Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Liberaali Politiikka on Orjuuden Seuraus (edit)

Yhdysvalloissa liberaalikonservatiivit ja liberaalit ovat kiistelleet pitkään siitä, pitäisikö työntekijöille määrättyjä minimipalkkoja laskea, säilyttää ennallaan, nostaa vai poistaa kokonaan. Liberaalikonservatiivit ovat kannattaneet niiden laskemista tai poistamista kokonaan, liberaalit ovat kannattaneet niiden säilyttämistä ennallaan tai nostamista.

Liberaalikonservatiivien skenaarioissa aluksi alhaisella palkalla työskentelevä työntekijä on melkein kuin oppisopimuskoulutuksessa, joka antaa hänellä jalansijan työmarkkinoille ja antaa hänelle tarvittavat taidot, tavat ja tottumukset edetä työmarkkinoilla. Minimipalkan puuttuminen tukee ja antaa mahdollisuuksia nimenomaan köyhille ja huonossa asemassa oleville henkilöille, joiden on vaikea edetä työuralle normaaleja kouluttautumiskanavia pitkin. Jos heitä ei työllistetä aluksi alle minimipalkan, heitä ei työllistetä ollenkaan, ja silloin heillä on taipumus jäädä loppuelämäkseen sosiaalitukien, rikollisuuden ja pienten hämäräbisnesten varaan.

Liberaalien skenaarioissa minimipalkka turvaa työntekijöitä työnantajien hyväksikäytöltä ja antaa jokaiselle työntekijälle minimissäänkin riittävästi palkkaa kohtuulliseen elämään.

Kummatkin ovat väärässä.

Liberaalikonservatiivit ovat väärässä siksi, että heidän skenaarionsa toimii hyvin vain sellaisessa tilanteessa, jota ei enää ole. Jos Yhdysvaltoihin ei olisi suuntautunut massiivista pimeän tai harmaan halpatyövoiman maahanmuuttoa, työssä käyvien matala- ja keskipalkkaisten ihmisten ei tarvitsisi yrittää suojata työpaikkojaan ja palkkojaan mm. minimipalkalla. Suurin osa maahanmuuttajista on elänyt köyhää elämää slummeissa tai muuten vaatimattomissa oloissa verrattuna länsimaihin, joten he he hyväksyvät alhaisen palkan, elintason ja elämäntavan länsimaissa. Länsimainen työntekijä, joka yrittää säilyttää edes vaatimattomattoman länsimaisen elämäntavan ja standardit omassa elämässään ei pysty työskentelemään yhtä alhaisilla palkoilla, eikä voi kiertää ollenkaan tai läheskään samassa määrin veroja. Lisäksi maahanmuuttajat kuluttavat julkisia palveluja ja tulonsiirtoja, joiden rahoittamiseen he eivät useimmiten osallistu joko ollenkaan tai vain vähäisessä määrin. Se heikentää niitä. Julkiset palvelut ja tulonsiirrot ovat olleet monille matala- ja keskipalkkaisille tavallaan tulojen jatkeita ja/tai sairaus-, työkyvyttömyys- ja eläkevakuutuksia.

Liberaalit ovat väärässä siksi, että minimipalkasta ei tarvitsisi edes keskustella, jos liberaalit eivät olisi toimineet massiivisen maahanmuuttopolitiikan ja taloudellis-poliittisen korruption keihäänkärkinä. Ilman massiivista maahanmuuttoa tänäkin päivänä matalapalkkaiselle työntekijälle voisi olla normaalia edetä vaikkapa suuren yrityksen postin jakelijasta saman yrityksen toimitusjohtajaksi, jos oppiminen, kyvyt, tiedot ja osaaminen riittävät. Vain pieni osa heistä voisi päästä hierarkian korkeimmalle tasolle, mutta suurin osa heistä voisi silti nousta hierarkiassa. Kun halpatyövoiman määrä on ja pysyy suurena, työnantajilla ei ole insentiivejä houkutella tai lahjoa matalapalkkaisia työntekijöitä mahdollisuuksilla oppimiseen ja nousemiseen yrityksen hierarkiassa. Jos pelkkä matala palkka ei kelpaa jollekin työntekijälle, aina löytyy joku jolle se kelpaa, vaikkapa juuri jostain kehitysmaasta muuttaneelle henkilölle.

Lisäksi yritysten ja julkisen puolen välinen hyvä veli -korruptio ja systeemin säännöillä pelaaminen on syönyt suurelta osin loput matalapalkka-alojen idealisoidusta tarkoituksesta. Kun liberaalit ovat esim. luoneet suurelta osin julkisella tuella rahoitettuja puolen vuoden tai vuoden mittaisia matalapalkkaisia töitä työttömille yrityksissä porteiksi työelämään ja oppimismahdollisuuksiksi, tällainen työllistäminen on ollut yrittäjille niin halpaa ja houkuttelevaa, että kun puolen vuoden tai vuoden mittainen työjakso on ohi, yrittäjät eivät anna tukityöllistetylle normaalia työpaikkaa, vaan antavat hänelle potkut ja palkkaavat uuden tukityöllistetyn tilalle.

En laske näihin matalapalkkaisiin mukaan esim. niitä yliopisto-opiskelijoita, jotka rahoittavat opiskeluaan ja opiskelun aikaista elämäänsä matalapalkkaisilla töillä, mutta työllistyvät myöhemmin koulutuksensa mukaisiin paremmin palkattuihin töihin.

Suurelta osin näiden syiden takia matalapalkkaisilla työntekijöillä on menneitä aikoja suurempi taipumus pysyä köyhinä, oppimattomina ja hierarkian alapäässä, samoin kuin heidän lapsillaan. Liberaalit synnyttävät omilla toimillaan sitä köyhyyttä, jota he sitten tukevat ja pitävät yllä kalliilla, tehottomilla ja laiskuuteen kannustavilla sosiaalipoliittisilla ohjelmillaan.

Kolikon toinen puoli on se, että ammatilliset oppilaitokset, korkeakoulut ja yliopistot ovat omilla sektoreillaan poliittisesti pyrkineet ja päässeet lähes monopolistiseen asemaan akkreditoimaan työntekijöitä. Siitä seuraa se, että melkein kaikki muut väylät työuran nousuun on de facto täytynyt lainsäädännöllä ja muilla säännöillä tukkia. Opettajat ja oppilaitosten politiikka ovat suurimmalta osin liberaaleja. Opettajien ammattiyhdistykset ja oppilaitosten edustajat ovat vaikutusvaltaisia lobbausryhmiä, jotka rahoittavat suurilla summilla lähinnä Demokraattipuoluetta. Liberaalit ovat saaneet paljon tukea myös oppilaitoksissa koulutetuilta työntekijöiltä, jotka haluavat todistuksilleen ja diplomeilleen mahdollisimman suuren painoarvon. Oppilaitosten ulkopuoliset mahdollisuudet etenemiseen työuralla, kuten eteneminen yrityksen postin jakelijasta saman yrityksen toimitusjohtajaksi, eivät tue todistusten ja diplomien eksklusiivista painoarvoa.

Kun valtion rajat vuotavat koko ajan, koulutetuilla työntekijöillä on suurempi insentiivi ja pakko suojata työpaikkojaan mm. luvanvaraisilla ja byrokraattisesti ohjeistetuilla oppilaitoksilla; oppilaitosten byrokraattisesti ja poliittisesti määritellyillä oppilaskiintiöillä; standardoiduilla, valvotuilla ja lähes yhdenmukaisilla opetussisällöillä; ja virallisilla ja eksklusiivisilla koulutustodistuksilla.

Rajojen määrä yhteiskunnassa on suunnilleen vakio. Kun valtion raja melkein poistetaan, se täytyy korvata lisääntyvässä määrin lukuisilla pienillä ja suurilla yhteiskunnan sisäisillä kynnyksillä, rajoilla ja pullonkauloilla.

Koulutuksen standardoiminen mahdollistaa koulutuksen käyttämisen yhdenmukaistavan huomaamattoman tai avoimen poliittisen propagandan välineenä. Sitä mahdollisuutta on käytetty liberaalissa yhteiskunnassa täysimääräisesti. Toisin sanoen maahanmuutto johtaa osaltaan loogisesti siihen, että koulutus ja ihmisten ajattelu yksipuolistuu ja tyhmentyy. Tasapäistävästä koulutuksesta kärsivat kaikki, mutta sen etenemisessä yhteiskuntaluokissa on vaihteluita. Se vahingoittaa ensin jossain määrin enemmän alaluokkaa ja huippuälykkäitä, joiden on vaikeinta sopeutua tasapäistävään opetukseen, mutta kun alaluokka muuttuu lisääntyvässä määrin dysfunktionaaliseksi ja nerot karsiutuvat pois koulutusputkista jo ennen korkeampaan opetukseen pääsemistä, heistä johtuvat ongelmat ja poissaolot leviävät vahingoittamaan ja haittaamaan kaikkia yhteiskunnan ihmisiä.

Monilla kuumilla yhteiskunnallisilla väittelyillä, esim. minimipalkasta, ohjataan ihmisiä kiinnittämään huomio liian kapeisiin tai vääriin asioihin, vaihtoehtoihin ja mahdollisuuksiin. Sen sijaan, että puhutaan pelkästään minimipalkasta ja siihen välittömästi liittyvistä asioista, minimipalkka pitäisi yhdistää sen tärkeisiin ja laajoihin yhteiskunnallisiin juurisyihin ja seurauksiin.

***

Liberaalien historiallisen narratiivin mukaan Yhdysvalloissa 1960 -luvulle saakka Demokraatti -puolue oli "rasistinen" ja Republikaanipuolue oli suvaitsevainen. 1960 -luvulla tapahtui liberaali vallankumous ja kaikki "rasistit" siirtyivät republikaanien kannattajiksi ja kaikki suvaitsevaiset ihmiset siirtyivät Demokraattien kannattajaksi.

Todellisuudessa käytännöllisesti katsoen mitään siirtymää ei tapahtunut. Melkein kaikki vanhat poliitikot ja kannattajat pysyivät kummassakin puolueessa. Jotain toki muuttui 1960 -luvulla, mutta mikä?

Demokraatit harjoittivat ja kannattivat enemmän orjuutta kuin republikaanit. Yhdysvaltain sisällisodassa demokraatit puolustivat orjuutta ja republikaanit pyrkivät kumoamaan sen.
Orjuutta demokraatit perustelivat mm. sillä, että orjanomistajien tehtävänä oli sivistää orjia, toimia heidän opettajinaan ja ohjaajinaan, jotka ohjasivat heitä hyvään ja korkeammalle tasolle. Demokraatit olivat tärkeimmässä roolissa sodissa intiaaneja vastaan, joilla intiaaneilta ryöstettiin heille annetut ja luvatut maat ja myytiin ne uudisraivaajille (esim. Demokraattipuolueen perustaja presidentti Andrew Jackson, josta tuli intiaanisotien johtamisen myötä rikas maanomistaja ja orjanomistaja, jolla oli n. 300 orjaa). Demokraatit käyttivät eniten eurooppalaisia ns. sopimustyöläisinä, jotka olivat useimmiten huonommassa ja sidotummassa asemassa kuin orjat. Orjanomistajien täytyi työllistää orjat koko työiän ajan ja huolehtia orjista heidän elämänsä loppuun saakka. Orjilla ei ollut siksi juurikaan varaa teettää tehtäviä, joissa oli suuri loukkaantumisen tai loppuunpalamisen riski, muussa tapauksessa orjanomistaja olisi mennyt nopeasti konkurssiin. Jos sopimustyöläinen loukkaantui tai loppuunpaloi, hänet voitiin heittää kadulle ja ottaa uusi tilalle. Niinpä sopimustyöläisillä teetettiin raskaampia, vaarallisempia ja kuluttavampia tehtäviä kuin orjilla. Demokraattien politiikka on aina ollut korruptoituneinta, ja siinä on ollut eniten väärinkäytöksiä (esim. Tammany Hall). Jne.

Voimme ajatella Demokraattipuoluetta suurelta osin hyväksikäyttöön ja korruptioon perustuvaksi puolueeksi, jonka johtajiksi ja vaikuttajiksi on siksi valikoitunut henkilöitä, joilla on normaalia suurempi tarve ja taito valehdella ja selitellä ruusuisesti parhain päin toimintaansa.

1960 -luvun liberaali vallankumous oli oikeastaan vain jatkumo sille mitä oli aiemmin, vain hyväksikäytön kohderyhmät muuttuivat ja metodeihin tehtiin tarvittavia viilauksia. Ennen hyväksikäytettäviä olivat mm. mustat orjat, reservaattien intiaanit ja vasta saapuneet eurooppalaiset maahanmuuttajat. Kun 1960 -luvulla entisten kohderyhmien hyväksikäyttäminen vanhoilla tavoilla ei ollut enää mahdollista, Demokraattipuolue oli pakotettu muutoksiin. Demokraattipresidentti Lyndon B. Johnson, joka ajoi läpi kansalaisoikeuslait ja lisääntyvät tulonsiirrot mustille, oli vanhan linjan linjan "rasisti", joka totesi uudistuksistaan, että "Ne sitovat neekerit demokraattien plantaasille (demokraattien äänestäjiksi ja kannattajiksi, ja estävät heitä menemästä republikaanien tykö) kauas tulevaisuuteen."

Tärkeimmäksi yleisen hyväksikäytön kohderyhmäksi valikoituivat köyhät kehitysmaiden laittomat ja lailliset maahanmuuttajat, demonisoidut valkoiset veronmaksajat, sekä poliittisen hyväksikäytön kohteiksi kaikki vähemmistöt. Valkoisille on varmasti ollut disorientoivaa huomata, että se puolue, joka ennen puolusti tai näytti puolustavan heitä, teki heistä kasvavassa määrin eräänlaisia rikollisia, "rasisteja" joiden täytyy jatkuvasti hyvittää "rasismiaan" maksamalla paljon veroja ja taipumalla muiden ryhmien erityiskohteluun. Samalla häivytettiin ihmisten mielistä Demokraattipuolueen syyllisyys "rasistisesta" historiastaan sälyttämällä se geneeristen valkoisten harteille. Kaikista mustiin kohdistuvista tulonsiirroista, tukiohjelmista, sosiaalisista uudistuksista ja erityiskohteluista huolimatta, tai paremminkin niihin sisältyen, demokraattien eli liberaalien politiikassa on nähtävissä salattu passiivis-aggressiivinen suhtautuminen mustiin, joka on heijastus aiemmasta demokraattien aiemmasta avoimen negatiivisesta tai vihamielisesta suhtautumisesta mustiin. Kun demokraattien politiikka on johtanut mustien alueilla laajalti slummiutumiseen; kovan rikollisuuden voimakkaaseen lisääntymiseen; työttömyyden kasvuun; perheiden hajoamiseen; avioliiton ulkopuolisten lasten lisääntymiseen; kouluväkivallan ja -häiriöiden lisääntymiseen ja oppimistulosten heikkenemiseen; ei-mustien joukkomuuttoon pois mustilta alueilta; kauppojen evakuoimiseen mustilta alueilta; jne. ja lopulta monien mustien alueiden ja kaupunkien lähes täydelliseen romahtamiseen, liberaalit ovat olleet hiljaa, antaneet asioiden suurimmalta osin olla, eivätkä ole tehneet mustien ongelmille mitään, mikä olisi poistanut niitä tai edes lieventänyt niitä.

Nykyiset liberaalien rotuhierarkiat ovat ylösalaisin käännettyjä etelä-valtioiden demokraattien historiallisia hierarkioita. Niiden mukaan jokainen valkoinen on aristokraatti ja kuuluu aristokraattiseen ryhmään, ja siksi tyhmin ja sivistymättömin valkoinenkin on älykkäimmän, hyveellisimmän ja sivistyneimmän mustan yläpuolella. Tällä toisaalta sidottiin kaikki valkoiset orjuuteen perustuvan poliittisen järjestelmän kannattajiksi, vaikka orjanomistajia oli vain n. 10% väestöstä, mutta toisaalta myös estettiin rikkaita ja korkeassa tai vaikutusvaltaisessa asemassa olevia valkoisia kääntymästä köyhempiä valkoisia vastaan. Valkoista eliittiä velvoitettiin ajamaan huonompiosaisten valkoisten etuja. Nämä jälkimmäiset ovat tärkeitä minkä tahansa ryhmän solidaarisuuden, yhteistyön ja yhteishengen säilymisen kannalta. Vanhan sanonnan mukaan "aateluus velvoittaa", ja se tarkoittaa ensisijaisesti juuri tätä.

Nykyisin liberaaleissa uhrihierarkioissa jokainen "uhriryhmän" jäsen on uhriutumisen takia etuoikeutettu, ideologisesti tärkeämpi ja paremmin kohdeltu kuin kukaan "sortajaryhmän" jäsen, ja saa siksi "aristokraattista" kohtelua. Tällä erityiskohtelulla on todellisuudessa tarkoitus nostaa eniten niiden liberaalien sosiaalista asemaa, vaurautta ja merkitystä, jotka ovat "tuomareita" ja jakavat "oikeutta" ja "hyvityksiä" "uhreille", mutta toki etuja ja etuoikeuksia jaetaan runsaasti myös "uhriryhmille" ja niiden jäsenille. Tuomari on sortajien ja uhrien yläpuolella.

Poliittis-taloudellisella eliitillä on taipumus muodostaa poliittinen liitto vähemmistöjen ja alaluokan kanssa keskiluokkaa vastaan (high and low against the middle). Ennen demokraattien hyväksikäyttö rajautui suurimmalta osin Yhdysvaltojen sisälle, nyt se kattaa periaatteessa koko maailman. Vuoden 1965 maahanmuuttolaki takasi uusien kohderyhmien jatkuvan virran maahan.

Ku Klux Klan oli demokraattien lain ulkopuolella toimiva vaikutusvaltainen väkivaltaosasto, johon kuului suurimmillaan miljoonia jäseniä. Ku Klux Klanin johdossa oli paljon vaikutusvaltaisia demokraattipoliitikkoja, ja sillä oli läheiset ja lämpimät yhteydet moniin Yhdysvaltain presidentteihin. Nykyisin anarkistit ja väkivaltaiset etniset vähemmistöt toimivat demokraattien lain ulkopuolisina väkivaltaosastoina, samassa roolissa kuin Ku Klux Klan ennen. Hyväksikäyttäjä tarvitsee aina lain ulkopuolista väkivaltaa, uhkailuja ja pelkoa pitääkseen valtaansa yllä, koska hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu herättää aina voimakasta vastustusta niissä ihmisissä, joihin se kohdistuu. On totta, että Ku Klux Klan piti aidosti lakia ja järjestystä yllä esim. hirttämällä mustia, jotka olivat raiskanneet valkoisen naisen, mutta jos demokraattien toiminta ei olisi perustunut suurelta osin mustien hyväksikäyttämiselle ja kaltoinkohtelulle, nämäkin tapaukset olisi todennäköisesti voitu hoitaa tavallista laillista tietä. Ku Klux Klanin propagandassa sen politiikka ja toimet kuvattiin ensisijaisesti oikeudenmukaisiksi ja tasapuolisiksi. Nykyisin liberaalien poliittisessa filosofiassa ja propagandassa oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo (tarkoittaa käytännössä samaa kuin tasapuolisuus) ovat keskeisellä sijalla.

Demokraattien politiikkaan etelä-valtioissa kuului segregaatio, eli rotuerottelulait. Mustat eivät saaneet käyttää suurta osaa valkoisten ravintoloista, vessoista, juoma-automaateista, kaupoista, julkisista liikennevälineistä (tai jos saivat, heidän piti istua mustille varatuilla paikoilla); jne. Mustat eivät saaneet mennä naimisiin valkoisten kanssa, eivätkä käytännössä edes koskea valkoisiin. Mustat eivät saaneet toimia todistajina valkoisia vastaan oikeudessa, ainoastaan toisia mustia vastaan. Valkoiset voivat toimia todistajina ketä tahansa vastaan. Mustat eivät saaneet toimia merkittävissä julkisissa viroissa. Valkoiset asuivat omilla alueillaan ja mustat omillaan. Mustat saivat osallistua politiikkaan vain niissä rajoissa, joita valkoiset määrittelivät. Jne. Yhteisöllinen erottautuminen ja sisäryhmäavioliitot ovat hyviä ja legitiimejä toimenpiteitä, ja monet valkoiset ja ei-valkoiset ryhmät harjoittavat niitä ympäri maailman, mutta rotuerottelun laajuudessa ja yksityiskohtaisuudessa on nähtävissä myös se, että niillä tuettiin ja  pidettiin yllä valkoisten ylivaltaa suhteessa mustiin.

Nykyisin liberaalit järjestävät vähemmistöille "turvallisia tiloja" (safe spaces) yliopistojen tiloihin ja asuinalueille, joihin valkoisilla, konservatiiveilla ja/tai heteromiehillä ei ole asiaa. Liberaalien politiikan seurauksena Yhdysvaltoihin on syntynyt paljon ei-valkoisten alueita, jonne valkoiset eivät voi mennä ja joissa valkoisiin suhtaudutaan vihamielisesti ja väkivaltaisesti, tai lievemmässä tapauksessa automaattisesti kielteisesti. Valkoiset ja konservatiivit eivät saa puhua vapaasti yliopistoilla, tiedotusvälineissä, julkisuudessa ja julkisissa viroissa, toisin kuin vähemmistöt. Valkoisten oikeutta kokoontua ja toimia valkoisina politiikassa estetään, haitataan ja demonisoidaan aktiivisesti, mutta vähemmistöjen vastaavaa poliittista toimintaa tuetaan, suositaan ja pidetään hyvänä. Valkoisten hyvin vähäistä vähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa, ilkivaltaa ja raiskauksia paisutellaan suhteettomasti mediassa tai ne ovat kokonaan keksittyjä, mutta vähemmistöjen laajamittaista vastaavaa salataan ja selitellään parhain päin. Työväenluokkaista valkoista, jonka suurin valta on päättää oman ruokakassinsa sisällöstä, voidaan vähemmistöjen tai liberaalien toimesta syyttää ilman syytä tai naurettavien syiden perusteella ylivaltapyrkimyksistä suhteessa vähemmistöihin, ja tosiasioiden esilletuominen ei vapauta syytteistä. Jne. Tämänkaltaiset asiat ovat ylösalaisin käännettyä vanhaa etelä-valtioiden rotuerottelua, joka toimii nykyaikaisilla metodeilla ja välineillä, ja jossa etuoikeutettujen ryhmä koostuu laajasta vähemmistöjen sateenkaarikoalitiosta. Ylivaltaa käyttävät sateenkaarikoalitiota johtavat liberaalit.  

Demokraattipuolueeseen liittyy muutakin kuin vain negatiivisia piirteitä, eikä johtavassa asemassa olevien  demokraattien  motiivina ole pelkästään hyväksikäyttö ja ylivalta. Myös Republikaanipuolueessa ja sen historiassa on negatiivisia piirteitä.  Hyväksikäyttöä ja ylivaltaa on silti painotettava, koska juuri se erottaa merkittävimmällä tavalla Demokraatit Republikaaneista tai liberaalit konservatiiveista. Demokraatit hyväksikäyttävät enemmän ja sumeilemattomammin kuin Republikaanit, joten heillä on enemmän rahaa jaettavana, käytettävänä korruptioon ja houkuttelemassa ihmisiä Demokraattipuolueeseen, tai sen kumppaneiksi tai kannattajiksi. Siksi Demokraatit on hallitseva puolue Yhdysvalloissa, ja liberaalikonservatiivit muodostavat apupuolueen, joka raahautuu 10 - 20 vuotta liberaalien jäljessä. Liberaalikonservatiivit kannattavat sitä mitä liberaalit kannattivat 10 -20 vuotta sitten, luulevat sitä konservatiivisuudeksi ja yrittävät pysäyttää politiikan siihen. Demokraatit olivat ennen Rooseveltin presidenttikautta apupuolue, vähän samalla tavalla kuin Republikaanit nykyisin. Rooseveltin kaudesta alkoi demokraattien nousu, ja 1960 -luvun liberaalin vallankumouksen myötä osat vaihtuivat ja Demokraateista tuli hallitseva puolue.

On vaarallista perustaa politiikkaa jonkin ulkoryhmän hyväksikäytölle, koska se johtaa siihen, että oman ryhmän johtajat ja jäsenet tottuvat hyväksikäyttöön ja sen tapoihin, ja tulevat niistä riippuvaisiksi. Se lisää johtajien ja koko ryhmän henkistä, kulttuurista ja taloudellista korruptoineisuutta ja velttoutta. Kun ajat muuttuvat ja vanhat hyväksikäytön muodot vaikeutuvat tai käyvät mahdottomiksi, ja uusia mahdollisuuksia avautuu, johtajat kääntyvät korruptoituneisuutensa ja uuden tilanteen takia helposti omaa ryhmäänsä vastaan. He käyttävät sisäryhmäänsä vastaan suunnilleen samoja keinoja kuin ulkoryhmää vastaan aiemmin. Ensin he saattavat perustella sitä vanhalla sisäryhmää puolustavalla retoriikalla, mutta politiikan sisältö kertoo toisin, ja ajan kuluessa retoriikkakin muuttuu vastaamaan täysin politiikkaa.

10 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Edit on täydennys seuraavaan lauseeseen:

"Nykyisin anarkistit ja väkivaltaiset etniset vähemmistöt toimivat demokraattien lain ulkopuolisina väkivaltaosastoina, samassa roolissa kuin Ku Klux Klan ennen."

Valkea kirjoitti...

Testi nykyihmiselle, joka selvittää onko hän liian narsistinen tai muilla tavoin liian itsekeskeinen: Sano hänelle perustellusti, "Sinun täytyy muuttua, et ole hyvä tuollaisena kuin olet, sinun täytyy jalostua."

Jos seurauksena on suuttumusta (minua loukataan ja halveksitaan, minua ei saa loukata ja halveksia, minua et loukkaa ja halveksi); ahdistusta (minulta vaaditaan liikaa, minulta vaaditaan täydellisyyttä, minä en pysty siihen); jossain määrin paranoidista pelkoa siitä, että joku määräilee (minua yritetään dominoida, minua yritetään alistaa ja nujertaa); sanallista taistelua 'auktoriteetteja' vastaan (vain minä määrään elämästäni, ei kukaan muu, minä olen itseni ainoa auktoriteetti, minun tärkeyteni ja merkitykseni syntyy siitä, että päätän kaikista asioistani, taistelen automaattisesti, ajattelematta ja sokeasti kaikkia ulkopuolisia auktoriteetteja vastaan); masennusta (en kelpaa kenellekään, muut pitävät minua huonona ja riittämättömänä, olen huono ja riittämätön); ylenkatsetta (minä olen jo jalostunut ja sinun yläpuolellasi, sinun täytyy muuttua ja jalostua); halveksuntaa (sinä olet niin inhottava ja niin paljon alapuolellani, että en kuuntele sinua, en ota sinulta mitään vastaan, en edes katso sinua); pettymystä (minä odotin, että ystäväni ei koskaan sano minulle tuollaista); häpeää (sinä häpäisit minut kaikkien näiden ihmisten edessä sanomalla tuon); tai huolestumista (mitä tuon sanominen merkitsee, se merkitsee varmastikin jotain pahaa, minä aavistelen pahaa, jotain pahaa on tulossa tulevaisuudessa), silloin henkilö on liian narsistinen tai muilla tavoin liian itsekeskeinen.

Toisin sanoen melkein kaikki nykyihmiset ovat liian narsistisia tai muilla tavoin liian itsekeskeisiä. Kaikille edellä mainituille tunnereaktioille on yhteistä se, että henkilö käpertyy ja tarrautuu niillä omaan itseensä tai ainakin haluaisi kovasti käpertyä ja tarrautua, mutta ei koettujen sisäisten ja ulkoisten riittämättömyyksien, paineiden ja vaatimusten takia voi.

Ehkäpä parasta mitä nykyihmiselle voi sanoa on se, että sinä et ole niin tärkeä ja merkittävä, että sinun täytyisi käpertyä ja tarrautua itseesi. Voit ihan hyvin ottaa arkipäiväisiä ojennuksia ja järkeviä neuvoja vastaan muilta rauhallisin ja levollisin mielin, ja kun sovellat niitä omaan elämääsi kykyjesi mukaan, sinusta tulee parempi ja kehittyneempi ihminen, ystävä, perheenjäsen ja yhteisösi jäsen.

vieras kirjoitti...

Amerikan mustien enemmistö äänesti republikaaneja, sisällissodan jälkeisestä Reconstruction-ajasta 1930-luvulle New Dealiin asti. Demokraatti Franklin D. Roosevelt voitti 1932 vaalit ja oli virassa 1933-1945 kunnes kuoli. Presidenttiaikanaan Roosevelt alkoi tavoitella mustien ääniä. 1932 vaalissa hän sai 44 prosenttia mustien äänistä eli ei enemmistöä. 1936 vaalissa hän sai 71 prosenttia mustien äänistä republikaaniehdokkaan jäädessä 28 prosenttiin.

Republikaanit saivat vielä kohtaalaisesti mustien ääniä. Alla olevan mukaan 1956 vaalissa Dwight D. Eisenhower sai 39 prosenttia mustien äänistä. 1960 vaalissa Richard Nixon sai 32 prosenttia mustien äänistä.

http://www.factcheck.org/2008/04/blacks-and-the-democratic-party/


Mustista konsevatiiveista ja republikaaneista:

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_conservatism_in_the_United_States

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_African-American_Republicans


PragerU julkaisi muutaman videon asian tiimoilta:

https://www.youtube.com/watch?v=7VBAEJlR4pk

https://www.youtube.com/watch?v=g_a7dQXilCo

https://www.youtube.com/watch?v=UiprVX4os2Y

https://www.youtube.com/watch?v=MydjXCHoLo0

Valkea kirjoitti...

Kommenttini toisaalla.

Miksi Facebookissa tulee vastaan niin paljon enemmän tai vähemmän "leikkimielisiä" kyselyjä ja testejä, joilla on esim. sentyyppisiä otsikkoja kuin "Kuka historian suurmies olet?", "Mitä luonteenpiirteesi paljastavat sinusta?", "Mitä työtä tekisit, jos eläisit keskiajalla?", "Ymmärrätkö nämä 30 sivistyssanaa? (vain 1% vastaa kaikkiin oikein)", "Oletko enemmän maskuliininen vai feminiinen?", "Testaa keksijän taitosi", "Ketä diktaattoria muistutat eniten?", jne.

Näiden testien tekeminen, mahdollisesta typeryydestään huolimatta, vaatii paljon työtä, eikä sitä tehdä huvin vuoksi. Niiden tarkoituksena on kartoittaa Facebookin käyttäjien psykologiaa (persoonallisuus, tunne-elämä, kognitiiviset kyvyt, psykologiset taipumukset, seksuaalinen suuntautuminen, mielialojen vaihtelut, jne.) ja muuta henkilöön liittyvää tietoa (haaveet ja toiveet; tietous ja osaaminen; kulutustaipumukset; salaisuudet, joita henkilö ei kerro toisille ihmisille; pelkojen, inhojen ja epävarmuuden kohteet; luottamuksen, rakkauden ja kiintymyksen kohteet; elämän prioriteetit; poliittinen suuntauminen ja sen osatekijät; jne.).

Näistä kertyy nopeasti erittäin kattava profiili ihmisistä sekä henkilökohtaisella tasolla, että erilaisia kollektiivisina kokonaisuuksina. Niitä käytetään tehokkaaseen poliittiseen manipulointiiin; osto- ja kulutuskäyttäytymisen ohjaamiseen; tiedustelu- ja poliisiorganisaatioiden henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin riskianalyyseihin ja kattaviin tietokantoihin ihmisistä; ihmisten valvonnan tehostamiseen; eliitin kannalta epäilyttävien ystävä- ja kommunikaatioverkostojen hajottamiseen; jne.

Testejä ja kyselyitä tekevät psykologit, ja heitä avustavat tarpeiden mukaan muut ammattilaiset, mm. ohjelmoijat, markkinointiammattilaiset ja historioitsijat. Testien ja kyselyjen kaikki kysymykset voivat olla kontrolloijille hyödyllisiä, mutta useimmiten vakavahenkisiä hyötykysymyksiä on vähemmän, esim. 5 -15 kysymystä kolmestakymmenestä. Loput kysymykset ovat kontrolloijien kannalta turhaa puuta heinää, mutta leikkimielisten tulosten kannalta ehkä "tärkeitä". Näin salataan kyselyjen todellista tarkoitusta ja säilytetään paremmin illuusio leikkimielisyydestä ja/tai kuvitelma siitä, että tarkoituksena on todellakin selvittää esim. se mitä työtä sinä olisit tehnyt keskiajalla.

Testien leikkimielisyydellä vähennetään myös palkattujen ammattilaisten tarvetta, ja siten vähennetään kustannuksia. Kun psykologi suunnittelee hyötykysymykset hyvin esim. "Ketä historian diktaattoria muistutat eniten?" -testiin, hän voi itse liimata siihen päälle puuta heinää kysymykset ja suunnitella lopputulokset tietämättä historiasta ja diktaattoreista juuri mitään ja tarvitsematta historioitsijoiden apua. Puuta heinää -kysymysten ja lopputulosten tökeryys vain lisää osallistujien tunnetta siitä, että kyseessä on pelkkä mukava ja viihteellinen testi.

Vakavahenkisiä kyselyjä ja testejäkin on, joissa kaikki osa-alueet ovat ammattilaisten suunnittelemia ja tulokset ovat melkein kuin "virallisia" tuloksia. Näin testeihin saadaan mukaan myös ne, jotka eivät halua osallistua viihteellisiin hömppäkyselyihin.

Toisin sanoen osallistumalla Facebook -testeihin ja kyselyihin tuet Orwellilaisen liberaalin Isonveljen agendaa ja toimintaa Huxleyn Uuden Uljaan Maailman keinoin.

Tämä jättää ajatteleville ja viisaille ihmisille kaksi keinoa. Joko me emme vastaa näihin kyselyihin tai vastaamme tahallisesti kaikkiin kysymyksiin sattumanvaraisesti ja luovasti väärin, sillä tavalla, että vastaukset ovat pelkkää sekasotkua. Tämä sokaisee liberaalit kontrolloijat, ja tekee heistä tyhmiä, tietämättömiä ja järjettömiä, vielä suuremmassa määrin kuin he tällä hetkellä ovat.

Valkea kirjoitti...

Vieras,

kiitos informaatiosta.

Valkea kirjoitti...

Kommenttini toisaalla.

Alla on linkitetty Googlen työntekijän kirjoittama manifesti, jonka pohjalta liberaalit ovat kehittelemässä jälleen uutta noitavainoa. Manifestin kirjoittajan teksti on traditionaalisille konservatiiveille tuttua asiaa, johon on lisätty liberaaleja uskontunnustuksia, ja liberaalien vääristeltyjä ja stereotyyppisiä mielikuvia konservatiiveista.

Vai ovatko esim. perussuomalaiset osoittaneet mieltään sitä vastaan, että tietokoneiden teho lisääntyy liikaa, tai että ostamamme uudet tietokoneet ovat liian tehokkaita, tietokoneiden kehitys täytyy pysäyttää? Eivät tietenkään. Eivät konservatiivit vastusta geneeristä ja universaalia "muutosta", vaan he ovat valikoivia ja pyrkivät karsimaan huonoja ja tuhoisia muutoksia pois, ja edistämään hyviä muutoksia. Tätä järkevää valikoivuutta ja antautumattomuutta huonon ja pahan edessä liberaalit kutsuvat "muutosvastaisuudeksi".

Kun liberaali kirjoittaa liberaalien poliittisesti sensitiivisinä pitämistä asioista, hän joutuu aina lisäämään tekstiin poliittista oikeaoppisuuttaan osoittavia julistuksia. Tuloksena on ristiriitainen sekasotku; diversiteetti on ongelma, diversiteetti on vahingollista, mutta rakastan diversiteettiä, pidän sitä ainoana oikeana vaihtoehtona ja haluan sitä lisää. 2 + 2 = 4, mutta rakastan ja pidän tärkeänä sitä, että 2 + 2 = 8.

Kyseessä on liberaalien keskuudessa eräänlainen poliittinen itseteloitus; tekstin liberaalit uskontunnustukset kertovat minkälainen tekstin tulisi olla sataprosenttisesti ollakseen oikeaoppinen. Kun tekstissä on oikeaoppisuuden kanssa ristiriidassa olevia rehellisiä ja totuudellisia asioita, liberaalit uskontunnustukset muuttuvat syytöksiksi ja tuomioiksi rehellisiä ja totuudellisia asioita vastaan, ja vaatimuksiksi muille liberaaleille hyökätä toisinajattelijaa eli tekstin kirjoittajaa vastaan. Lisäksi uskontunnustukset kaivavat ymmärryksellisellä tasolla maata rehellisten ja totuudellisten asioiden alta, jolloin ne ovat heikompia lukijoiden mielissä tai kumoutuvat kokonaan.

Toisin sanoen noudattamalla liberaalien sääntöjä, määräyksiä ja käytäntöjä ei voi saada todellisuuteen ja rehellisyyteen perustuvia muutoksia aikaiseksi.

Liberalismi on siksi vaihtoehdottomuutta, yhden vaihtoehdon politiikkaa; liberaali eliitti kulkee tulevaisuuteen jäykkiä ja autoritäärisiä yksisuuntaisia raiteita pitkin. Koska ihmisten elämä ja ihmisten ympäristö on jatkuvassa muutoksessa, kukaan ei pysty vastustamaan geneeristä muutosta. Ihmiset pystyvät lopettamaan merkittävän maanpäällisen muutoksen omalta kohdaltaan vain lopettamalla elämisen, kuolemalla.

Siksi kysymys siitä ketkä ovat muutosvastaisia koskee vain sitä ketkä vastustavat vaihtoehtoja tai jopa niiden ajattelemista, ketkä kulkevat jäykkiä yksisuuntaisia kiskoja pitkin tulevaisuuteen, eivätkä pysty muuttamaan suuntaansa riippumatta siitä kuinka paljon ongelmia ja tuhoa yksisuuntaisuus aiheuttaa, kuinka vähäisiksi sen hyödyt muuttuvat ja kuinka paljon kestävää parempaa muilla vaihtoehdoilla, muilla suunnilla on tarjottavana.

https://jewamongyou.wordpress.com/2017/08/06/googles-anti-diversity-manifesto/

Valkea kirjoitti...

Halla-ahon myötä liberaalit poliitikot joutuvat ensimmäistä kertaa keskustelemaan avoimien vapaiden markkinoiden ehdoin maahanmuuttopolitiikasta, ja se on hyvä asia. Soini ei koskaan haastanut puheillaan, kirjoituksillaan ja politiikallaan sillä tavalla liberaalien maahanmuuttopolitiikkaa, että he olisivat joutuneet sanomaan jotain merkittävää, päinvastoin, liberaalit pystyivät esteettömästi rypemään kuvitelmissaan oman politiikkansa erinomaisuudesta. ....

Puolet sananvapaudesta on "pakkoa", toisin sanoen täytyy olla olemassa niin kiusallisia, merkittäviä, pakottavia, ärsyttäviä, kiinnostavia, tms. asioita, että ne suorastaan pakottavat puhumaan. Jos ja kun konservatiivit pitävät yllä liberaalien poliittisesti korrekteja puhekulisseja ja -konventioita, liberaaleille ei synny riittävää motivaatiota keskustelemiseen, vaan ainoastaan yksisuuntaisten tuomioiden jakamiseen konservatiiveille, jotka eivät ole "riittävän liberaaleja."

http://m.iltalehti.fi/politiikka/201708072200309838_pi.shtml

Anonyymi kirjoitti...

Valkea,

hieman pohdintaa alla.

1. Onko suomalaisten (ja ylipäätänsä eurooppalaisten) yksi ongelma se, että me emme yksinkertaisesti tiedä, millaista kansainvälisyyttä me haluamme, ja mitä me haluamme ottaa kansainvälisyydestä ja mitä emme? Emme ole kuin lastu laineilla ainoastaan liberaalin systeemin ansiosta, vaan myös siksi, että emme oikein itsekään tiedä mitä haluamme. Kun maahanmuutto aikaansaa dramaattisia ongelmia ja muutoksia, niin se toki huolestuttaa ihmisiä, mutta emme silti oikein osaa muotoilla, mitä haluamme? Ja pelkäämme myös, että se mitä haluamme on liian radikaalia? (Esim. afrikkalaisten ja aasilaisten turvpaikanhakijoiden tänne ottamisen lopettaminen, ja ei-länsimaalaisen maahanmuuton lopettaminen kokonaan).

En tarkoita tuolla, että tämän blogin kirjoittaja ja lukijat eivät tiedä, mitä haluavat maahanmuuton suhteen, vaan ongelma on se iso massa (70 %), joka ei tiedä.

2. Kuvitellaan, että jokaikinen suomalainen ajattelisi huomisesta lähtien kuten me. Millaiseksi Suomi muuttuisi 1-5 seuraavan vuoden aikana? Uskon, että ainakin seuraavia asioita tapahtuisi:

Suomalaiset alkaisivat ainakin vaatia EU:sta eroa; suomalaiset alkaisivat vaatimaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden Suomeen ja Eurooppaan ottamisen lopettamista, ja laivojen käännyttämistä pois Välimerellä;maahanmuuton kanssa työkseen tekemisissä olevat ryhtyisivät kaikenlaiseen avoimeen ja passiivis-aggressiiviseen vastarintaan, esimerkiksi Kelalla ja muissa julkisissa viroissa olevat antaisivat esim. somaleille ja afgaaneille hyvin nihkeästi ja vitkutellen neuvoja erilaisten tukien hakemisen suhteen, eivätkä järjestäisi heille perheasuntoja, vaan pikku koppeja;ihmiset pyrkisivät pikkuhiljaa muodostamaan tosielämän yhteisöjä ja vähentämään julkisen sektorin merkistystä elämässään, ja verojen maksamista yhteiskunnalle;perhesuunnittelu nostettaisiin entistä tärkeämpään asemaan kehitysyhteistyössä;ihmiset lukisivat enemmän nuivaa kirjallisuutta ja vähentäisivät liberaalin median kuluttamista.

3. Miten paljon auttaisi se, jos kaikki poliitikot (kunnallispoliitikot mukaan lukien) olisivat miehiä? Siis naisia ei valittaisi enää ollenkaan, eivätkä puolueet ottaisi listoilleen naisia. Mielestäni politiikan naisistuminen on yksi iso ongelma. Naisethan ajattelevat keskimäärin paljon subjektiivisemmin kuin miehet, eiväkä heillä ole oikein "sydäntä" tehdä kovia ratkaisuja, joita kuitenkin usein tarvitaan. Naisten empatia on myös miehiin verrattuna pinnallisempaa ja sirpaleisempaa. Mies tuntee syvää empatiaa, mutta rajatumpaa ihmisjoukkoa kohtaan.

Miten maahanmuuttopolitiikkaa ja politiikka muuttuisivat mielestäsi seuraavan 1-5 vuoden aikana, jos kaikki päättäjät olisivat miehiä?

4. Mitä suomalaiset noin yleisesti ottaen ajattelevat mielestäsi maahanmuutosta ja kansainvälisyydestä? Mielestäni suomalaisten mielessä ja alitajunnassa liikkuu suunnilleen tällaisia ajatuksia (osittain ristiriitaisia):

- Nykymeno on ongelma ja monella tavalla pelottavaa, mutta en oikein tiedä, miten sitä muuttaisi
- Jos otetaan, niin otetaan sitten naisia ja lapsia
- Tulkoot tänne, kunhan tulevat töihin ja maksavat veroja
- Tänne saa tulla, kunhan noudattaa yhteiskunnan sääntöjä ja lakeja
- Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ottamisen lopettaminen on jotenkin liian radikaalia, joten en uskalla kannattaa sitä. Ties mihin sellainen vielä johtaisi, natseihin?
- Vähemmistöt kasvavat liian nopeaa
- Tarvitsemme maahanmuuttoa, koska sekoittuminen tutkitusti lisää älykkyyttä ja parantaa immuunipuolustusta. Näin pieni kansa ei voi olla sisäsiittoinen. Maahanmuutto parantaa suomalaisten geeniperimää, koska valtamedia sanoo, että sekoittuminen on hyväksi. Maahanmuutto lopettaa suomalaisten sisäsiittoisuuden.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

"Alla on linkitetty Googlen työntekijän kirjoittama manifesti, jonka pohjalta liberaalit ovat kehittelemässä jälleen uutta noitavainoa. Manifestin kirjoittajan teksti on traditionaalisille konservatiiveille tuttua asiaa, johon on lisätty liberaaleja uskontunnustuksia, ja liberaalien vääristeltyjä ja stereotyyppisiä mielikuvia konservatiiveista."

Liberaaleista uskontunnustuksista ei nyt ollut apua, vaan tekstin kirjoittaja sai potkut Googlelta.

https://www.thewrap.com/google-fires-employee-who-wrote-anti-diversity-manifesto/

Ovatko liberaalit haluttomia myöntämään esim. naisten ja miesten ja eri etnisten ryhmien eroja seuraavista syistä:

- Osa liberaaleista pelkää, että naisten ja miesten keskimääräisten erojen myöntäminen ja niistä ääneen puhuminen "mitätöi" nekin naisinsinöörit, jotka soveltuvat hyvin alalle, ja jotka eivät ole tyypillisiä naisia

- Osa liberaaleista päättäjistä on päässyt asemaansa jonkinlaisen etno- tai naiskiintiön avulla, eivätkä ymmärrettävästi halua, että oman paikan veisi joku muu henkilö, jolla on oikeasti substanssia

- Erojen myöntäminen vie pohjan kaikilta turhilta liberaaleilta julkisen puolen suojatyöpaikoilta ja -viroilta.

- Älykkyys ja kognitiiviset kyvyt ovat tärkeitä aiheita ja asioita liberaalin systeemin kulisseissa. Ihmisiä testataan esim. älykkyyden suhteen niin opiskelupaikan pääsykokeissa, työhönottotesteissä kuin armeijassakin. Ei vain USA:ssa, vaan kaikissa länsimaissa. USA testaa myös maahanmuuttajat älykkyyden suhteen ja pakolaiset pakolaisleireillä.

Kun tavallinen kansa ei saa tietää totuutta esim. eri etnisten ryhmien eroista, liberaalit saavat vapaat kädet politiikalleen, eikä heitä voi vastustaa niin tehokkaasti. Liberaali eliitti on etuasemassa tiedon suhteen. Kun sukupuolten ja eri etnisten ryhmien eroista ei puhuta julkisuudessa, kyseiset aiheet otetaan esille vain liberaalia eliittiä ja liberaaleja hyödyttävissä yhteyksissä, kulissien takana.

Älykkyys on liberaalissa systeemissä samaan aikaan sekä äärimmäisen tärkeä ominaisuus (liberaaliin systeemiin sisään pääsemiseen ja siellä toimimiseen), mutta samaan aikaan kielletty, tabu ja vaarallinen puheenaihe julkisuudessa. Liberaali systeemi näkee paljon vaivaa ihmisten mittaamiseen, ja itsensä kannalta hyödyllisten älykkäiden ihmisten löytämiseksi.

Liberaali systeemi käyttää hyväksi ihmisten älykkyyttä, mutta itselleen mieluisalla tavalla ja itselleen mieluisiin tarkoituksiin. Jos ihminen käyttää älykkyyttään liberaalia systeemiä vastaan, liberaali systeemi käy vastaiskuun.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

vastasin kysymyksiisi suurelta osin uusimmassa kirjoituksessani.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto