehittymistä ja lisääntymistä, ja elämäntilanteen paranemista.

Liberaalit ajattelun, keskustelun ja politiikan alkulähteitä muokkaamassa (edit)

Liberaalille vallalle on tärkeää estää vallan vaihtuminen, ja siksi se on jo kauan aikaa sitten luonut tiedontuotantomenetelmillään semanttisia rakenteita ja järjestelmiä vallanvaihtoa vastaan sekä itselleen, että ei-liberaaleille, mutta erityisesti kuitenkin itselleen. Vallanvaihtoa tavoittelevien on purettava ja analysoitava em. rakenteet ja järjestelmät, ja kehitettävä niille tarvittavat vastaukset, oltava älykkäämpiä kuin intellektuellien vallankäytön 'juonet', ja muutettava ihmisten pitkälti automaattisiksi ja vaistomaisiksi muuttuneita liberaalien mallien mukaisia ajattelun ja tuntemisen tapoja. Annan tässä kirjoituksessa liberaalien taitavimmille olkiukkonäkemyksille konservatiiveista vapaat kädet, koska on tärkeää tietää minkälaisia uskomuksia liberaaleilla on konservatiiveista; millä perusteilla heidän mielensä on etukäteen myrkyttynyt konservatiivien suhteen niin, että he eivät ota informaatiota vastaan konservatiiveilta tai ottavat sitä vastaan vain tiettyjen valmiiden tulkintamallien mukaisissa valikoiduissa ja vääristyneissä muodoissa; eivät käy konservatiivien kanssa keskusteluja; ja levittävät konservatiiveista naurettaviakin väitteitä ja valheita, mutta uskovat silti oikeasti itse niihin. Liberaalit eivät haluaisi paljastaa kaikkea tässä kirjoituksessa mainittuja liberaaleja kantoja ihmisille. Kun ihmiset eivät ymmärrä kuin osittain mistä liberaalien poliittiset kannat pohjimmiltaan johtuvat, he eivät voi kumota ja vastustaa niitä tehokkaasti. He eivät pysty kumoamaan liberaalien emouskomuksia, joihin liberaalien ajattelu ja politiikka perustuu. Toisin sanoen liberaalien salaisuuksien tarkoituksena on ennenkaikkea pitää ihmiset kyvyttöminä osallistumaan liberaalien sisäiseen keskusteluun, ja pitää siten liberaalien sisäinen keskustelu 'häiriöttömänä'. Näistä tekijöistä huolimatta liberaaleille intellektuelleille on nostettava teknisessä mielessä hattua siitä, kuinka taitavasti ja kattavasti he ovat etukäteen pyrkineet tukkimaan ja estämään kaikki potentiaalisen vallanvaihdon logiikat ja ajattelutavat, ja sementoimaan oman valta-asemansa pysyväksi. Yleisesti ottaen ei ole kuitenkaan suotavaa toistaa liberaalien olkiukkoja yhtään enempää kuin on välttämätöntä, koska luetut tai kuullut sanat käynnistävät automaattisesti ne rationaaliset ja emotionaaliset hermojärjestelmät, jotka niihin liittyvät. Jos sanon, "Älä ajattele karhua", jonkinlainen miedosti emotionaalisesti värittynyt mielikuva karhusta tulee sinulle suurella todennäköisyydellä automaattisesti tietoisuuteen, etkä pysty estämään sitä. Vaikka pystyisit estämään karhun mielikuvan pulpahtamisen tietoisuuteesi, et pysty kuitenkaan estämään karhuun liittyvien rationaalisten ja emotionaalisten hermojärjestelmien käynnistymistä, koska nämä reagointitavat voivat olla tietoisia ja/tai alitajuntaisia. Vaikka ne olisivat alitajuntaisia, ne vaikuttavat silti ajatteluusi, valintoihisi, toimintaasi, suhtautumisiisi ja tunteisiisi. Mitä enemmän tiettyjä sanallisia merkityksiä toistetaan, sitä vahvemmaksi niihin liittyvät hermojärjestelmät ja -radat muodostuvat. Lisäksi tässä tekstissä liberaalit saavat ensimmäisen filosofisen puheenvuoron, jonka synnyttämillä rationaalisilla ja emotionaalisilla reaktioilla on taipumus olla psykologisesti hallitsevampia kuin sen jälkeen tulevilla korjauksilla (first strike framing) ja värittää tulkintoja niistä. Vaikka olisit konservatiivi, joka suhtautuu kielteisesti liberalismiin, tämä kirjoitus vahingoittaa hiukan konservatiivisuuttasi ja vahvistaa hiukan liberaaleja näkökulmia, siitä huolimatta, että kumoan kirjoituksen loppupuolella liberaaleja näkökulmia. Hyödyt voittavat kuitenkin kokonaisuutena haitat, jo pelkästään sen takia, että tiedätte minkälaisen liberaalin diskurssin te kumoatte. Liberaalit ovat kehittäneet vallanvaihtoa vastaan mm. seuraavia usein toistuvia semanttisia valheita ja vääristymiä (Liberaalissa osassa esitetään sekaisin väitteitä vanhojen ja nykyisten aikojen "konservatiiveista" tai konservatiiveista. Huomatkaa myös liberaalien väitteissä olevat ristiriitaisuudet.):

Konservatismi edustaa taantumusta, pysähtyneisyyttä, menneisyyteen juuttumista, menneisyyteen haikailemista, jarruttamista, kehityksen pysäyttämistä, kellojen pysäyttämistä, historiaan liittyvää haaveilua ja haikailua, tms. Konservatismi tekee historiasta ja myyteistä keinotekoisesti absoluuttisia ja ehdottomia. Konservatiivien myytit ovat alkeellisia, kömpelöitä ja ne on ladattu liian täyteen. Konservatiivien mytologiat kertovat menneiden aikojen suurista esi-isistä, lähestyvästä uudesta ajasta, tuhatvuotisesta kostosta, ja uudesta kuningaskunnasta / valtakunnasta, joka pyyhkii pois vanhat tappiot. Konservatiivien mytologiat kertovat siitä kuinka jättiläisten voitot on vähitellen unohdettu ja haudattu, miten ne ovat vaipuneet jumalten hämärään, kuinka sankarit haavoittuivat tai kuolivat, ja miten kuninkaat vaipuivat uneen luoksepääsemättömissä luolissa. Ne kertovat kansan oikeuksista ja etuoikeuksista, joita ovelat hyökkääjät, viholliset tai vastustajat uhmasivat ja halveksivat, sodasta, joka on vieläkin salaisena pinnan alla, ja juonesta, joka herätettävä henkiin, jotta syttyy sota, jolla hyökkääjät, viholliset tai vastustajat ajetaan pois. Ne kertovat tarunhohtoisesta taistelusta, joka tapahtuu huomenna ja kääntää vihdoinkin voimasuhteet ylösalaisin, ja muuttaa hävinneet voittajiksi, jotka ovat älykkäitä, viisaita ja tietoisia itsestään. He eivät osoita armoa. Konservatiivien mytologioissa jatkuva sota tai taistelu yhdistyy suureen ja kuolemattomaan toiveeseen siitä, että koston päivä on lähellä, ja odotukseen siitä, että viimeisten aikojen keisari, dux novus, uusi johtaja, uusi opastaja tai uusi Führer johdattaa kansan voittoon ja uuteen kuningaskuntaan, imperiumiin tai kolmanteen valtakuntaan. Se on Intiaan kadonneen Aleksanterin paluu; se on Edward tunnustajan pitkään Englannissa odotettu paluu; se on Frederik Barbarossan ja Frederik toisen odotus luolissaan siitä, että heidän kansansa ja imperiuminsa herää henkiin; se on Charlemagne nukkumassa haudassaan, joka nousee aloittamaan uudelleen oikeudenmukaisen sodan; se on Portugalin kuningas, joka on kadonnut Afrikan aavikoille, ja palaa uuteen taisteluun ja uuteen sotaan, joka tällä kerralla johtaa lopulliseen ja ratkaisevaan voittoon. Konservatiivien mytologioissa johtaja on samanaikaisesti peto ja köyhien pelastaja. Tämä loputtoman sodan diskurssi ei ole vain muutaman kauan sitten marginalisoidun intellektuellin surullinen tuotos. Tämä diskurssi ohittaa filosofis-juridiset diskurssit, ja on sidottu rappeutuvien aristokraattien tietoon, jossa on suuria myyttisiä impulsseja, ja kansan koston kiihkeyttä. Tämä on ensimmäinen historiallis-poliittinen Euroopassa syntynyt diskurssi. Filosofeille ja juristeille se on ulkopuolinen ja vieras diskurssi. Se ei ole edes heidän vastustajiensa diskurssi, koska he eivät keskustele sen kanssa. Se on diskurssi, joka väistämättä hylätään, ja joka voidaan ja täytyy pitää marginaalissa sen takia, että sen negaatio on ennakkoehto totuudenmukaiselle ja oikeudenmukaiselle diskurssille, joka toimii vastapuolien keskellä, heidän yläpuolellaan, samalla tavalla kuin laki. Tämä puolueellinen sodan ja historian konservatiivinen diskurssi voi ottaa esimerkiksi ovelan Kreikan antiikin filosofin filosofian muodon tai jonkin muun sellaisen. Minkä tahansa muodon se ottaa, se tuomitaan puolueellisen ja naivin historioitsijan, räyhäävän ja katkeran populistipoliitikon, syrjäytetyn aristokratian / eliitin, tms. diskurssina, tai yleisesti vain moukkamaisena diskurssina, joka tuottaa sotkuisia vaatimuksia.

Liberalismi on edistyksellistä, radikaalia, vallankumouksellista, etujoukkoina olemista, kärjessä olemista, kehittymistä, nykyaikaista, futuristista, jne. Liberalismi relativisoi historian, myytit ja partikularismit, ja tekee niistä vähemmän tärkeitä tai merkityksettömiä. Liberalismi suunnittelee rationaalisesti universaalit ja abstraktit yhteiskunnalliseen järjestykseen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät periaatteet, ja tekee niistä absoluuttisia ja ehdottomia. Sosialistinen luokkasota muistuttaa kyllä pintapuolisesti konservatiivista diskurssia ja on syntynyt sen lähtökohdista, mutta sosialistinen diskurssi ottaa sodan antagonismit vain dialogisiksi lähtökohdiksi, ja ylittää ne muodostamalla niistä universaalin, abstraktin, rationaalisen ja puolueettoman synteesin käyttämällä loogista ketjua teesi - antiteesi - synteesi. Sosialismi oli itseasiassa pakotettu käyttämään konservatiivista sotadiskurssia lähtökohtana voidakseen edetä siitä korkeammalle tasolle. Näiden ja jäljempänä mainittujen syiden takia liberalismi ja sosialismi ovat korkeamman ja paremman tason filosofiaa, politiikkaa ja juridiikkaa kuin konservatismi. Liberalismin ja sosialismin avulla voidaan hallita ja ohjata kaikkia partikulaarisia ryhmiä ja partikularismeja, ja järjestää niitä halutulla tavalla. Liberalismi on länsimaisissa yhteiskunnissa jonkin verran hallitsevampi kuin sosialismi, mutta todellisuudessa niiden välillä ei ole ristiriitaa. Ne ovat symbioosissa keskenään, eikä niitä voi edes kunnolla erottaa toisistaan. Lao-Tze on sanonut, "Parhaat hallitsijat ovat sellaisia, että heidän alamaisensa eivät tiedä heistä juuri mitään. Seuraavaksi parhaita hallitsijoita alamaiset rakastavat ja ylistävät. Toiseksi huonoimpia hallitsijoita alamaiset pelkäävät. Huonoimpia hallitsijoita alamaiset halveksivat." Liberaalit vallanpitäjät pyrkivät tekemään hallintomuodostaan yhdistelmän 1. ja 2. kohdasta, tai tasapainoilemaan näiden kahden välillä tilanteiden vaatimusten mukaan. Konservatiivit pyrkivät usein 3. hallintomuotoon, mutta päätyvät neljänteen.

Konservatismi perustuu tai liittyy intohimoihin, kaunoihin, katkeruuteen, vihaan, raivoon, väkivaltaan, pahuuteen, tms., ja selittää maailmaa niiden kautta. Konservatismi on hämmentyneisyyttä, epäselvyyttä ja sivistymättömyyttä. Konservatiivien mukaan yhteiskunnallinen järjestys syntyy poliittisista taisteluista ja ristiriidoista, joissa on vain voittajia ja häviäjiä, dominoijia ja alistettuja. Konservatiivit pyrkivät dominoimaan ja alistamaan muita ryhmiä tavalla tai toisella taloudellisin, kulttuurisin, etnisin, uskonnollisin, poliittisin tms. perustein / metodein. Konservatiivit pyrkivät pysyvään ja maksimoituun vallan epätasapainoon ja epäoikeudenmukaisuuteen. Konservatismi perustuu eläimellisiin tosiasioihin, fyysiseen voimaan, raakaan voimaan, energiaan, yhden rodun laajentumiseen ja toisen rodun heikkouteen, jne. Konservatismi perustuu sattumille; onnettomuuksille; opportunistisille mahdollisuuksille; laskelmoinnille; taktiikoille; strategioille; juonille; juonitteluille; oveluudelle; salaliitoille; vaihtuville ja utilitaristisille liittoutumille; väliaikaisille voitoille ja häviöille; rationaalisille menetelmille, joiden ainoana tavoitteena on saavuttaa voitto tai hiljentää vastustajat; pahuudelle ja ilkeydelle; brutaalisuudelle, valehtelulle; jne. Mitä korkeammalle konservatismi pääsee, sitä hauraammaksi se muuttuu ja sitä enemmän se perustuu illuusioihin, ja siten sitä enemmän se joutuu turvautumaan edellä mainittuihin negatiivisiin menetelmiin ja periaatteisiin, suunnilleen samalla tavalla kuin väliaikaisen ja epävarman voiton voittaneet, ja jatkuvan tappion uhkaamat joutuvat. Ainoat asiat, jotka konservatismissa ovat pysyviä ovat perinpohjainen, karkea ja paljas irrationaalisuus ja virheellisyys, jotka väittävät olevansa totuus. Konservatiivien tavoitteet ovat villejä, kuumeisia, houreisia ja ilkeitä unelmia, joita brutaalit teot, ansiot, intohimot ja kyyninen raivo toteuttavat. Näiden taistelujen värittämien periaatteiden ja menetelmien pohjalta konservatiivit yrittävät retorisesti perustella oikeuksia, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, historiaa, yhteiskunnallista järjestystä ja rauhaa, lakeja, työtä, resurssien distribuutiota, hyvinvointia, jne. Konservatiivit pyrkivät muodostamaan historiastaan, traditioistaan, käytännöistään, arvoistaan, jne. normeja, joiden mukaan kaikkia muita ihmisiä arvotetaan, pakotetaan valmiisiin muotteihin ja kaavoihin, alistetaan, syrjitään ja tuomitaan melkein samalla lailla kuin oikeudessa. Konservatiivit pyrkivät näillä keinoilla lähes syrjäyttämään oikeuslaitoksen ja lait, ja anastamaan niiden vallan. Konservatiivit kuvittelevat, että valtio, laki ja eliitti eivät pelkästään jätä puolustamatta heitä vihollisiaan vastaan, vaan että he toimivat vihollisten kanssa yhteistyössä tai ovat jopa vihollisten välineitä. Tämä ajaa konservatiivit pyrkimään  globaaliin konservatiiviseen strategiaan, laajentamaan konservatiivisuuden koskemaan kaikkia elämän alueita ja laajentamaan taistelua kansainväliseksi konservatiivien yhteistoiminnaksi. Konservatiivit korostavat ihmisten, yhteisöjen ja paikallisten alueiden vapautta eri muodoissaan. Vapaus ei ilmiselvästi muodostu siitä, että henkilöä estetään polkemasta ja loukkaamasta muiden ihmisten vapautta. Mikä olisi vapauden merkitys ja tarkoitus, jos ihmistä estettäisiin konkreettisessa elämässä tallomasta muiden vapautta? Muiden ihmisten vapauden rajoittaminen tai kumoaminen on vapauden perimmäisin ja ylin ilmentymä, vapautta, jota mikään ei rajoita. Vapaus on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden suora vastakohta. Vapautta nautitaan ylivoiman, dominoinnin ja sodan ansiosta, voimankäyttöön perustuvien suhteiden ansiosta. Vapaus, jota ei voida soveltaa eriarvoisiin voimankäytön suhteisiin, on heikkoa ja abstraktia vapautta. Todellinen vapaus on muutamien harvojen ihmisten vapautta kaikkien muiden ihmisten kustannuksella. Luonnolliset oikeudet ovat melkein kaikkien ihmisten kohdalla häviäjien, voitettujen ja alistettujen oikeuksia. Siksi tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat paljon tärkeämpiä kuin vapaus ja luonnolliset oikeudet. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tulee olla yhteiskunnallisessa päätöksenteossa hallitsevassa ja määräävässä asemassa suhteessa vapauteen ja luonnollisiin oikeuksiin. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tulee syrjäyttää vapaus niiltä osin kuin se ei koske henkilökohtaista, ja sosiaalisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksetöntä vapautta.

Liberalismi perustuu rationaalisesti suunniteltuihin abstrakteihin ja universaaleihin moraaliperiaatteisiin; oikeudenmukaisuuteen; tasa-arvoisuuteen; välittämiseen ja huolehtimiseen; kaikkien osallistumiseen poliittiseen kommunikointiin ja poliittisiin prosesseihin; neuvotteluihin ja sovitteluihin; ystävyyden ja yhteistyön luomiseen; jne. Liberalismi on tasapainoa erilaisten ryhmien välillä. Yksittäisten ihmisten ja erilaisten ryhmien on helpompaa päästä sopuun, sopimuksiin, yhteisymmärrykseen ja molemminpuoliseen luottamukseen universaalien abstraktien periaatteiden avulla kuin partikularististen intressiensä, identiteettiensä, historioidensa, jne. pohjalta.

Voimankäytön ja vallan tasapaino ehkäisee rauhaa. Valta ja rauha syntyvät siitä, että alamaisilta puuttuu tahto jatkaa taistelua tai aloittaa taistelu, ja he pitävät sen hetkistä antautumista ja luovuttamista parempana kuin taistelua. Valta ja rauha perustuvat riittävän suureen eroon voimassa ja voiman näytteillepanossa, joka tekee alamaisille taistelun jatkamisen riittävän negatiiviseksi. Kun roomalaiset valloittajat saapuivat ensimmäisen kerran Galliaan, heidän ensimmäinen tavoitteensa oli riisua sotilasaristokratia aseista, joka oli ainoa sotilaallinen voima, joka oli vastustanut merkittävällä tavalla roomalaisia ja pystyi vastustamaan merkittävällä tavalla roomalaisia. Roomalaiset riisuivat aristokraattien aseet pois, ja nöyryyttivät sitä poliittisesti ja taloudellisesti. Samanaikaisesti roomalaiset nostivat rahvasta ja lietsoivat sitä tasa-arvon ajatuksella. Toisin sanoen kyseessä oli despotioille tyypillinen juoni, jota kehitettiin roomalaisissa tasavalloissa Mariuksen ajoista Caesarin aikaan saakka. Juonella pyrittiin vakuuttamaan alaluokalle, että pieni määrä tasa-arvoa ja mielistelyä on heille parempi kuin suuri määrä vapautta kaikille. Alentamalla ja halventamalla aristokratiaa ja nostamalla hiukan rahvasta suhteessa aristokratiaan heidät saatiin kilpailemaan keskenään roomalaisten antamista pienistä tasa-arvon, suosion, hyväksynnän ja mielistelyn murusista, eivätkä he siten taistelleet yhdessä kaikkien suuren vapauden puolesta roomalaisten despotiaa vastaan. Näin roomalaiset pystyivät ryöstämään, riistämään, manipuloimaan, kiristämään ja hallitsemaan kaikkia. Vallankäyttäjät ovat alusta saakka käyttäneet tasa-arvoa alistamisen ja riistämisen menetelmänä. Liberaalit käyttävät muutettavat muuttaen tätä samaa metodia suomalaisiin ja maahanmuuttajiin; suomalaiset ovat tavallaan aristokratia, ja maahanmuuttajat ovat tavallaan alaluokkainen rahvas. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen vaihe roomalaisten vallassa Galliassa. Roomalaiset päätyivät lopulta murhaamaan systemaattisesti gallialaiset aristokraatit Galigulan johdolla, koska he vastustivat roomalaisten valtaa ja omaa nöyryyttämistään. Tämän jälkeen roomalaiset loivat Galliaan oman aristokratiansa. Se ei ollut sotilaallinen aristokratia, koska se olisi voinut vastustaa roomalaisia. Se oli virkamiehistä muodostuva hallinnollinen aristokratia, jonka avulla roomalaiset muodostivat roomalaistetun Gallian ja roomalaisten hallinnon Galliassa, joka auttoi roomalaisia käyttämään kaikenlaisia epärehellisiä keinoja, joilla gallialaisten varallisuutta, tuloja ja omaisuutta ryöstettiin ja riistettiin, ja joka takasi, että verojärjestelmä suosi aina roomalaisten tavoitteita. Uusi gallialainen aristokratia oli siviilioikeudellinen hallinnollinen aristokratia, jota luonnehtivat terävä-älyinen, hienostunut ja mestarillinen roomalaisten oikeuksien ymmärtäminen, sekä roomalaisten kielen, latinan, osaaminen. Nämä mahdollistivat nousun roomalaisten järjestelmän aristokratiaan. Lopulta saksalaiset kukistivat roomalaiset. Se ei johtunut saksalaisten sotilaallisesta voimasta, vaan siitä, että roomalainen valta oli väistämättä degeneroivaa ja heikentävää.

Liberaalit jatkavat suomalaisten ja maahanmuuttajien välisen suhteen manipulointia ja hyödyntämistä seuraavalla historiasta opitulla prosessilla. Ranskan kuningas käytti alaluokkaa ja uutta luokkaa, työväenluokkaa, ottaakseen aristokraateilta pois heidän taloudelliset ja poliittiset oikeutensa. Mitä keinoja hän käytti? Valheita, petoksia, pettämisiä, epäluonnollisia liittoja, jne. Kuningas käytti myös alaluokan ja työväenluokan raakaa energiaa; hän käytti niiden kapinoita ja mellakoita kaupungeissa hyväkseen, jotka oli suunnattu aristokraatteja vastaan. Ja mitä me näemme näissä kapinoissa ja mellakoissa? Tietysti alaluokan ja työväenluokan tyytymättömyyden, mutta ennen kaikkea kuninkaan kädenjäljen. Juuri kuningas lietsoi ja inspiroi kapinoita ja mellakoita, tai antoi asioiden ajautua siihen pisteeseen, että ne tapahtuivat, tai järjesti asiat siten, että niitä ilmeni. Kuningas teki sen siksi, että jokainen kapina ja mellakka heikensi ja vähensi aristokraattien valtaa, ja siten lisäsi kuninkaan valtaa, joka kehotti, painosti, pakotti, kiristi ja suostutteli aristokraatteja tekemään enemmän myönnytyksiä ja  kompromisseja. Ja tämän kehämäisen prosessin takia jokainen kuninkaan alaluokkaa ja työväenluokkaa emansipoiva tai tukeva päätös teki niistä voimakkaampia ja röyhkeämpiä, ja lisäsi niiden kapinoita ja mellakoita. Monarkia, alaluokka ja työväenluokka toimivat yhdessä sujuvasti kuin käsi käsineessä. Monarkia käytti kapinoita ja mellakoita siirtääkseen aristokraattien vallan itselleen. Muutettavat muuttaen liberaalit käyttävät samalla tavalla maahanmuuttajien rikollisuutta, integroitumisongelmia, työttömyysongelmia, koulutusongelmia, sosiaalisia ongelmia, uskonnollisia ongelmia, jne. siirtääkseen valtaa suomalaisilta liberaaleille byrokratioille. Kuvattu historiallinen prosessi päättyi kylläkin kuninkaan kannalta lopulta huonosti, koska monarkia sai kasvavan valtansa toimimaan ainoastaan työväenluokan avulla, kuningas pystyi käyttämään valtaansa vain sen avulla. Kuningas uskoi oikeuslaitoksen ja hallinnon työväenluokalle, joka huomasi kontrolloivansa kaikkia valtion toimintoja. Sen takia viimeinen vaihe tässä prosessissa oli vallankumous. Kun valta liukui uuden luokan käsiin, valtio ei ollut enää kuninkaallisen vallan hallinnassa. Kaikki mitä jäi jäljelle oli kuninkaan ja uuden luokan voimainmittelö, viimeinen kapina. Ketä vastaan? Miestä vastaan, joka oli unohtanut, että hän oli viimeinen aristokraatti, jolla vielä oli valtaa; kuningasta vastaan. Kuningas syrjäytettiin vallasta ja lopulta mestattiin. Liberaalit yrittävät unohtaa tämän ja toivovat, ettei heille käy maahanmuuttajien kanssa lopulta samoin.

Villi-ihminen on poliittisen filosofian mukaan mies joka käy vaihtokauppaa tavaroilla, palveluksilla, vastavuoroisilla lahjoilla ja oikeuksilla. Jos hän vaihtaa oikeuksia, hän perustaa yhteiskunnan ja valtajärjestelmän. Jos hän vaihtaa tavaroita, palveluksia ja vastavuoroisia lahjoja, hän perustaa vaihtelevantasoisen sosiaalis-taloudellisen järjestelmän tai yhteiskunnan. Konservatiivit eivät ole villi-ihmisiä. Konservatiivit muistuttavat jossain määrin barbaareja. Barbaarit ovat monilta osin villi-ihmisten vastakohtia. Villi-ihmiset elävät toistensa kanssa villissä tilassa, mutta kun heidän sosiaalinen yhteistyönsä ja järjestelmänsä etenee riittävän pitkälle, he lakkaavat olemasta villi-ihmisiä. Barbaari on henkilö, joka voidaan ymmärtää, karakterisoida ja määritellä ainoastaan suhteessa sivilisaatioon; barbaari elää sivilisaation ulkopuolella. Ei voi olla olemassa barbaareja, ellei jossain ole vähintäänkin yhtä sivilisaation saareketta, jonka ulkopuolella barbaarit elävät ja jota vastaan he taistelevat. Barbaarit samanaikaisesti halveksivat ja vihaavat, ja himoitsevat ja haluavat sivilisaatiota. Barbaarit eivät voi elää, eivätkä pysty elämään ilman sivilisaatiota. Barbaarit haluavat samanaikaisesti ja keskenään ristiriitaisesti tuhota ja ottaa haltuun sivilisaation. Barbaarit vaanivat vallankäytön rajamailla ja kaupunkien tai valtakeskusten liepeillä. Toisin kuin villi-ihmiset, barbaarit eivät ilmesty luonnollisesta ympäristöstä. Barbaarit syntyvät ainoastaan sivilisaation olemassaolosta ja konfliktista sen kanssa. Barbaarit eivät jätä jälkeään historiaan perustamalla yhteiskunnan tai sivilisaation, vaan läpäisemällä sivilisaation puolustukset, sytyttämällä sen tuleen ja tuhoamalla sen. Barbaarien jälki jää historiaan useimmiten ainoastaan sivilisaation historiankirjoituksen ansiosta. Villi-ihminen on vaihdannan vektori, barbaari on dominoinnin vektori. Toisin kuin jotain tuottava ja vaihtava villi-ihminen, barbaari ottaa haltuun, anastaa, ryöstää ja takavarikoi. Barbaarin suhde omaisuuteen on aina toissijaista; hän anastaa muiden ihmisten kehittämää, suunnittelemaa, valmistamaa ja tuottamaa omaisuutta, ja pakottaa muut palvelemaan itseään. Hän pakottaa muut viljelemään maataan, huolehtimaan hevosistaan, valmistamaan hänen aseensa, jne. Hänen vapautensa perustuu siihen vapauteen, jonka muut menettävät. Toisin kuin villi-ihminen, barbaari ei koskaan luovuta valtaansa, vapauttaan ja etuoikeuksiaan, tai neuvottele niistä, tai tee niiden suhteen kompromisseja. Villi-ihmisellä on ylenmäärin vapauksia, joista hän osittain luopuu lisätäkseen omaa ja yhteisönsä turvallisuutta, ja suojellakseen omaisuuttaan ja tavaroitaan. Kun barbaari saa valtaa, tai valitsee kuninkaan tai päällikön, hän ei tee niin luopuakseen etuoikeuksistaan tai joistain vapauksistaan, vaan lisätäkseen valtaansa ja voimaansa, tullakseen entistä mahtavammaksi ryöstäjäksi, varkaaksi ja raiskaajaksi, tullakseen hyökkääjäksi, joka luottaa enemmän omaan voimaansa. Siten barbaari perustaa valtajärjestelmän lisätäkseen omaa voimaansa. Barbaarin unelmahallitus on autoritaarinen sotilashallinto, joka ei perustu laaja-alaisiin yhteiskunnallisiin sopimuksiin ja siviilioikeuksien myöntämiseen. Villi-ihminen voi olla jalo villi, vaikka joutuisimme myöntämään, että hän on tehnyt joitain pahoja tekoja, ja että hänessä on joitain vikoja. Voimme havaita villi-ihmisen valmiudessa vastavuoroisuuteen, sovittelevuuteen, kompromisseihin, sopimuksiin ja sosiaalisuuteen tietynlaisen juridisen hyvyyden. Liberaaleille maahanmuuttajat ovat nykyajan jaloja villejä. Barbaari taas on paha ja pahantahtoinen, vaikka joutuisimme myöntämään, että hänessä on joitain hyviä ominaisuuksia. Barbaari on täynnä röyhkeyttä ja hän on epäinhimillinen, juuri sen takia, että hän ei ole luonnon ja vastavuoroisen vaihtokaupan ihminen; hän on dominointiin pyrkivä henkilö luonnontilan ja sivilisaation harmailla välivyöhykkeillä. Tiivistettynä konservatiivit muistuttavat barbaareja, jotka ovat riippuvaisia sivistyneestä keskuksesta, hyökkäävät sitä vastaan ja haluavat tuhota sen, mutta eivät osaa itse tuottaa ja ylläpitää sellaista.

Pohjimmiltaan liberaali valta päättää ihmisten elämästä ja kuolemasta, ja antaa niihin liittyvät oikeudet, säännöt, lait, velvollisuudet, määräykset, jne. Siksi ihmiset ovat eläessään liberaalin vallan kannalta elämän ja kuoleman suhteen neutraalissa välitilassa, jonka valta päättää suuntaan tai toiseen, joko yksilö-, ryhmä- tai populaatiotasolla. Toisin sanoen kansalaiset ovat liberaalille vallalle samanaikaisesti eläviä ja kuolleita. Vanhan ajan kuningasvallan aikana viholliset olivat poliittisia, kulttuurillisia tai uskonnollisia vihollisia, joita voitiin tappaa sodankäynnissä ja taisteluissa. Liberaali biovalta on samanaikaisesti järjestys- ja kurinpitovaltaa, ja säätelyvaltaa. Järjestys- ja kurinpitovalta koskee yksilöitä, säätelyvalta koskee populaatiotason ilmiöitä. Biovalta säätelee elämää, terveyttä, sairauksia, riskejä, onnettomuuksia, kuolemaa, työtä, tuotantoa, taloudellista toimintaa, poliittista toimintaa, jne. Liberaali biovalta näkee maailman pohjimmiltaan ateististen, maallisten ja materialististen linssien läpi, ja toimii sellaisten periaatteiden mukaisesti. Tätä ei muuta edes se, jos ja kun enemmistö liberaaleista jossain maassa on kristittyjä. Rasismi on liberaalin biovallan kontekstissa kuolemafunktio, tappamisen ennakkoehto, joten liberaalit eivät siksi halua liittää sitä mukaan vallankäyttönsä prosesseihin. Rasismi tekee liberaalin biovallan kontekstissa vastustajista biologisia vihollisia, jotka estävät, haittaavat tai tuhoavat olemassaolollaan ja toiminnallaan populaation, rodun tai muun ryhmän hyvinvointia, elämää, menestysmahdollisuuksia, lisääntymistä ja/tai laajentumista. Rasismi tekee liberaalin biovallan kontekstissa vastustajista biologisen taudin, joka täytyy tuhota, nujertaa, alistaa, eristää, heikentää ja/tai tukahduttaa, biologisen taudin, jota täytyy estää kaikin käytettävissa olevin keinoin. Liberaalin biovallan kontekstissa rasismin määrittelemän biologisen taudin optimaalisin vastustuskeino on vastustajien täydellinen tappaminen ja tuhoaminen. Kansallissosialismi ja kansainvälinen sosialismi ovat noudattaneet samanlaista biovaltaa ja samanlaista rasismia, mutta liberaalit puhuvat vain  edellisen rasismista, koska kansallissosialismi on liberaalien poliittinen vastustaja, mutta sosialismin kanssa liberaalit ovat symbioosissa.

*****

Konservatismi on aina vallanvaihdon tai vallankumouksen, ja niihin liittyvän potentiaalisen uudistumisen, kehityksen, edistyksen tms. osa ja edellytys. Vallanvaihtajien poliittinen repertuaari koostuu aina kahdesta osasta, valtaapitävien poliittisen suunnan jarruttamisesta, estämisestä, hidastamisesta, hillitsemisestä, pysäyttämisestä, jne. (koska vallanpitäjien poliittinen suunta on väärä, huono ja/tai jumiutunut), ja uuden poliittisen suunnan synnyttämisestä, kehittämisestä, kiihdyttämisestä, kasvattamisesta, levittämisestä, jne. (koska uusi poliittinen suunta on edistyksellistä ja parempaa nykyiseen verrattuna).

Liberaalit pettävät itseään ja muita kaksiosaisella harhaluulolla, 1) Kaikenlainen kehittyminen ja edistyminen on mahdollista vain liberaalissa kontekstissa 2) Kaikki kehittyminen ja edistyminen on lineaarisesti nousevaa. Tämä pitää useimmiten paikkansa teknisissä asioissa, esimerkiksi tietokoneiden tehokkuuden kehityksessä niin kauan kuin sitä pystytään lisäämään, mutta useimmiten ei yhteiskunnallisissa asioissa. Suurin osa yhteiskunnallisista kehityskuluista menee haitallisiin, tuhlaaviin, tuhoaviin, vaarallisiin, tms. liiallisuuksiin, jos yhteiskunta kulkee liian kauan yhteen ja samaan suuntaan. Siksi yhteiskunnallisissa asioissa kehityksen edellytyksenä on useimmiten vaihtaa riittävän usein ja nopeasti suuntaa silloin kun kehityskulkujen todetaan muuttuneen tavalla tai toisella haitallisiksi. Se on konservatiivista yhteiskunnallista edistystä. Itseasiassa suurin osa kehityskuluista on haitallisia jo alusta lähtien ja siksi ne on syytä pysäyttää jo alkuunsa tai korvata ne toisella kehityssuunnalla. Haitallisia tai haitallisiksi muuttuneita yhteiskunnallisia kehityskulkuja ovat esim. byrokratian paisuminen; verokuormituksen kasvaminen; maahanmuutto; seksuaalimoraalin liberalisoituminen; avioliittoinstituution rapautuminen; narsismin lisääntyminen; sosiaalisten suhteiden heikentyminen, väheneminen ja liiallinen virtualisoituminen; jne. Konservatiivit usein kokeilevat ja testaavat uusia asioita osassa systeemiä tai systeemin ulkopuolella ennen laajempaa potentiaalista käyttöönottoa; tai vaihtoehtoisesti (tai täydentävästi) tutkivat tarkasti muiden yhteiskuntien ja yhteisöjen negatiivisia ja positiivisia kokemuksia vastaavista asioista ennen potentiaalista käyttöönottoa. Konservatiivit pyrkivät tekemään kehityksestä mahdollisimman helposti ymmärrettävää ja omaksuttavaa jokaisen henkilön tason mukaan; asteittaista ja vaiheittaista; ja paikallisiin oloihin sopivaa ja paikallisesti hallittavaa. Konservatiivit pyrkivät välttämään korkeiden hierarkioiden huipuilta saneltua etäistä, tuntematonta, vierasta muutosta, ja liian yhdenmukaista, liian laaja-alaista ja/tai kaikenkattavaa muutosta.

Historia on tärkeää konservatiiveille ja vallanvaihtajille. Historia kertoo lukuisista erilaisista vallan ja politiikan vaihtoehdoista, joita voidaan vertailla keskenään, nykytilanteeseen ja tulevaisuudensuunnitelmiin, ja joista voidaan oppia. Historian avulla voidaan analysoida ja arvottaa nykyistä moraalia, kuten vapautta, lojaalisuutta, ystävyyttä, pyhitettyjä asioita, hyväntekeväisyyttä, auttamista, ja oikeudenmukaisuutta. Historian avulla voidaan arvioida ihmisten taipumuksia, asenteita, ajattelua, ja opittuja tapoja ja suhtautumisia, ja koulia niitä parempaan suuntaan. Historian avulla voidaan muodostaa kestäviä poliittisia suuntia, jotka eivät ole median; tulevaisuuteen tai nykyisyyteen liittyvien haavekuvien; poliittisen painostuksen ja kiristämisen; ohimenevien yhteiskunnallisten ideologioiden; tms. horjutettavissa.   Konservatiivien korkeimpien maallisten auktoriteettien on suotavaa olla historiallisia viisaita filosofeja, valtiomiehiä ja oppineita, koska heillä on ajatonta viisautta; he eivät voi olla itsekkäitä, eikä heillä ole henkilökohtaisia intressejä; he eivät voi korruptoitua ja olla petollisia; nykyiset illuusiot, muodit, poliittiset virtaukset ja propaganda eivät heiluta heitä; he eivät pysty perustamaan tyranniaa, tukahduttavaa totalitaristista systeemiä tai kleptokratiaa; ja he johtavat neuvoilla, tiedolla ja viisaudella, eivät käskyttämällä ja vaatimalla. Yleisten ja partikularististen historioiden, traditioiden ja esi-isien kautta ihmiset voivat muodostaa voimakkaita, merkityksellisiä ja kestäviä identiteettejä; tarkoitusta elämälle; ja toimivan, rikkaan ja hyödyllisen kulttuurin. Edellisten valossa voidaan ymmärtää ne syyt, joiden vuoksi liberaalit haluavat suurimmalta osin häivyttää historian pois ihmisten tietoisuudesta tai tulkita historiaa ainoastaan liberaalissa viitekehyksessä. Historian tärkein merkitys liberaaleille on tuomita menneisyys moraalisesti ja kritisoida sitä; suhtautua historiaan halveksien, ylenkatseellisesti, vähätellen tai mitätöiden; esittää historia epäedullisessa valossa ja liberaali nykyisyys ja tulevaisuus kontrastina positiivisessa valossa; ja vakuuttaa historian avulla erilaisin keinoin, että mitään realistisia, järkeviä, humaaneja tai mahdollisia vaihtoehtoja liberaalille nykyisyydelle ja tulevaisuudelle ei ole; ja saada ihmiset uskomaan, että nykyisellä liberaalilla yhteiskunnalla ja jossain määrin liberalismia kehittäneillä tai edistäneillä historiallisilla henkilöillä on monopoli kaikkeen hyvään ja edistykselliseen. Ranskalainen Augustin Thierry kirjoitti kauan sitten: "Me uskomme olevamme kansakunta, mutta me olemme kaksi kansakuntaa yhdessä maassa, kaksi kansakuntaa, jotka ovat vastustajia sen takia mitä he muistavat ja siksi, että heidän tavoitteitaan ei voi sovittaa yhteen. Toinen niistä valloitti toisen. Tietysti jotkin vallanpitäjät ovat menneet voitettujen puolelle, mutta toiset, ne jotka pysyivät vallanpitäjinä, ovat yhtä vieraita kiintymyksillemme ja tavoillemme kuin jos he olisivat tulleet joukkoomme eilen, yhtä kuuroja vapauden ja rauhan sanoillemme kuin jos kielemme olisi heille yhtä tuntematon kuin esi-isiemme kieli heidän esi-isilleen. He menivät omaa tietään, eivätkä ottaneet opikseen meidän tavoitteistamme."

Kuninkaiden historiankirjoituksen tarkoituksena oli osoittaa kuninkaiden voitokkuus taisteluissa ja politiikassa; osoittaa kuninkaiden ylevyys ja mahtavuus; osoittaa pitkien arvokkaiden perinteiden ja käytäntöjen, ja suurten tapahtumien kuninkaille antama legitiimi oikeus oikeudenjakamiseen ja hallitsemiseen; todistaa kuninkaan jokaisen toimen merkittävyys; aiheuttaa pelonsekaista kunnioitusta ja sitoa ihmisiä kuninkaaseen ja kuninkaan järjestämään toimintaan; ja velvoittaa ihmisiä seuraamaan kuninkaan esimerkkiä tai noudattamaan hänen käskyjään; jne. Liberaalit kääntävät siten historian, ja nykyisyyden ja tulevaisuuden suhteen jossain määrin ylösalaisin verrattuna kuninkaiden historiankirjoitukseen. Kuninkaat pyrkivät tekemään myös kuninkaan nykyisyydestä ja tulevaisuudesta mahtavia ja tärkeitä, mutta ne olivat kuitenkin kuninkaille jossain määrin vähemmän tärkeitä kuin kuninkaan vallan legitimoiva ja kestäväksi tekevä historia.

Liberaalit vastustavat ja pyrkivät heikentämään Kristinuskoa seuraavien syiden takia: 1) Raamattu on sisällöltään suurelta osin kapinallinen ja vallankumouksellinen. Se sisältää paljon profeettojen tuomioita ja kritiikkejä vallanpitäjille. Kristinusko on ollut usein vaikuttimena vallanvaihdoille, kapinoille, kansannousuille ja vallankumouksille. 2) Kristitty pitäytyy korkeammissa Jumalallisissa motiiveissa ja päämäärissä, jotka ylittävät maalliset motiivit ja päämäärät. Kristinusko haittaa siten byrokratioiden työntekijöiden suunnitteluun perustuvaa populaation säätelyä ja manipulointia, populaatioon vaikuttamista. Ilman kristinuskoa ihminen katsoo sisälleen ja arvottaa asiat nautinnon, mielihyvän, kivun ja epämiellyttävyyden perusteella, jolloin systeemin on helppoa hallita häntä houkuttelemalla nautinnoilla ja palkinnoilla, ja uhkaamalla tai rankaisemalla kivulla tai epämiellyttävyydellä. 3) Toisin kuin liberaalia politiikkaa, Kristinuskoa on suhteellisen vaikeaa muokata tilanteiden ja tarpeiden mukaan sopivaksi. Siitä on kyllä olemassa erilaisia tulkintoja, mutta jos sen tulkintaa muokataan Raamatusta liikaa poikkevaksi, kristityillä on taipumus ennemmin tai myöhemmin palautua kohti Raamatun alkuperäistä tarkoitusta. Näiden syiden vuoksi liberaalit näkevät Kristinuskon liberalismia uhkaavana uskontona. Liberaalit pyrkivät hävittämään Kristinuskoa ateismilla ja materialistisella maailmankatsomuksella; heikentämään sitä ja muokkaamaan sitä kohti maallistunutta liberalismia (liberaali pseudo-kristillisyys); ja pakottamaan kristityt toimimaan erilaisin tavoin vastoin vakaumustaan liberaaleilla tavoilla, jolloin niistä muodostuu keinotekoisesti kristittyjen käytäntöjä, traditioita ja jopa vakaumuksia. Liberaalit kristityt osallistuvat Kristinuskon hävittämiseen, suurin osa halukkaasti, osa hiukan hidastellen, jarruttaen ja vastustellen, mutta kuitenkin aina lopulta taipuen liberaalien tahtoon.

Tiede on suurimmalta osin vallankäytön väline. Siten se poliittinen ryhmä, joka sattuu olemaan vallassa, tuottaa useimmiten keskuudestaan enemmän tiedettä kuin muut. Ja siten tieteen tuottaminen ei osoita hallitsevan poliittisen ryhmän suurempaa sivistyneisyyttä, kyvykkyyttä tai osaamista muihin ryhmiin verrattuna, eikä haastavien poliittisten ryhmien sivistymättömyyttä, kyvyttömyyttä, osaamattomuutta ja barbaarisuutta. Kun liberaalit aikanaan syrjäytyvät vallasta ja konservatismista tulee hallitseva poliittinen suuntaus, konservatiivit alkavat tuottaa viiveellä enemmän tiedettä kuin liberaalit. Liberaalien omien määritelmien mukaan konservatiiveista tulee vallan myötä sivistyneitä, kyvykkäitä ja osaavia, ja liberaaleista vallan menettämisen myötä sivistymättömiä, kyvyttömiä ja osaamattomia barbaareja. Hiukan samanlainen illuusio syntyy siitä vaikkapa siitä, että henkilö A on poliittisesti vähäpätöinen ja merkityksettömänä pidetty poliitikko, joka pyrkii Yhdysvaltain presidentiksi. Kun hän pääsee presidentiksi, hän saa virkansa myötä paljon aikaiseksi, ja oletetaan tässä kuvitteellisessa esimerkissä, että se on melkein kaikki posiitivista. Häntä pidetään sen takia vaikutusvaltaisena, osaavana, kyvykkäänä ja merkittävänä poliitikkona, valtiomiehenä. Todellisuudessa hän on se sama mies, joka hän oli silloin kun hän oli merkityksetön poliitikko. Vallanpitäjien valta ja voima luovat useimmiten kansalaisten mieliin illuusion vallanpitäjien positiivisista, muita paremmista ominaisuuksista, kansalaisten kritiikistäkin huolimatta. Ihmisillä on myös psykologinen taipumus nähdä valta ja voima hyvänä ja moraalisena. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kun aikuiset kirjoittavat lapsille eläinsatukirjoja, he kuvaavat usein leijonan eläinten kuninkaaksi, joka hallitsee moraalisesti muita eläimiä, ts. kirjailijat projisoivat käsityksensä moraalista leijonaan sen fyysisen voiman ja aggressiivisuuden perusteella. Todellisuudessa leijonan voimankäytössä ei ole yleisesti ottaen sen enempää moraalia kuin muidenkaan savannin eläinten toiminnassa, tai, jos halutaan olla tarkkoja, yleensä leijonaa sosiaalisemmilla eläimillä kuten norsuilla, simpansseilla ja mangusteilla on parempi moraali kuin leijonilla, vaikka leijonatkin voivat saalistaa ja puolustautua yhteistoimintaa tehden. Moraali tarkoittaa oman ryhmän jäsenten hyvinvoinnista, eduista ja olemassaolosta huolehtimista. Vallassaolijoilla on kyky ja taipumus käännyttää tieteentekijöitä laajasti oman poliittisen suuntauksensa kannattajiksi, siitä huolimatta, että tieteentekijöillä on toki myös omaa tahtoa, motiiveja ja tavoitteita. Näiden syiden takia liberaali valta saa lähtökohtaisesti ansiotonta etua sen kilpailijoihin ja haastajiin verrattuna.

Liberaali ideologia ei juurikaan innosta ja motivoi ihmisiä liberaaliin toimintaan itsessään, koska se on pohjimmiltaan vain sieluton, mekaaninen ja abstrakti yhteiskunnallisen systeemin poliittinen kehys. Liberaali ideologia on paremminkin ihmisten toimintaan, tunteisiin ja ajatteluun pakolla, vapaaehtoisesti, suostuttelemalla, kiristämällä, palkitsemalla tai (puoli)huomaamatta ujutettu tai kiinnitetty leima tai mielleyhtymä. Koska liberaali ideologia on monessa suhteessa, muttei poliittisesti, neutraali ideologia, se voidaan kiinnittää helposti laajaan ihmiselämän alueiden kirjoon. Esimerkiksi voimme sanoa, että Kristinusko toimi pyhimys Thomas Aquinasin filosofisen työnteon ja tuotannon jokapäiväisenä motivoijana, innostajana, ohjaajana ja neuvojana. Liberaali ideologia kiinnittyy ihmisten elämään ja toimintaan paremminkin esim. seuraavilla tavoilla 1) Auttavaisella ja anteliaalla henkilöllä X on paljon lämpimiä tunteita toisia ihmisiä kohtaan. Hänellä on tarve nähdä televisiossa koskettavia tarinoita hädänalaisistä ihmisistä ja kokea niihin liittyviä tunteita. Tunteidensa inspiroimana ja motivoimana hän ohjaa auttamishalunsa hädänalaisten auttamiseen. Televisio ohjaa hänet auttamaan sitä mitä media haluaa kulloinkin autettavan. Median koskettaviin tarinoihin liittyy saumattomasti poliittisia viestejä ja piiloviestejä, joiden perusteella X oppii yhdistämään liberaaleja avainsanoja omiin lämpimiin tunteisiinsa, esim. sellaisia toistuvia sanoja kuin liberaali, oikeudenmukaisuus, ihmisistä huolehtiminen, julkiset palvelut, syrjinnän vastustaminen, jne. Jos X:ltä kysytään mitä liberaali ideologia on ja miten se toimii, hänellä ei ole siitä mitään tietoa, mutta hänellä on kuitenkin varma tunne siitä, että liberalismi liittyy hyvyyteen, auttavaisuuteen ja lämpimiin tunteisiin, eli toisin sanoen hän tuntee, että liberalismin sisältö on hän itse, hänen tunteensa, ajattelunsa ja taipumuksensa. 2) Tutkija Y on poliittisilta taipumuksiltaan konservatiivi, mutta hänen on pakko omaksua yliopiston liberaalissa ilmapiirissä liberaali ajattelutapa saadakseen totuudenmukaisia ja positiivisia arvosteluja, ja päästäkseen etenemään urallaan. Liberaalin ideologian omaksuminen aiheuttaa hänelle vaihtelevassa määrin kognitiivista dissonanssia. Y:tä motivoi työssään ja tutkimuksessaan kiinnostus tutkimaansa alaan, kunnianhimo ja kohtuullisen hyvän toimeentulon hankkiminen. Vähitellen hän alkaa nähdä liberalismin tutkijoiden ja intellektuellien poliittisena edunvalvontavälineenä, ja yhdistämään sen siihen, että hänelle riittää töitä ja että hän saa työstään riittävästi palkkaa, koska muuta riittävän laaja-alaista edunvalvontakeinoa tai vaihtoehtoa ei ole. Liberaalin byrokratian asettamiin erilaisiin diversiteetti-, erityistuki- ja suvaitsevaisuusvaatimuksiin liittyvät ongelmat ja ylimääräiset työt aiheuttavat hänelle harmaita hiuksia, mutta hän yrittää parhaansa mukaan nähdä ne osana työnsä normaaleja vaatimuksia. Muilta osin, ylivoimaisesti suurimmalta osin, hän ei ajattele työssään ja elämässään liberalismia käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Häntä kuitenkin muistutetaan silloin tällöin liberaaleista ihanteista juhlapuheissa, palkintotilaisuuksissa, kollegoiden välisissä keskusteluissa, jne. Tämä lisää jonkin verran Y:n liberalismiin liittyviä positiivisia ja arvokkaalta tuntuvia assosiaatioita. Y tuntee liberaalin ideologian ja sen toiminnan hiukan paremmin kuin X. Hän voi keskustella tai väitellä siitä melko sujuvasti tavallisten ihmisten kanssa kommenttiosastoilla, mutta hänen tietonsa siitä ovat kuitenkin melko pintapuolisia. Tutkija Y tulee tunnetuksi liberaalina tutkijana, vaikka ei itse koe suurimmalta osin olevansa liberaali. Y pitää kuitenkin konformistisilla puheillaan ja toimillaan omalta osaltaan yllä muiden tieteentekijöiden liberaalia konformismia ja konsensusta. 3) Kuvitellaan, että jokin tässä blogissa esittämäni idea, kuten edellisessä kirjoituksessani käsittelemäni 'emouskomus' nousee yhtäkkiä poliittisen tutkimuksen keskiöön, poliittisen tutkimuksen tämän vuosisadan tärkeimmäksi ideaksi (Oikeassa elämässä en tietenkään odota sellaista, eikä emouskomus ole niin merkittävä idea). Media suitsuttaa emouskomusta ohjelmissaan ja artikkeleissaan, ja politiikan tutkijat käyttävät sitä lähtökohtanaan kehittäessään uusia ideoita. Emouskomukseen viitataan laajasti poliittisissa tutkimuksissa. Vaikka olen konservatiivi ja suuri osa tämän blogin sisällöstä on vallitsevan liberalismin kritisoimista, todennäköisesti hyvin nopeasti 'emouskomus' muuttuisi ihmisten mielissä liberaaliksi saavutukseksi, liberaalin tieteen edistymiseksi ja kehittymiseksi, ja liberaalin järjestelmän hyväksi ominaisuudeksi. Ainoastaan se, että olisin poliittisesti aktiivinen ja kuuluttaisin poliittisia näkemyksiäni jatkuvasti julkisuudessa, voisi estää tätä default toimintoa tapahtumasta. Samalla periaatteella liberaali systeemi omii ja leimaa tavalla tai toisella melkein kaiken liberaaleissa yhteiskunnissa tapahtuvan kehityksen tai oletetun kehityksen itselleen, omiksi saavutuksikseen, vaikka monet keksijöistä, tutkijoista, yritysjohtajista, yhteiskunnallisista vaikuttajista tms. eivät ole liberaaleja; ovat liberaaleja vaihtelevan suuruisen pakon takia; ovat hyvin löyhästi ja pinnallisesti liberaaleja tai vastustavat aktiivisesti liberalismia. Tämä sama ulottuu myös historiaan. Liberaalit kuvaavat usein Yhdysvaltain perustajaisät ja monet merkittävät Yhdysvaltain historialliset presidentit liberaaleina, vaikka nykyisten liberaalien standardien mukaan he olisivat "rasisteja", konservatiiveja, seksistejä, riistäjiä, jne. 4) Jne. Liberaali valta luo siten paljon oletettua vähemmän niitä erilaisia partikularistisia kehittymisiä ja edistymisiä, joita liberaalissa yhteiskunnassa tapahtuu.

Konservatiivien on valtaan päästessään helppoa tuottaa parempaa ja kustannustehokkaampaa tiedettä kuin liberaalien. Poistamalla liberaalien diversiteettiin liittyvän byrokratian ja tutkimuksen säästetään paljon rahaa, joka voidaan käyttää tieteen tekemiseen. Karsimalla yleisesti yliopistojen paisunutta byrokratiaa, rahaa riittää enemmän tutkimukseen. Valitsemalla tutkijoita pelkästään kykyjen mukaan tutkijoiden keskimääräinen kyvykkyys ja osaaminen paranee. Poistamalla tutkimukselta kaikki poliittisesti "korrektit" vaatimukset tieteentekijät pystyvät tuottamaan totuudenmukaisempaa ja parempaa tiedettä. Lopettamalla naistutkimuksen kaltaisen pseudotieteen säästetään rahaa, joka voidaan käyttää tuottavaan ja todelliseen tieteeseen. Vaatimalla psykologiselta ja erityisesti sosiologiselta tutkimukselta ei-poliittisuutta ja tieteen mukaisuutta, niiden keskimääräistä tasoa pystytään parantamaan merkittävästi. Jne.

En hyväksy "rasismi" -sanaa sivistyneeseen keskusteluun. Sen tarkoitus on mustamaalata poliittisesti traditionalistisesti hyvinä pidettyjä ominaisuuksia, kuten oman etnisen ryhmän puolustamista, lojaliteettia omaa etnistä ryhmää kohtaan, oman etnisen ryhmän ensisijaista auttamista, oman etnisen ryhmän preferoimista, oman etnisen ryhmän olemassaolosta huolehtimista, jne. Mutta käytetään  tämän kirjoituksen aikana "rasismi"-sanaa poikkeuksellisesti siinä merkityksessä kuin liberaalit sitä käyttävät. Liberaali valta näkee ihmiset ihmisresursseina, joita hyväksikäytetään taloudessa ja tuotannossa, organisaatioissa, poliittisessa toiminnassa, järjestöissä, jne.; laskennallisina ja abstrakteina yksikköinä ja numeroina / suhteellisen vähäisinä rahallisina arvoina; vallankäytön 'teknisten' tai abstraktien prosessien, manipulointien, toimenpiteiden, tutkimusten jne. objekteina; sattumanvaraisina, hetkellisinä ja suhteellisen merkityksettöminä materian konglomeraatteina, joiden ainoa todellinen arvo syntyy siitä, miten heitä pystytään hyödyntämään tai hyväksikäyttämään taloudellisesti tai valtapoliittisesti; jne. Kun sellaiseen ihmiskuvaan, ajatteluun ja toimintatapaan lisätään rasismi, on aivan luonnollista, että se voi johtaa massamurhaan tai kansanmurhaan.  Liberaalit projisoivat oman epäinhimillisen ideologiansa ja poliittisen taipumuksensa massamurhaamiseen konservatiiveihin, ja maalaavat siten itsensä sellaiseen poliittiseen umpikujaan, että he eivät voi muuta kuin vastustaa irrationaalisesti konservatiiveja. Se tietysti sopii monille liberaaleille poliittisesti, ja saa heidät uskomaan vastoin todellisuutta, että he puolustavat hyvää ja vastustavat pahaa, sisäistävät kaiken hyvän ja ulkoistavat kaiken pahan. Samasta poliittis-filosofisesta lähteestä syntyy osittain myös liberaalien ylikorostetun poliittisen huolehtimisen, välittämisen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkimisen kulttuuri. Liberaalit olettavat sen toimivan vastapainona rasismille / kuolemafunktiolle, jolla liberaalit pitävät taipumuksensa massamurhaamiseen loitolla. Liberaalit pyrkivät globaaliin valtaan, joka tarkoittaa käytännössä maailman ihmisten dominoimista ja alistamista liberaalin vallan alle pehmeillä, epäsuorilla, etäisillä tai välikäsiin perustuvilla vallankäytön keinoilla, tai jos ne eivät toimi tai riitä, kovilla vallankäytön keinoilla. Liberaalit pyrkivät siihen, että ihmiset tietävät vain hämärästi liberaaleista vallanpitäjistä ja eivät tiedä juuri mitään liberaalin vallankäytön menetelmistä. Tästä huolimatta ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä näkee niiden negatiiviset seuraukset omassa elämässään, yhteisössään ja yhteiskunnassaan, jotkut räikeästi, jotkut lievemmin, mutta suurin osa heistä ei osaa yhdistää niitä kuin enintään osittain liberaaliin vallankäyttöön. Liberaalit riistävät ja ryöstävät monin tavoin maailman asukkaita, eivät vielä aivan tasa-arvoisesti kaikkialla, mutta siihen he pyrkivät mm. maahanmuuton, verotuksen, globaalin talouden, yhdenmukaistamisen, sosiaalisen atomisoimisen, kansainvälisten byrokratioiden ja kansainvälisten sopimusten avulla. Liberaalit puhuvat jatkuvasti erilaisten ihmisten puolesta, mutta heidän poliittiset ja taloudelliset toimenpiteensä, ja manipulointinsa paljastavat, että he tavallaan vihaavat ja vastustavat erilaisuutta, ja pyrkivät hävittämään sen asteittain maailmasta.

Konservatiiveilla on erilainen ihmiskuva, maailmankuva, politiikka, 'ideologia', poliittiset tavoitteet ja motivaatiot kuin liberaaleilla. Konservatiiveilla on monia motiiveja ja periaatteita, jotka toimivat rahan ja materian hankkimisen ja vallantavoittelun vastapainona. Konservatiiveille monenlaiset vapaudet ovat tärkeitä, erityisesti ihmisten ja yhteisöjen laajat vapaudet elää, toimia, puhua, rakentaa ja omistaa haluamillaan tavoilla byrokratioiden tai valtioiden puuttumatta niihin. Byrokratiat ja valtiot ovat nykymaailmassa suurimpia ja merkittävimpiä dominoijia ja alistajia, joten niiden vallan rajoittaminen on tärkeää ihmisten itsemääräämisoikeuden ja vapauden takaamiseksi. Konservatiivit pyrkivät hajautettuun valtaan.

Konservatiivien mukaan yhteisöihin kuuluminen on viime kädessä vapaaehtoista, siitä huolimatta, että niistä eroamiseen on usein vaihtelevanasteisia psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia kynnyksiä. Kynnyksien olemassaolo takaa sen, että yhteisöistä eroajat haluavat selkeästi erota ryhmästä, heillä on selvä tahto ja tarve erota ryhmästä, he eivät tee sitä hetken mielijohteista tai vähäisten syiden takia. Siksi yhteisöistä eroamisen kynnykset ovat hyviä asioita. Ihmiselle sosiaaliset motiivit ja tarkoitukset ovat voimakkaimpia ja tärkeimpiä motiiveja ja tarkoituksia. Ollakseen vapaa ihmisillä täytyy olla vapaus toteuttaa sosiaalisia tarpeitaan ja motivaatioitaan muodostamalla yhteisöjä ja ryhmiä. Yhteisöön liittyessään ihminen luopuu joillain elämän alueilla pienestä määrästä autonomiaansa saavuttaakseen sosiaalisia tavoitteitaan. Se ei periaatteessa eroa avioliitosta, jossa luovutaan pienestä määrästä autonomiaa perheen perustamisen takia. Vapaus on siis myös sitä, että voi luopua osasta vapautta tasapainottaakseen sen muiden tarpeiden ja tavoitteiden kanssa, toteuttaakseen muita tarpeita ja tavoitteita. Vapaus ei ole konservatiiville itseistarkoitus, ja sen arvo voidaan määrittää vain yhdessä muiden arvojen kanssa. Kuten perheet, yhteiskunnat, kaupungit, yritykset tai mitkä tahansa sosiaaliset kokonaisuudet, yhteisöt voivat olla hyviä tai huonoja. Hyvillä on taipumus säilyä ja menestyä, huonoilla on taipumus kurjistua ja hajota. Hyvät yhteisöt ovat lähes aina sellaisia, että yhteisön jäsenet kohtelevat toisiaan oikeudenmukaisesti, humaanisti ja hyvin, ja niissä on hyvä elää. Konservatiivien mukaan ihmisten vapauteen kuuluu se, että he yrittävät erilaisia sosiaalisia yhteenliittymiä, ja ne voivat joko onnistua tai epäonnistua. Jos yhteisöistä tai ryhmistä pyritään tekemään ulkopuolelta määrättyjen abstraktien ja universaalien normien, sääntöjen, rangaistusten tms. avulla onnistuneita, tasa-arvoisia, oikeudenmukaisia ja hyväksyttäviä, päädytään eräänlaiseen diktatuuriin, totalitarismiin tai tyranniaan, joka tuottaa huonoja, heikkoja ja hajoamiseen taipuvaisia yhteisöjä, estää ihmisten sosiaalisen ja yksilöllisen vapauden ja autonomian, ja luo huonon ja alistavan yhteiskunnan. Kun hyvillä yhteisöillä on taipumus säilyä ja menestyä ja huonoilla heiketä ja hajota, ja yhteisöillä on mahdollisuus toimia ilman ulkopuolista ohjausta ja dominointia, syntyy tavallaan yhteisöjen evoluutio,  joka johtaa parempien yhteisöjen valikoitumiseen ja kehittymiseen.

Konservatiivit näkevät maailman reviireinä tai ekolokeroina, jossa jokaiselle ihmiselle, ryhmälle ja kansalle on sijaa ja tilaa. Konservatiiveille hyvät rajat tekevät hyviä naapureita. Vaikka konservatiivien retoriikka ei aina paljasta sitä suoraan, konservatiivit puolustavat käytännön toimillaan maailman ihmisten monimuotoisuutta ja erilaisuutta, heidän olemassaoloaan ja menestystään. Konservatiiveilla diversiteettiin liittyvän retoriikan ja käytännön toimien 'ristiriita' on useimmiten päinvastainen kuin liberaaleilla. Konservatiivit eivät periaatteidensa takia tavoittele kenenkään dominoimista tai alistamista. Konservatiivit pyrkivät hallitsemaan vain itseään ja omaa ryhmäänsä. Konservatiivit eivät pyri globaaliin valtaan. Lisäksi modernissa yhteiskunnassa tai maailmassa jonkin ulkopuolisen ryhmän dominoiminen ja alistaminen on haitallinen, vaivalloinen, hyödytön ja kallis taakka dominoivalle ryhmälle, joten sekin puhuu sellaista tavoitetta vastaan (tämä ei tietysti estä liberaaleja syyttämästä projisoiden konservatiiveja sellaisista aikeista). Konservatiivien ihmiskuva ja ihmisille antama arvo perustuu vaihtelevina kombinaatioina uskontoon; historialliseen konservatiiviseen ja muuhun viisauteen; hyveisiin; traditioihin; kulttuuriin; sosiaalisiin ja yhteisöllisiin periaatteisiin ja tunteisiin; ja jossain määrin vakiintuneisiin käytäntöihin. Konservatiivien ihmisille antama ihmisarvo perustuu siten enemmän ihmisen yhteyksiin korkeampiin, suurempiin ja laajempiin voimiin ja kokonaisuuksiin ajallisesti, paikallisesti, sosiaalisesti ja metafyysisesti, kuin ihmiseen materiaalisena olentona tai hyödynnettävänä materiana, kuten liberaaleilla. Nämä tekijät suojelevat konservatiivien antamaa ihmisarvoa kaikissa tilanteissa, joten konservatiivit voivat puhua ja toimia paljon rajummin kuin liberaalit, eikä se silti johda koskaan massamurhaamiseen, tyranniaan, tms. Konservatiivi voi esim. kritisoida ankarasti rikollista ja kelvotonta maahanmuuttajaa ja karkottaa hänet takaisin kotimaahansa ilman että maahanmuuttajarikollisen ihmisarvo katoaa, tai kritisoida rikollisuuteen taipuvaista maahanmuuttajaryhmää ja vaatia em. rikollisuuden kitkemistä ilman, että sen jäsenten ihmisarvo katoaa. Lisäksi karkotetulla maahanmuuttajalla (tai kritisoidulla maahanmuuttajaryhmällä) on myös se ihmisarvo, jonka hän itse, hänen sosiaalinen ryhmänsä, uskontonsa, kulttuurinsa, traditionsa, jne. hänelle antavat. Liberaaleilla, joilla on materialistinen maailmankuva, ainoastaan sosiaalisesti konstruoidut ei-loukkaava sensitiivinen retoriikka ja ei-luokkaavat sensitiiviset toimenpiteet erottavat liberaalia massamurhaamisesta, tyranniasta, tms. Kun konservatiivit käyttävät kovaa retoriikkaa tai kovia toimenpiteitä, liberaalit projisoivat oman poliittisen psykopatologiansa konservatiiveihin, ja tulkitsevat konservatiivien pyrkivän massamurhaamiseen tai tyranniaan, tai ajautuvan sellaisiin, tai uhkaavasti lähestyvän sellaisia, tai keikkuvan sellaisten rajamailla, tai voivan joutua sellaisiin, tms. Suurelta osin tästä ilmiöstä johtuu myös liberaalien pyrkimykset sananvapauden tukahduttamiseen. Lisäksi liberaalit pyrkivät estämään sananvapauden tukahduttamisella oman valtansa ja asemansa kritisoimisen ja kyseenalaistamisen, ja siten tekemään niistä pysyviä. Konservatiiveille sananvapaus on välttämätöntä yhteiskunnan rationaalisen ja järkevän ohjaamisen varmistamiseksi. Näistä tekijöistä kumpuaa suurelta osin myös konservatiivien rehellisyys, ja liberaalien valehtelu ja vääristely.

Konservatiivit eivät voi olla vastuussa liberaalien poliittisista psykopatologioista, ja niihin liittyvistä perusteettomista ja virheellisistä poliittisista fobioista.

Hutteriittikristityt muodostavat pohjois-Amerikassa endogamisen ja etnosentrisen konservatiivisen yhteisöverkoston. Heidät leimattaisiin liberaalissa kontekstissa "rasisteiksi". Tästä huolimatta hutteriitit eivät ole koko Yhdysvalloissa asumisensa aikana, vajaan 150 vuoden kuluessa, tappaneet yhtään hutteriittia, eivätkä yhtään ulkopuolista. He auttavat mielellään ulkopuolisia silloin kun he tarvitsevat apua, vaikka pitäytyvät suurimmalta osin omiensa keskuudessa. Monet juutalaisten traditionaaliset yhteisöt ovat endogamisia ja etnosentrisiä, ja nekin leimattaisiin liberaaleilla periaatteilla "rasistisiksi". Silti niiden jäsenet tekevät paljon vähemmän murhia ja tappoja kuin heihin verrannolliset sekulaarit ryhmät keskimäärin. Suunnilleen sama pätee endogamisiin ja etnosentrisiin kaldealaiskristitty-yhteisöihin. Jne. Em. yhteisöt eivät alista, eivätkä riistä ketään.

Liberaalien retoriikassa liberaalien poliittinen vastustaminen muuttuu sotaisuudeksi ja sodaksi. Vallassa olevat haluavat aina täyttä yhteiskunnallista rauhaa, ja ristiriitojen, kiistojen ja erimielisyyksien puuttumista, myös Stalin, Mao ja Pol Pot, jotta he voivat tehdä sitä mitä haluavat ilman häiriöitä ja esteitä. Ns. neutraali ja abstrakti oikeudenmukaisuus ja oikeudenkäyttö on aina vallan puolella, sen puolella, joka on muiden yläpuolella jakamassa oikeutta. Todellista oikeudenmukaisuutta ei voida arvioida universaaleista abstrakteista periaatteista käsin, vaan kunkin ryhmän epäoikeudenmukaisuuden tai oikeudenmukaisuuden kokemuksista, ja näistä syntyvistä poliittisista kiistoista, neuvotteluista, tavoitteista ja voimainkoetuksista, siitä huolimatta, että liberaalit lietsovat keinotekoisesti erilaisten ihmisryhmien omaa valtaansa tukevia epäoikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemuksia, jotka on kalibroitu tuottamaan liberaaleja vaatimuksia tai hyväksyntää liberaaleille byrokratioille. Liberaalien abstrakteille oikeudenmukaisuusperiaatteille on ehkä helpompi saada ihmisten hyväksyntä silloin kun ne eivät liity mihinkään ihmisten elämässä, eivätkä merkitse heille mitään konkreettista, mutta vasta silloin kun ihmiset joutuvat eri tavoin liberaalin vallan alaisiksi ja liberaalien toimenpiteiden kohteeksi, he voivat arvioida ja analysoida sitä, ovatko liberaalien valta, lait ja oikeudenmukaisuus hyviä vai huonoja. Päätellen liberaalien vallan, lakien, velvoitusten ja määräysten saamasta lisääntyvästä vastustuksesta, ne ovat ihmisille huonoja ja epäoikeudenmukaisia.

Liberaalit pyrkivät usein yhdistämään konservatiivit Adolf Hitleriin ja kansallissosialisteihin. On kuitenkin osoitettu, että Hitler ja kansallissosialistit olivat vasemmistolaisia ja "edistyksellisiä", jotka kehittyivät liberaalien ja kommunistien kanssa samasta progressiivisten vasemmistolaisten liikkeiden alkujuuresta. Niillä on pohjimmiltaan samanlainen materialistinen näkemys politiikasta, ihmisten olemuksesta, maailmasta, moraalista, sodasta, vallasta, valtataistelusta, jne. On totta, että liberalismin, kommunismin ja kansallissosialismin välillä on ideologisia, periaatteellisia ja menetelmiin liittyviä eroja, mutta niille kaikille todellisuuden syvin olemus on materialistinen, tekninen ja abstrakteihin periaatteisiin perustuva biovalta, joka määrittää, muokkaa ja manipuloi kaikkia ihmiselämän ja yhteiskunnan osa-alueita. Niiden kaikkien ainoana lopullisena tavoitteena on laajentua hallitsemaan koko maailmaa, eivätkä ne pysty keksimään syvempää ja tärkeämpää lopullista tarkoitusta, merkitystä ja motivaatiota itselleen ja toiminnalleen. Kaikki toimenpiteet ja teot ovat niille mahdollisia ja potentiaalisesti oikeutettuja vallan ylläpitämisen, puolustamisen ja lisäämisen vuoksi. Valtaa vallan vuoksi, kehämäisellä logiikalla. Eivät esim. kansainväliset suurpankkiirit tarvitse enää mitään materiaalista omaisuutta, tavaraa, asuntoja, autoja, vaatteita, tms. lisää. Heillä on jo todennäköisesti haluamansa perhe, jos he sellaista haluavat. He työskentelevät vain ja ainoastaan valtansa ja siihen liittyvän statuksen lisäämiseksi. Liberalismin, kommunismin ja kansallissosialismin ytimissä ovat ahneuden, kohtuuttomuuden ja harkitsemattomuuden paheet. Liberaali biovalta voi aivan hyvin rikkoa kaikkia ideologisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia periaatteitaan kotimaassa ja/tai ulkomailla, jos se katsoo sen vallan kannalta tarpeelliseksi, tai opportunisesti hyödyllisemmäksi kuin siitä syntyvät haitat tai vastustus. Siten liberaalien oman näkemyksen mukaan perustavimmalta kannalta katsottuna liberaali, kommunistinen ja kansallissosialistinen valta ovat kaikki samanlaista biovaltaa, sillä erotuksella, että liberaalissa biovallassa kuolemafunktio on heikko, kun taas kommunistisessa ja kansallissosialistisessa biovallassa kuolemafunktio on voimakas. Hitler ja Stalin olivat siis pohjimmiltaan liberaaleja.